- Liittynyt
- 2.7.2004
- Viestejä
- 1 296
Olen asunut koko ikäni vuokra-asunnoissa. Olen asunut kaikenlaisessa, 40-luvun kivitaloista aina 70-luvun betonielementti-bunkkereihin, ja myös 2000-luvulla rakennetussa, nykyisessä kodissani.
Nykyinen asuntoni on varustelultaan mukava: sauna, 3-kerros ikkunat, netti-, tv- ja radio-pistokkeet joka huoneessa, töpseleitä riittävästi, varaus asianpesukoneelle, mikrouunille, pesutornille jne. Väliovi ja erinomainen ovisilmä. Laminaattilattia ja paljon kaappitilaa. Mutta huonojakin puolia on; Moni seinä tuntuu joltain kipsipaperilta, antaa jopa periksi jos erehtyy hieman nojaamaan. Naapureiden äänet, niin musiikki, tv-soundit kuin lasten tassuttelukin, kuuluvat kaikki läpi vuorokauden.
Lapsuuteni asuin useammassakin eri paikassa, mutta yhteistä niille oli että olivat kaikki ns. DDR-betonielementtitaloja 70-luvulta. Vähemmän oli mitään mukavuuksia ja neliöt korvasivat järkidesignin. Mutta ei mielestäni äänet yms. häirinneet näin paljoa. Tutut ja lehtijutut kertovat että olivat hometaloja? En saanut silti astmaa.
Aikuisena tullut asuttua parikin kertaa ns. sodanaikaisessa kivitalossa. No ei kuulu äänet ei sitten mistään. Paitsi rappukäytävästä - välioven puuttuminen häiritsi todella paljon, koska sen lisäksi että rapun äänet kuuluivat, koko ajan pelotti että omat volyymit kaikuivat rappukäytävässä. Jotkut väittävät että silloin osattiin rakentaa, mutta mielestäni asunto ja etenkin kaapit haisivat aina tunkkaisilta. Lämpöpatterit eivät ikinä tulleet kuntoon ja varustelu oli erittäin puutteellinen, kämppä täynnä jatkoroikkia.
Onko täällä kenelläkään näkemystä, missä nykyään rakennustaidossa mennään, ovatko nykyajan talot ongelmallisia esim. kosteus- tai minkään muun ongelman kanssa, ja osattiinko kaikki tosiaan joskus paremmin? Kun joskus haluan siirtyä vuokra-asumisesta omistusasumiseen, millaista asuntoa kannattaisi katsoa jos aikoo siinä terveenä ikänsä asua?
Nykyinen asuntoni on varustelultaan mukava: sauna, 3-kerros ikkunat, netti-, tv- ja radio-pistokkeet joka huoneessa, töpseleitä riittävästi, varaus asianpesukoneelle, mikrouunille, pesutornille jne. Väliovi ja erinomainen ovisilmä. Laminaattilattia ja paljon kaappitilaa. Mutta huonojakin puolia on; Moni seinä tuntuu joltain kipsipaperilta, antaa jopa periksi jos erehtyy hieman nojaamaan. Naapureiden äänet, niin musiikki, tv-soundit kuin lasten tassuttelukin, kuuluvat kaikki läpi vuorokauden.
Lapsuuteni asuin useammassakin eri paikassa, mutta yhteistä niille oli että olivat kaikki ns. DDR-betonielementtitaloja 70-luvulta. Vähemmän oli mitään mukavuuksia ja neliöt korvasivat järkidesignin. Mutta ei mielestäni äänet yms. häirinneet näin paljoa. Tutut ja lehtijutut kertovat että olivat hometaloja? En saanut silti astmaa.
Aikuisena tullut asuttua parikin kertaa ns. sodanaikaisessa kivitalossa. No ei kuulu äänet ei sitten mistään. Paitsi rappukäytävästä - välioven puuttuminen häiritsi todella paljon, koska sen lisäksi että rapun äänet kuuluivat, koko ajan pelotti että omat volyymit kaikuivat rappukäytävässä. Jotkut väittävät että silloin osattiin rakentaa, mutta mielestäni asunto ja etenkin kaapit haisivat aina tunkkaisilta. Lämpöpatterit eivät ikinä tulleet kuntoon ja varustelu oli erittäin puutteellinen, kämppä täynnä jatkoroikkia.
Onko täällä kenelläkään näkemystä, missä nykyään rakennustaidossa mennään, ovatko nykyajan talot ongelmallisia esim. kosteus- tai minkään muun ongelman kanssa, ja osattiinko kaikki tosiaan joskus paremmin? Kun joskus haluan siirtyä vuokra-asumisesta omistusasumiseen, millaista asuntoa kannattaisi katsoa jos aikoo siinä terveenä ikänsä asua?
