Erikoisemmat iskutekniikat

[AndyS]

Olisiko tuon 2000 tilalle pitänyt laittaa 1000000, jotta pointti harjoittelumääristä olisi mennyt perille?

Ei. Sen sijaan siihen olisi pitänyt laittaa sellainen luku, joka oikeasti kuvaa itsepuolustuslajin perustreenaajan takasuoran harjoittelua. Ajatellaanpa kaveria, joka on treenannut lajia vuoden. Melkein jokaisessa seurassa pääosa treenaajista, joita viikon aikana käy, on treenannut vähemmän aikaa, joten tämä on hyvä lähtökohta.

Hän on treenannut siis noin sata tuntia tekniikkaa, jos on käynyt treeneissä ahkerasti - ja tässäkin on tekniikkaharjoittelun osuus oletettu melko suureksi, n. 2/3 treeniajasta. Lyöntien lisäksi hän on treenannut myös potkimista, mattopainia, pystypainia, aseiden käyttöä, aseilta puolustautumista, maasta puolustautumista yms.

Lyönneille jää noista ehkä 20 tuntia. Järkevään perussettiin itsepuolustajalle voi laskea ainakin seuraavat: takasuora, etusuora, takayläkoukku, etuyläkoukku, kohokoukku, taka-alakoukku, etualakoukku, etummainen kiertävä kyynärpäälyönti, takimmainen kiertävä kyynärpäälyönti ja vasaralyönti. 11 lyöntiä, eli vajaa pari tuntia treeniaikaa per lyönti, jos ne jakaa tasan, mikä ei tosin välttämättä ole kovin fiksua.

Siis kaksi tuntia, ei 2000 tuntia tai miljoona. Varttitunnin treenillä saavutettaisiin tällä systeemillä kahdeksasosan lisäys takasuoran kokonaistreeniaikaan. Siksi se vartti kannattaa minusta käyttää vain oleellisen treenaamiseen. On turha haaveilla jostain älyttömistä treenimääristä perustekniikkaan, jos niitä ei oikeasti ole olemassa.

Tässä vaiheessa tämä keskustelu menee jo turhanpäiväiseksi jorinaksi. Alun perin kysymys oli myös muiden kuin nyrkillä suoritettavien iskujen käytöstä. Tällä tarkoitettiin myös muita ruumiinosia kuin käsiä. Tuo viittauksesi tsiljardiin erilaiseen kädellä suoritettavaan iskuun on täyttä kukkua ja kaukana siitä mistä tässä pitäisi olla kysymys. Kannattaa nyt ihan oikeasti miettiä että onko joku meistä treenaamassa jotain peukalonkynsi-iskua korvanlehteen vai kenties kyynärvarrella lyömistä, lantiolla työntämistä tai muuta vastaavaa.

Niin, aloitusviestissä nyt kuitenkin puhuttiin mm. sormi-iskuista ja varpailla suoritettavista potkuista.

VKA mainitsi tuossa aiemmin jotain hisseistä ja kuristuksesta takaa päin. Kerro minulle kuinka IP-treenaaja selviää näistä tilanteista jos harjoittelee koko ajan etu- ja takakäsien suoria, sekä etu- ja takajalan peruspotkuja? Ymmärrätkö nyt miksi erilaisten tekniikoiden kokeilemisesta voi olla hyötyä itsepuolustusmielessä?

En. Kun minusta se kokeileminen ei riitä, vaan juttuja pitää oikeasti harjoitellakin, että niistä on jotain hyötyä. Ja niitä pitää harjoitella mahdollisimman paljon. Ei tarvita älytöntä määrää tekniikoita, vaan melko suppea perussetti siltä alueelta kuin tarvitaan. Itsepuolustuksessa tämä kattaa melko suuren alueen, mutta myöskään ei tarvita esimerkiksi kahtakymmentä eri maahanvientivariaatiota tai kuristusta, vaan vain pari toimivaa.

Tämän lisäksi tarvitaan sparria ja muita vapaita harjoitteita, joissa opitaan käyttämään vaihtelevissa tilanteissa niitä tekniikoita, joita osataan. Ei tarvitse opetella erikseen kuristuksesta vapautumista hississä, portaissa, autossa, villapaita päällä ja sadetakissa. Sen sijaan pitää opetella pystypainia ja viskata kuristaja mäkeen.

Kaikki IP-tilanteet eivät todellakaan lähde liikkeelle kehä-tyylisestä otteluasetelmasta, eikä kaikissa IP-tilanteissa ole olemassa vain yhtä vastustajaa. IP-tilanteissa puolustautuja saattaa ruumiillisen voiman lisäksi saada vastaansa myös jonkun astalon, vaikka se ei olekaan niin todennäköistä kuin nyrkin isku päähän.

Opetele nyt jo herranjestas lukemaan. Juurihan sanoin, että itsepuolustuslajeissa pitää treenata myös aseita vastaan. Tästä ei suinkaan seuraa, että pitäisi ottaa arsenaaliin enemmän erilaisia lyöntejä, vaan että niiden treenaamiselle on entistä vähemmän aikaa ja siksi niitä ei voi opetella niin paljon kunnolla.

Itse mieluummin yritän edes opetella jonkun tekniikan erilaisen tilanteen varalle, kuin että hinkkaisin myös sen 15min enemmän niitä perustekniikoita.

Voisin melkein sanoa, että sinunkin kannattaisi ensin opetella edes ne perustekniikat sille tasolle, että ne toimivat kunnolla ja sitten vasta lisätä mitään eksoottisempia juttuja. 95% minkään lajin treenaajista ei hallitse edes lajinsa perustekniikoita välttävästi.

 

[Benu]

Nyt mä rupeen sivuttamaan aihetta täysin, mutta nyt joku muukin sano sen mitä olen yrittäny aina sanoa näissä "Mikä on paras itsepuolustuslaji" kiistoissa. Jos suht nopeasti haluaa oppia jotaan toimivaan niin just se nyrkkeily tai vaikka judo, koska sä opit ne lyönnit/heitot jotka toimii paljon nopeammin ku keskityt siihen lyömiseen etkä lyömiseen, potkimiseen, veitsitekniikoihin, heittotähtitekniikoihin, mattopainiin, pystypainiin, kivääriammuntoihin jne.

Eli mun pääpointti, keskittymällä yhteen asiaan pärjää luultavasti parhaiten.

 

[Hagakure]

Lyönneille jää noista ehkä 20 tuntia. Järkevään perussettiin itsepuolustajalle voi laskea ainakin seuraavat: takasuora, etusuora, takayläkoukku, etuyläkoukku, kohokoukku, taka-alakoukku, etualakoukku, etummainen kiertävä kyynärpäälyönti, takimmainen kiertävä kyynärpäälyönti ja vasaralyönti. 11 lyöntiä, eli vajaa pari tuntia treeniaikaa per lyönti, jos ne jakaa tasan, mikä ei tosin välttämättä ole kovin fiksua.


Niin, aloitusviestissä nyt kuitenkin puhuttiin mm. sormi-iskuista ja varpailla suoritettavista potkuista.

Varpailla suoritettava potku voi hyvinkin tehdä ns. "gutaa" siinä vaiheessa kun itsepuolustustilanteessa jalassa on teräskärkimaiharit tms. raskaat ja jalkaa suojaavat tossut. Myös sormilla lyöminen kaulan alueelle on helpompaa kuin nyrkillä.

Joku saattaisi tuosta luettelemastasi käsitekniikkalistasta pudottaa muutaman pois tai korvata muutaman omiin tarpeisiinsa sopivammilla tekniikoilla. Esimerkiksi portsarin hommia varten treenailevan mörssärin tuskin kannattaa töissä ollessaan läväyttää taka-alakoukulla asiakasta leuankärkeen.

Tämä jack of all trades, master of none-taso voi monella itsepuolustusta varten treenailevalla tyypillä olla nimenomaan se tavoite. Halutaan selvitä täysin treenaamatonta kaveria vastaan tilanteessa kuin tilanteessa, mutta tavoite ei ole siinä että hakkaa kilpapotkunyrkkeilijän levyksi seisaaltaan.

 

[Sumu]

En. Kun minusta se kokeileminen ei riitä, vaan juttuja pitää oikeasti harjoitellakin, että niistä on jotain hyötyä. Ja niitä pitää harjoitella mahdollisimman paljon. Ei tarvita älytöntä määrää tekniikoita, vaan melko suppea perussetti siltä alueelta kuin tarvitaan. Itsepuolustuksessa tämä kattaa melko suuren alueen, mutta myöskään ei tarvita esimerkiksi kahtakymmentä eri maahanvientivariaatiota tai kuristusta, vaan vain pari toimivaa.

Sitä treeniaikaa on vaan niin pirun vähän että kaikkia asioita ei sen muutaman kokeilukerran lisäksi ehditä treenaamaa kovin paljoa. Eli opetettu asia on sisäistettävä jollain tasolla jotta sitä voi ikiä enää miettiä missään tilanteessa. Voit rauhassa väittää paskapuheeksi, mutta omalla kokemuksella kerran jossain treeneissä vähän aikaa kokeiltu tekniikka on ollut parempi kuin se tekniikka, jota ei koskaan ole kokeiltu.

Ja ihan kaikkia elämäni aikana läpi käytyjä tekniikoita en todellakaan ole lähtenyt opettelemaan. Olen suoraan pyrkinyt poimimaan tekniikoista ne, jotka ovat tuntuneet minulle helpoilta, käyttökelpoisilta ja toimivilta.

Tämän lisäksi tarvitaan sparria ja muita vapaita harjoitteita, joissa opitaan käyttämään vaihtelevissa tilanteissa niitä tekniikoita, joita osataan. Ei tarvitse opetella erikseen kuristuksesta vapautumista hississä, portaissa, autossa, villapaita päällä ja sadetakissa. Sen sijaan pitää opetella pystypainia ja viskata kuristaja mäkeen.

Niin tarvitaan sparria ynnä muuta jumppaa ja reeniä. Mutta ilmeisesti taas kieltäydyt näkemästä sen pointin joita noilla hissillä ja kuristuksella takaa haettiin. Tuskin kukaan edelleenkään aikoo opetella erilaisia tekniikoita kuristuksille hississä, ahtaassa käytävässä, bussissa, metrossa, hauta-arkussa ja kuristukselle takaa nurmikolla, kuristukselle takaa hiekalla, kuristukselle takaa asfaltilla ja kuristukselle takaa hiekkatekonurmella.

Pointti on opiskella joku vastatekniikka kuristukselle takaa ja tajuta, että kuristus ei välttämättä tule avarissa tatamiolosuhteissa, vaan ahtaassa ja liukkaassa tilassa kuten esimerkiksi hississä jossa on kevätkelillä loskaa ja vettä.

Voisin melkein sanoa, että sinunkin kannattaisi ensin opetella edes ne perustekniikat sille tasolle, että ne toimivat kunnolla ja sitten vasta lisätä mitään eksoottisempia juttuja. 95% minkään lajin treenaajista ei hallitse edes lajinsa perustekniikoita välttävästi.

Uh oh, paha argumentti. Lähteä nyt hyökkäämään minun henkilökohtaisia taitojani vastaan ja antaa rivien välistä ymmärtää, että sinä todella osaat yhtä sun toista, vaikka et suostu ymmärtämään välillä edes kovin yksinkertaisia prinsiippejä tietyistä asioista. Ei siinä, en hetkeäkään epäile, ettetkö osaisi kovasti potkia ja lyödä oman lajisi puitteissa.

Tuo viimeinen kappale oli kuitenkin niin loistava keskustelun lopetustekniikka, että totean sen toimineen toistaiseksi. Koen että minun on melko turhaa hakata päätäni seinään tämän asian kanssa.


Edit: Hagakuren viimeinen kappale on täyttä asiaa.

 

[umeet]

ei ehkä suoranaisesti aiheeseen liity, mutta muistan aikanaan kun joku pystylajin "guru", alkoi haastamaan riitaa kaverilleni. menin tilanteeseen väliin ja koitin saada "gurua" rauhoittumaan. eipä aikaakaan kun sieltä alkoi satamaan tuulimyllyn tapaan kaikenmaailman hyppykiertopotkuja ynm. shoottasin kaverin selälleen maahan ja pyysin uudelleen rauhoittumaan.päästin kaverin ylös. sama toistui uudellee ja "guru" makasi selällään, tällä kertaa tajuttomana.
olen tyytyväinen että tämä kyseinen sankari oli opetellut vain pystyottelua..

ps.ehkäpä sinä kampin makuunin ninja tunnistat itsesi:D

 

[STR]

Ip-harjoittelijan "perussetti" on se mitä lajin peruskurssilla opetetaan. Siitä voi sitten kaikki oman lajinsa kohdalla miettiä onko se setti hyvä vai huono. Tosiasia kuitenkin on se, että moni harjoittelija käy vain peruskurssin ja lopettaa.

Olen miettinyt pääni puhki parasta mahdollista peruskurssin sisältöä vuosikaudet ja vieläkin tulee mietittyä, että "pitäisikö lisätä vielä tuo vai jospa kuitenkin poistaisi tämän". Se ei ole helppoa vetää viivaa johonkin kun tietää, että liian yksipuoliseksi kurssia ei voi jättää eikä liian montaa asiaa ajanpuutteen vuoksi voi käydä läpi. Lisäsin jo kurssin pituuttakin pari viikkoa, että saataisiin lisäaikaa harjoitella asioita kunnolla.

Ei tule ip-harjoittelijasta minkään osa-alueen mestaria vaikka "Jack of all trades, master of ONE", onkin hyvä motto. Tämä toteutuu jos oppilas on ennen ip-lajiin tuloaan jo hankkinut riittävän hyvän pohjan jostain.

Andyn perussetti oli kyllä ihan muuta kuin ip-harrastajalle.

 

[VVikke]

Voit rauhassa väittää paskapuheeksi, mutta omalla kokemuksella kerran jossain treeneissä vähän aikaa kokeiltu tekniikka on ollut parempi kuin se tekniikka, jota ei koskaan ole kokeiltu.

Ja voit väittää ihan rauhassa vastaan, mutta kukaan ei osaa sitä vähän aikaa kokeiltua tekniikkaa siinä vaiheessa kun sitä tarvitaan. Tämän vuoksi on aivan turhaa käyttää aikaa näiden kikkojen läpikäymiseen, jos jo etukäteen tiedetään ettei sitä ehdi kuitenkaan harjoitella kunnolla.

 

[Sumu]

Ja voit väittää ihan rauhassa vastaan, mutta kukaan ei osaa sitä vähän aikaa kokeiltua tekniikkaa siinä vaiheessa kun sitä tarvitaan. Tämän vuoksi on aivan turhaa käyttää aikaa näiden kikkojen läpikäymiseen, jos jo etukäteen tiedetään ettei sitä ehdi kuitenkaan harjoitella kunnolla.

No, kommentoidaan sen verran, että kysymys on ollut enemmän voimankäyttötekniikoista kuin ip-tekniikoista. Mutta joka tapauksessa, homma on toiminut vaikka harjoituskertoja on tullut luvattoman vähän.

Ja on toiminut huolimatta siitä mitä sinä sanot, luulet tai kuvittelet. Ihmiset lienevät yksilöitä, joku oppii jonkun asian helpommin kuin joku toinen.

edit: Ja jos joku ei vielä tajunnut, niin tämä jonkun tekniikan oppiminen ei päde kaikkiin tekniikoihin. En todellakaan osaa edes 10% elämäni aikana näkemistäni tekniikoista, mutta voi olla että olen nähnyt ehkä yhden tai kaksikin erilaista ip- ja voimankäyttötekniikkaa elämäni aikana. Rautalangasta: en opi kaikkia tekniikoita kerran kokeilemalla.

 

[flamm]

Mää olen ymmärtänyt että monessa lajissa pyritään siihen että pystyy tekeen spontaanisti jotain sellaista mitä ei ole välttämättä treeneissä tehnyt. Eli ei tehdä tekniikkaa, vaan sovelletaan. Harjoittelemalla laajaa tekniikkavalikoimaa oppii kai paremmin soveltamaan.. Eli opetellaan periaatteita tekniikoiden kautta, tekniikat sinällään eivät ole sellaisenaan muuta kuin opetusvälineitä, eikä niitä välttämättä ole tarkoitus sellaisenaan tehdä oikeassa tilanteessa.

Siis jos treeneissä tulee vastaan useammin ihan uusi tilanne niin kaippa siinä luulis että se aika, mikä sen uuden tekniikan oppimiseen menee, pienenis.. Sit jossain vaiheessa pystys tekeen sen ihan uuden sovelluksen ihan tuosta vaan, vaikkei ole sitä koskaan tehnyt. Harjoitellaan siis soveltamistaitoa.

Ainakin teoriassa.

 

[Moksu]

Mää olen ymmärtänyt että monessa lajissa pyritään siihen että pystyy tekeen spontaanisti jotain sellaista mitä ei ole välttämättä treeneissä tehnyt. Eli ei tehdä tekniikkaa, vaan sovelletaan. Harjoittelemalla laajaa tekniikkavalikoimaa oppii kai paremmin soveltamaan.. Eli opetellaan periaatteita tekniikoiden kautta, tekniikat sinällään eivät ole sellaisenaan muuta kuin opetusvälineitä, eikä niitä välttämättä ole tarkoitus sellaisenaan tehdä oikeassa tilanteessa.

Siis jos treeneissä tulee vastaan useammin ihan uusi tilanne niin kaippa siinä luulis että se aika, mikä sen uuden tekniikan oppimiseen menee, pienenis.. Sit jossain vaiheessa pystys tekeen sen ihan uuden sovelluksen ihan tuosta vaan, vaikkei ole sitä koskaan tehnyt. Harjoitellaan siis soveltamistaitoa.

Ainakin teoriassa.

Miten harjotellaan tekniikan soveltamista ilman harjoittelua??

"Tekniikat ovat vaan opetusvälineitä eikä niitä ole tarkoitus tehä sellaisenaan oikeessa tilanteessa." WTF???

En tiedä sun kokemusta IP-tilanteista, mutta omalta kohdalta uskallan väittää, et sitä tekee just sitä mitä selkärangassa on. Niitä harjoteltuja asioita, koska äly ei välttämättä kerkee alkaa juoksemaan yhtään.

Ja jos harjottelee jotain horse stancessa seisoskelua niin se on sen verran paskaa, että ei se edes selkärankaan mene. Vaikka ihminen on tyhmä niin onneks se kroppa on luotu selviytymään.

Lisäedittiä. Ny ku tavasin viidettä kertaa tota sun postia niin aloin hahmottaa luullakseni mitä ajoit takaa.


Mä luulen aina tätä threadia otsikon perusteella joksikin naistenpokaamisoppaaksi(tm).

 

[veijo esso]

En tiedä sun kokemusta IP-tilanteista, mutta omalta kohdalta uskallan väittää, et sitä tekee just sitä mitä selkärangassa on. Niitä harjoteltuja asioita, koska äly ei välttämättä kerkee alkaa juoksemaan yhtään.

Täysillä samaa mieltä eli se mitä on "selkärangassa" toimii. Varsinkin stressitilanteissa asia vielä korostuu. Samoin Andyn viestissä oli asiaa niin kuin olen aina ajatellut eli yksinkertainen on kaunista ja tehokasta. Olen nuoruusvuosina tahkonnut eri kamppailulajeja ja kärjistetysti sanonkin että mitä monimutkaisempi liike, niin sitä varmemmin liikutaan epäkäytännölliseen suuntaan. Tietenkin täytyy muistaa että ihmisillä on eri motivaatiot itse kullakin treenata. Joku haluaa että homma toimii tositilanteessa, joku haluaa kohottaa kuntoa, joku haluaa kokea valaistuksen ja löytää elämän tarkoituksen ja joku vaikka siksi kun judopuku näyttää seksikkäältä :lol2: .

 

[NHB]

Ja minun mielestäni kymmenentuhatta kertaa toistettua tekniikkaa on helpompi soveltaa käytännössä kuin tuhat kertaa toistettua.

Siinä loppuu helposti elämä kesken, jos kaikkea tarvitsemaansa pitäisi harjoitella 10 000 kertaa, ennen kuin sitä voi soveltaa käytännössä. Monestikaan ip-tilanteessa ei edes vadita mitään virheettömästi suoritettua hioutunutta tekniikkaa. Tekniikkalähtöinen ajattelukin on vähän niin ja näin, koska useimmilla ne suurimmat puutteet ovat pään toiminnassa.

 

[AndyS]

Niinhän siinä loppuu aika kesken, enkä tarkoittanut, että jokaista tekniikkaa pitäisi hioa tasan se kymmenentuhatta kertaa, vaan että mitä enemmän, sitä parempi. Ja siksi kannattaa keskittyä melko harvoihin perusjuttuihin, jotta ne hallitsisi edes jotenkuten, jos treenaa ajallisesti vähän, mutta yrittää hallita asioita monelta alueelta (lyönnit, potkut, mattopaini...).

STR: En ajatellut noita kaikkia lyöntejä - suorat, koukut ja kyynärpäät - opittavaksi peruskurssilla, vaan että ne olisivat se, mitä on ylipäänsä tarpeellista osata oikeastaan koskaan. Jos opettaisi pelkän peruskurssin, niin on kyseenalaista, kannattaisiko lyöntitekniikkaa opettaa ollenkaan. Nimittäin yleensä peruskurssin jälkeen ihmiset lyövät hiljempaa kuin kokonaan treenaamatta, koska yrittävät lyödä teknisesti, mutteivät vielä osaa. Siis sen sijaan, että vain mojauttaisivat kaikin voimin sen enempiä miettimättä. Voisi hyvinkin harkita, että antaisi vain ison potkutyynyn parille pideltäväksi ja sanoisi, että "mätkikää tätä".

Kaikkein heikoin vaihtoehto on kuitenkin alkaa opettaa isoa joukkoa eksoottisia lyöntitekniikoita ranteella, kämmensyrjällä, sisäkämmensyrjällä, peukalon nivelellä jne.

 

[STR]

Andyn tuolla aikaisemmin totesi, että tavallinen ip-harjoittelija treenaa 2 kertaa viikossa. Sekin saattaa olla aika optimistinen arvio jatkoryhmässä. Ja siitä vielä pois pienet sairastelut, lomareissut, työkiireet ja seuran kesä/joulutauot niin keskiarvo ei ole sitä kahtakaan kertaa. Ja vielä kun se keskiverto harrastaja karkaa seurasta (sählyn pariin) n. vuoden jälkeen niin voidaan miettiä mitä se tositilanteessa osaa JOS sille on yritetty opettaa 1001 tekniikkaa.

Ongelmia on vaikka yrittäisi tuolla treenimäärällä opettaa mitä tahansa. Ja vielä kun ip-puolella menee aikaa vielä moneen muuhunkin juttuun mikä edeltää fyysistä kamppailua.

Alankin tästä taas siivuttamaan opetusmateriaalista löysiä pois

 

[Willie]

Olen täysin samaa mieltä siitä, että perustekniikka on se johon harjoittelussa tulee ensisijaisesti panostaa. Etenkin aloittelevien kamppailulajiharrastajien tekniikka ja tekeminen vain hajoaa käsiin jos heille yritetään opettaa enemmän, kuin mitä käytettävissä oleva aika sallii. Hieman pidemmälle edenneet harjoittelijat taas monasti syyllistyvät ylimielisyyteen ja kuvittelevat itsestään liikoja, luullen osaavansa perustekniikan todellista paremmin. Vaikka perustekniikan jauhaminen ei aina kaikkein kiinnostavinta ja hauskinta olekaan, on se kuitenkin se lähtökohta jonka ympärille koko paketti rakentuu. Suurin osa haluaa kuitenkin myös kehittyä eikä pitää hauskaa. Yksinkertainen on kaunista ja yleensä myös toimivinta.
Pitää muistaa myös, että noita erikoisempia lyöntitekniikoita ei välttämättä ole edes mahdollista toteuttaa lyhyen harjoittelun turvin. Useampikin ihminen on hajottanut rystysensä jo lyödessään paljaalla nyrkillä, ja kun lähdetään puhumaan yksittäisellä rystysellä tai sormenpäillä tehtävästä iskusta, vaativat ne aivan erilaista kestävyyttä kädeltä. Osan tekniikoista ovat myös kehittäneet ihmiset, jotka ovat omistaneet koko elämänsä kamppailulajeille ja joille näillä taidoilla sotiminen on ollut ammatti. Vaikka tekniikka onkin sinänsä toimiva, se ei välttämättä sovellu harrastelijan käyttöön alkuunkaan.
Hieman erikoisempien iskutekniikoiden harjoittelussa on kuitenkin tärkeää myös se, että tajutaan mitä voi tulla vastaan. Vaikka ei itse käyttäisikään viikottain tuntitolkulla aikaa harjoitellakseen päällä puskemista, on kuitenkin hyvä tiedostaa, että päälläkin voi iskeä. Monasti sellaisten henkilöiden, jotka eivät ole kertaakaan harjoitelleet yhtäkään pääpuskua, kamppailuasento on avoin ja haavoittuvainen tietyillä etäisyyksillä. Sama pätee muihinkin "epätavallisempiin" hyökkäyksiin.
Erikoisempiin tekniikoihin tulee myös suhtautua osittain koordinaatioharjoituksina. On aivan tarkoituksenmukaista harjoitella ajoittain erikoisempia ja vaativampia tekniikoita, joille ei omalla taitotasolla todellisuudessa löydy käyttöä. Jos vaativamman tekniikan kykenee tekemään edes harjoituksissa verrattain sujuvasti, onnistuu yksinkertaisempi tekniikkakin mahdollisesti helpommin. Tässä on vähän sama idea kuin parempaa vastaan sparratessa: vaikka todellisuudessa ei olisikaan mahdollista pärjätä, vie harjoittelu kuitenkin osaamista eteenpäin. On kuitenkin tärkeää tajuta, missä ne omat rajat menevät ja mikä on mahdollista.
Itsepuolustusta ajatellen vastustajassa on myös haavoittuvia kohtia, joihin normaalisti muodostetulla nyrkillä iskeminen ei ole tarkoituksenmukaista. Esimerkkeinä mainittakoon kurkku ja sukuelimet. Vaikka olenkin kohtalaisen lyhyt mieheksi (173 senttiä), niin en kykene silti lyömään suoraa tai alakoukkua edes pidemmän miehen haaroväliin. Vaikka en varmasti kykenekään lyömään näihin paikkoihin yhtä lujaa avokämmenellä, sormenpäillä tai käden sisäsyrjällä kuin kykenisin lyömään nyrkillä päähän, voi vaikutus olla aivan halutunkaltainen. Arkaan paikkaan ei välttämättä tarvita yhtä kovaa iskua. Edit: Esimerkiksi kämmensyrjällä en lähtisi muuten iskemäänkään lainkaan, sillä en yksinkertaisesti kykene saamaan iskuun voimaa.
Yhteenvetona voisin sanoa, että erikoisemmilla iskutekniikoilla on olemassa paikkansa, mutta ne eivät saa muodostaa läheskään tärkeimmäksi osaksi harjoittelua. Lisäksi lyönnin erikoisuus ei saa olla itsetarkoitus, vaan pitää miettiä käyttökelpoisuutta nimenomaan omalla kohdallaan.

 

[Hagakure]

Vaikka ei itse käyttäisikään viikottain tuntitolkulla aikaa harjoitellakseen päällä puskemista, on kuitenkin hyvä tiedostaa, että päälläkin voi iskeä. Monasti sellaisten henkilöiden, jotka eivät ole kertaakaan harjoitelleet yhtäkään pääpuskua, kamppailuasento on avoin ja haavoittuvainen tietyillä etäisyyksillä. Sama pätee muihinkin "epätavallisempiin" hyökkäyksiin.
Erikoisempiin tekniikoihin tulee myös suhtautua osittain koordinaatioharjoituksina. On aivan tarkoituksenmukaista harjoitella ajoittain erikoisempia ja vaativampia tekniikoita, joille ei omalla taitotasolla todellisuudessa löydy käyttöä. Jos vaativamman tekniikan kykenee tekemään edes harjoituksissa verrattain sujuvasti, onnistuu yksinkertaisempi tekniikkakin mahdollisesti helpommin. Tässä on vähän sama idea kuin parempaa vastaan sparratessa: vaikka todellisuudessa ei olisikaan mahdollista pärjätä, vie harjoittelu kuitenkin osaamista eteenpäin. On kuitenkin tärkeää tajuta, missä ne omat rajat menevät ja mikä on mahdollista.
Itsepuolustusta ajatellen vastustajassa on myös haavoittuvia kohtia, joihin normaalisti muodostetulla nyrkillä iskeminen ei ole tarkoituksenmukaista. Esimerkkeinä mainittakoon kurkku ja sukuelimet. Vaikka olenkin kohtalaisen lyhyt mieheksi (173 senttiä), niin en kykene silti lyömään suoraa tai alakoukkua edes pidemmän miehen haaroväliin. Vaikka en varmasti kykenekään lyömään näihin paikkoihin yhtä lujaa avokämmenellä, sormenpäillä tai käden sisäsyrjällä kuin kykenisin lyömään nyrkillä päähän, voi vaikutus olla aivan halutunkaltainen. Arkaan paikkaan ei välttämättä tarvita yhtä kovaa iskua.
...
Yhteenvetona voisin sanoa, että erikoisemmilla iskutekniikoilla on olemassa paikkansa, mutta ne eivät saa muodostaa läheskään tärkeimmäksi osaksi harjoittelua. Lisäksi lyönnin erikoisuus ei saa olla itsetarkoitus, vaan pitää miettiä käyttökelpoisuutta nimenomaan omalla kohdallaan.

Tämä on noin niinkuin selkeästi sanottuna se, mitä ajattelin kun tämän keskustelun aloitin.

 

[YJT]

Hieman erikoisempien iskutekniikoiden harjoittelussa on kuitenkin tärkeää myös se, että tajutaan mitä voi tulla vastaan. Vaikka ei itse käyttäisikään viikottain tuntitolkulla aikaa harjoitellakseen päällä puskemista, on kuitenkin hyvä tiedostaa, että päälläkin voi iskeä. Monasti sellaisten henkilöiden, jotka eivät ole kertaakaan harjoitelleet yhtäkään pääpuskua, kamppailuasento on avoin ja haavoittuvainen tietyillä etäisyyksillä. Sama pätee muihinkin "epätavallisempiin" hyökkäyksiin.

Pitää myös muistaa, että hyökkäyksen ei tarvitse olla teknisesti edes kovin hyvä, jotta sillä voitaisiin saavuttaa haluttu tulos. Toisaalta on aika epätodennäköistä että oikeassa tappelutilanteessa osaisi käyttää sellaista hyökkäystä jota ei ole ikinä harjoitellut.

Esimerkiksi tuon pääpuskun ei tarvitse olla teknisesti täydellisyyttä hipova, että se satuttaisi vastustajaa. Kuitenkin jossain tilanteessa se pääpusku voi olla ainoa hyökkäys jonka voi tehdä tehokkaasti, ja jos sitä ei ole ikinä treenannut, ei sitä varmaan tulisi mieleen tehdä lainkaan. Ja joka tapauksessa valmiudet käyttää pääpuskua ovat paremmat jos sitä on treenannut muutaman kerran säkkiin jokaisen treenin alussa tai lopussa, verrattuna tilanteeseen että on hinkannut vain takakäden suoraa. Vai?