Elämänrytmi

[Angelica-82]

Sitä on varmaan aiemminkin ehkä kysytty mutta en ainakaan löytänyt enää vastauksia, eli moniko teistä opiskelee tai käy työssä, jossa on epäsäännölliset työajat? Miten saatte järjestettyä niin, että treenaaminen on säännöllistä? Vaihteleeko päivät ja jääkö usein väliin kiireen takia?

Mulla tahtoo nyt opiskellessa mennä kaikki pieleen kun päivät on pitkiä, joskus klo 8-18 putkeen ja päälle vielä jonkun kerhon kokous tms (pakkoko tunkee ittensä kaikkeen mukaan...)
Tenttejäkin alkaa olla nykyään vähän liian usein ja ne vie vielä ylimääräistä aikaa.

Nuoruudesta ja opiskeluajasta pitää tietysti nauttia (sitä ei tule toiste) mutta kuinkahan tiukkana sitä uskaltaisi olla treenien ja ruoan suhteen? Syksy ainakin meni pieleen kun olin liian "helppo" kavereitten houkutuksille ja alkoholia ja muuta roskaa meni kurkusta alas ihan tuskasen paljon :(
Joudutteko paljon perustelemaan valintojanne ja miten saatte ihmiset parhaiten uskomaan että treenaaminen on parempi vaihtoehto kuin tajuton dokaaminen?! Teekkarina alkoholin kiertäminen on helvetin vaikeaa!

Sorry tilitys mut oikeesti: nyt kaipaan kunnon potkua perseelle että saisin itteni uudelleen ruotuun! Help me

 

[Susie]

Itse jo työelämässä kiinni (siisti päivätyö) ja silti tuskailen ihan samojen asioitten kanssa. Mulla ei valitettavasti ole ratkaisua sun ongelmaan, mutta yleisenä elämän viisautena totean että jokaisella on 24h per vuorokausi ja jokainen itse päättää miten ne 24 tuntia käyttää.

Kuulostaa sanahelinältä, mutta karu totuus on että asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen. Onko tärkeämpää miellyttää kavereita ja lähteä dokaamaan, vai olla epäsosiaalinen ja mennä salille/pitää ruokavaliosta kiinni?

Kirja on osittain vähän naivi, mutta jos todella kärsit ajanhallinnasta (tai siis enemmänkin ajan hallitsemattomuudesta) suosittelen luettavaksi "First things first", kirjoittanut Steven Covey.

 

[Angelica-82]

Jatkoa

Mun kaveripiiri on aika alkoholisoitunutta ja epäurheilullista porukkaa mut tykkään niistä silti. En tiedä onko syynä sit kateus vai mikä mut aika ikävää kommenttia tulee joskus jos valitsee salin/lenkin sen sijaan et menis jo alkuillasta kaverille istuun...Varsinki yks hyvä kaveri on sellanen et se aina sanoo et ei pidä olla liian tiukkapiponen treenaamisen ja kroppansa suhteen vaan pitää nauttia elämästä...Ja tulee paha mieli jos alkaa kinata :( Ehkä pitäs vaan olla sitkee ja saada sekin liikkumaan (valittaa aina ylipainosta ja läskeistä mut silti mättää pizzaa aamupalaks ja suklaata jne...).

Prkl. Oon ens vuonna meidän opiskelijapiireissä sellasessa tehtävässä et mulla on vaikutusvaltaa opiskelijoiden ajankäyttöön...tosin omani menee asioita järjestellessä...Pitäis varmaan alkaa syöttää propagandaa liikunnan ja terveellisten elämäntapojen puolesta oikein olan takaa vaikka sillä saa kyllä helposti niuhon maineen (varsinki jos ei tee sitä oikein)! Opiskelijapiireissä kun toi urheilu tuntuu olevan aika kirosana, ikävä kyllä.

Ootteko ite saanu ketään ei-urheilullista kaveria harrastaan salia tai liikuntaa yleensä? Miten? Oon koittanu joitain jo houkutella joskus mut taktiikka on kai ollu väärä :(

 

[Nate]

Itse olen vielä tällä hetkellä opiskelija, tosin luentoja ei enää ole. Ajattelin nautiskella tulevat kuukaudet oikein kunnolla siitä, että voin mennä salille myös päiväsaikaan.
Ovatko kaikki luentosi pakollisia? Minä kävin syksylläkin mielelläni aamuisin salilla. Kun vein lapsen kahdeksaksi hoitoon, jäi sen jälkeen pari tuntia aikaa ennen kello kymmenen luentoja. Tosin ilman lasta tuskin pääsisin sängystä ylös niin aikaisin...
Kesällä olin töissä klo 8-16, ja silloin salilla käynti oli huomattavasti vaikeampaa järjestää. Meillä molemmat aikuiset treenaavat, ja prioirisointi on, että muita harrastuksia ei juurikaan ole. Nyt loppusyksystä päätimme, että kerran viikossa meille tulee lastenhoitaja pariksi tunniksi, jotta pääsemme yhdessä salille. Toisen kerran käymme viikonloppuisin, joko lapsi on mukana tai tutuilla hoidossa. Se kolmas tai neljäs salikerta täytyy sitten järjestää vaikka vuoropäivinä. Minä vaihdoin viime keväänä neljään jaetun ohjelmani kolmelle päivälle juuri ajanpuutteen takia, mutta nyt kevääksi ajattelin ottaa taas nelijakoisen käyttöön kun on aikaa enemmän.
Saisitko houkuteltua jonkun kaverisi mukaasi harrastukseen? Silloin olisi helpompaa saada itseään niskasta kiinni sekä perustella "ryyppyjengille" :D miksi täytyy mennä salille eikä baariin... Yritä myös suunnitella aikataulusi viikoittain, että tiedät etukäteen, minä päivinä sillä viikolla menet salille ja milloin et. Etukäteen tiedossa olevat opiskelijariennot voit suunnitellusti laittaa kalenteriisi, mutta vältä niiden lisäksi satunnaisia tenttioluita yms.
Itse opin vasta viimeisenä (kahdeksantena!) opiskeluvuonna tekemään esim. tenttiinlukuaikataulun, mutta kyllä se kannatti! Sain viimeiset isot tentit alta pois hyvin arvosanoin, ja sen lisäksi ehdin tehdä paljon muutakin.
Kyllä se siitä!

 

[naiskovis]

Mä teen töitä free lancerina, mikä tarkoitta sitä, että heräilen siinä 9-10 aikoihin ja menen treenaamaan heti aamupalan jälkeen ja alan työt vasta sen jälkeen (himassa). Olen ns unihäiriöinen ja teen töitä usein myös öisin, jos en saa nukuttua (eli uneton yö=lisää rahaa).

En käy koskaan treenaamassa iltaisin, koska se vie yöunet minulta täysin. Nukkumaan menen yleensä klo 23-24. Jos en saa nukuttua kunnolla, nukun lisää iltapäivällä.

 

[Hippa]

Mielenkiintoinen aihe.

Oma työtilanteeni on sellainen, että ekstratyötä teen ja työpäivät on tosi lyhyitä, joten salille ehtii aivan mainiosti.

Niuhottamisesta. Olen epäsosiaalinen, joten ei ole sitä ongelmaa, mutta voisin olettaa, että nyt ne sanoo, että olet tiukkapipo ja niin pois päin, mutta annas olla, kun sulla on tiukka kroppa niin ne voi miettiä pari kertaa uusiksi mielipiteitään.

Noilla omilla tuloksillani olen saanut mun epäurheilulliset siskoni kiinnostumaan treenaamisesta ja monen kaverinkin olen onnistunut raahaa salille oman innostukseni motivoimana.

Ruokailuista sellaista, että hyvä tapa saada ymmärrystä syömiselle on puhua ruokavaliosta. "Mun täytyy syödä usein ja vähän, koska muuten refluksiesofagiitti yltyy liian pahaksi." tai jotain muuta vastaavaa. Omassa tapauksessani tuo on ihan tottakin, mutta yleensä sanon vaan, että on ruokavalio ja täytyy syödä säännöllisesti.

Yksi voimamies vanhassa koulussa (amk) söi aina tuntien aikana raejuustoa ja kerran yksi ope sitä kovasti ihmetteli ja se vastasi sille, että jos ei syö koko ajan ni se rupee kutistuu.

Tällaista löpinää mun suusta tällä kertaa.

Olen samaa mieltä SUSIEn kanssa. Pitää priorisoida. Se on oma päätös loppujen lopuksi ehtiikö treenata ja pystyykö syömään kunnolla.

Mutta tsemppiä! :kippis1:

 

[Susie]

Tuli mieleen että itsellänikin on/oli kaveri, jonka kanssa mentiin hänen treeniaikataulunsa mukaan. Seurauksena oli se, että käytiin kahvilla/kaljalla minulle sopimattomina aikoina, aina yhdeksän jälkeen illalla. Koska en ihmissuhteesta hirveästi saannut irti noin muuten, niin lakkasin joustamasta emmekä enää ole yhteydessä. Koin asian niin, että jos yksi treenikerta monien joukossa on tärkeämpi kuin meidän treffit (asuin pitkään ulkomailla ja olin Suomessa yleensä vain lyhyellä työmatkalla parin kuukauden välein) niin antaa olla.

Nyt asun Suomessa enkä enää viitsi hänen sekuntiaikataulunsa kanssa seurustella. Vaikka itsekin arvostan treenaamisen kurinalaisuutta, koin sen jotenkin loukkaavana että "hävisin" treeneille.

Tarinan opetus (jos se kenellekään tuosta löpötyksestä selvisi) on että minä priorisoin nyt Suomessa asuessani omat koti-iltani ja iltauneni tämän kaverin edelle ja kieltäydyin tapaamasta häntä minulle sopimattomina aikoina. Hän puolestaan ei ole joustanut omista ajoistaan, joten emme ole tavanneet. Itse en koe sitä ongelmaksi, koska rauhalliset koti-illat mieheni kanssa ovat ihania ja paljon paljon tärkeämpiä kuin pinkeät iltakaljat jossain kuppilassa!

 

[kutri]

Itse olen myös lapseton ja kotona työskentelevä freelancer, jonka mieskin on freelancer ja kun tärkeimmät puntti- & aerobisen treenin kamat (eli vinopenkki-pötköpenkki, kyykkyteline, pari erilaista tankoa ja paaaljon käsipainoja sekä juoksumatto, stepperi ja soutulaite) ovat himassa, joka on omakotitalossa, voin järjestää aikatauluni hyvin vapaasti. Tämä ei ole aina hyvä juttu, koska jos en pidä varaani, saatan esim. unohtua tuntikausiksi tietokoneen äärelle kunnes olen liian väsynyt treenaamaan. Vuoden vaihteen alusta olen siirtymässä tuntisuunnitelmaan, joka ei ole sidottu kellonaikoihin vaan tuntilasku alkaa heräämisestä.

Alustava suunnitelma on punttitreenipäivinä seuraavanlainen:

0:00 (ei siis kellonaika vaan ajanlaskun alku) Herääminen
0:00-0:30 aamuaerobinen
0:30-0:45 aamuvenyttely ja Pilateshenkiset rullaukset
0:45-1:15 aamiainen ja suihku
1:15-2:00 sähköpostit
2:00-4:00 työntekoa
4:00-4:30 tuhti välipala
4:30-5:00 netissäsurffausta
5:00-6:00 punttitreeni lämmittelyineen, jäähdyttelyineen ja venyttelyineen sekä palautusjuomineen
6:00-7:00 suihku, kunnon ruoanlaitto ja syöminen
7:00-10:00 työntekoa
10:00-10:15 välipala
10:15-> vapaata: laatuaikaa miehen kanssa jne.

Eli jos herään klo 10 (niin kuin yleisimpinä aamuina) punttitreeni on kolmen maissa ja vapaa-aika alkaa kahdeksalta.

No, saa nähdä miten suunnitelma pitää... :-) Lisäksi aerobisen treenin päiville pitää laatia ehkä erillinen suunnitelma sekä varasuunnitelmat päiville kun joudun lähtemään kaupunkiin palavereihin.

rakkaudella
Kutri

http://www.kutri.net <--- pikkuveljen joululahja!

 

[Sulimaani]

Opiskelija minäkin. Välillä päivät venyy 8-17.30. Kyl noin normaalisti pystyy treenaan säännöllisesti, kun vähän järjestelee, mut silloin, kun tentit painaa päälle niin pitää vaan olla stressaamatta siitä, ettei pysty treenaan niin paljon, kun haluais.
Viime vuonna onnistuin vetämään itteni kunnolla ylikuntoon niin, että kärsin unihäiriöistä monta kuukautta, joten nykyään ymmärrän kevyidenkin viikkojenkin merkityksen. Kovapään piti oppia sekin oikein raskaimman kautta.
Tota sosiaalista painetta mulla ei oo, kun melkeinpä kaikki kaverit on jostain urheilukuvioista. Ja hyvät ystävät säilyy, vaikka niiden kanssa ei kaiken aikaa viettäis aikaakaan. Ja oon tänä vuonna käynyt tasan kaks kertaa noissa opiskelijariennoissa, ei vaan kiinnosta... eikä jaksakaan... sitä priorisointia

 

[tatjana]

Tällä hetkellä työ on niin sanotusti virka-aikaan tapahtuvaa. Aiemmin oli enemmän epäsäännöllisyyttä. Auttaa, kun miettii viikko-ohjelman etukäteen ottaen huomioon kaikki tarpeelliset menot. Tietty jousto on eduksi. Joskus, jos on viikonloppuna menoa, hoidan salipäivät (4/vk) "alta pois" jo viikolla, vaikka silloin tietysti palautumispäiviä jää vähemmän. Juuri koskaan ei tule sellaisia menoja, joita ei jo edellisellä viikolla voisi ennakoida... Eikä montaa kertaa viikossa muutenkaan ole eduksi kaljaa tissutella. Eli kaikkeen löytyy aikaa, kun suunnittelee etukäteen.

Sitä paitsi, paranoidikko kun olen, joskus olen ollut havaitsevinani suorastaan salaliittomaisia elkeitä ylipainoisissa kanssasisarissa. Vai eikö muka ole tuttua ruuan tuputtaminen, lihaskasvulla "pelottelu" ym. manipulointi, jolla tiukkapipoa yritetään käännyttää muun porukan mukana kulkemaan? Ei silti, voi tietysti miettiä, onko se oman navan ympärillä pyöriminen niin tärkeätä, että kaikesta muusta pitää kieltäytyä. Itse olisin kohtuuden kannalla siinäkin suhteessa.

 

[Sulimaani]

Juu, on erittäin tuttua tuo ruuan tuputtaminen. Aina, kun menee kylään johonkin niin on "pakko" syödä jotain, joka ei ollenkaan sopisi treenikuvioihin.

Myös ei treenaavat kaverit suurinpiirtein suuttuvat, kun eivät saa houkuteltua ostamaan karkkia tms. Typerää!

 

[XairaX]

Joku jo sitä sanoikin,mutta eräs minulle hyvin rakas ihminen elää enimmäkseen reenille,joten jos haluan viettää aikaa hänen kanssaan,on minun hyväksyttävä se,että reeni menee myös minun edelleni. Ja täytyypä myöntää,että monena lauantai-iltana on minutkin saanut vain salilta kiinni ja kun on jonnekin pyydetty niin vastaus on jotakin tähän tapaan: "Ei nyt kerkee,oon reenaamassa,sit meen suihkuun ja sitte syön ja plaa plaa..." Eli menee joskus tuo rehkiminen muun edelle.

Itse opiskelen ja joskus pivät on niin rankkoja,että reeni on pakko siirtää toiselle päivälle,kun pienet päiväunet venähtivät aamuyöhön asti... Jos kuitenkin pitää valita että teenkö maantiedon työn (joka määrää,saanko kurssin suoritettua) vai menenkö salille,niin jep,salille mennään..Pahempi juttu koulun suhteen,mutta se nyt on melko lailla sivuseikka :D

Edit: Ja nyt vielä kun minut valittiin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi nuorisovaltuustoon,niin kokoukset varmasti häiritsevät aikatauluani..ei niitä kokouksia kuitenkaan onneksi liian usein ole...

 

[rocket]

Teen iltavuoroja säännöllisesti muutaman viikossa, ja ohjauksia salilla epäsäännöllisesti 7-15kpl/vkk, vaihtelevan määrän. Teen töitä 6-7pvä/vkk:ssa, vastaavasti kuitenkin teen välillä normaalia lyhyempiä vuoroja ja ohjauspäivinä yleensä saatan myös selvitä muutamassa tunnissa, riippuen paljon buukkauksia.
Elämäni on siis aikalailla aikataulutettua, treeneineni ja ruokailujeni. Aamupäivisin on kuitenkin hyvää aikaa treenata. Nyt kun aerobiset ja useampi vaparitreeni tulee mukaan, saatan luistelun ja salin ohella treenata kolmesti päivässä. Siinä tarttee vähän sitä lepoa mietiskellä.
En kuiteskaa mee reenaa jos kroppa ei ole kovin vastaanottavainen. Jätän seuraavalle päivälle.

Mulla porukat ympärillä on jonkin verran muuttunut lajin ja alani myötä, mutta joukkuekaverini kyllä on pikkuhiljaa alkanut tajuamaan suuntani. Tietää jo että otan itse puheeksi jos haluun lähtee.
Vaikka olen luonteeltani aika joustava monessa asiassa, valitettavasti kavereiden suunta ja mielihalut ei saa mun elämänrytmiä sekoitettua. Kumpi menee edelle.. se, joka mua ei minuna itsenäni hyväksy, ei ole mulle kunnon kaveri.Jyvät erottuu akanoista. Haluan elää elämäni myös jokseenkin itselleni.
Tosin ymmärrän kyllä muidenkin tuskailut tästä asiasta, näinhän ei tod.kaikki ajattele. Olenki vähän outo , aina ollu.

Pipot päähän punttimimmit! Siel on viiiluu!

 

[Pauliina]

Elämä on valintoja... Kaikkea haluamaansa ei yleensä voi saada kerralla. Pitää vain miettiä mikä itselle ja tärkeimmille läheisille ihmisille on tärkeää ja vähentää muuta tai jättää kokonaan pois. Loppujen lopuksi sen ehtii tehdä mitä eniten haluaa. Ja ison kasan muitakin asioita... Elämä ei voi mennä mielistellessä muita, tärkeille ihmisille tietysti täytyy löytyä aikaa ainakin silloin tällöin tai ne ovat pian vähemmän tärkeitä ihmisiä. Mutta oma elämä on kuitenkin tärkeämpää kuin kaveripiirin elämä. Muuten viimeistään vanhana mummona jupisee kiikkustuolissa että olisi pitänyt elää enemmän itselle...

Pari vuotta meni opiskellessa suunnilleen tuplatahtia normaaliin verrattuna ja samalla tein osa-aikatöitä n. 20 tuntia viikossa. Silti ehdin vielä iltaisin salille ja jumppaan. Päivät tietysti venyi, kotona olin suunnilleen vain öisin ja silloinkin piti tehdä kouluhommia unen kustannuksella, mutta sain tehtyä ne itselle tärkeimmät asiat. Sosiaalinen elämä tietysti kärsi ja kaveripiiri kaventui aika lailla, mutta elämäni tärkeimmille ihmisille minulla silti oli aikaa. Ajattelin kaiken kiireen keskellä että en edes jaksaisi ellen kävisi salilla ja liikkuisi muutenkin, urheilu oli siis investointi siihen että sekä kroppa että pää pysyivät kunnossa. loppuviimeksi salikerta ei vie kuin n. tunnin kun ei jää juoruilemaan, tuo tunti kyllä löytyy jos haluaa vaikka kiire olisikin.

Valintoja, valintoja... ;)

 

[Pinja]

Joo kyllä se elämä aika pitkälti treenin mukaan menee. Ohjailen jumppia sellaiset pari tuntia päivässä ja teen erilaisia promokeikkoja. Yleensä edellisen viikon sunnuntaina teen seuraavan viikon treeniohjelman. Millään muulla ei ole tällä hetkellä väliä, kuhan saan vain viikko-ohjelmaan mahdutettua 4 salikertaa, 6 vaparitreeniä ja yhden lepopäivän. Niistä en suostu tinkimään. Sitten kun alkaa dieetti, niin aamulenkit ehtii tehdä oikein mainiosti. Kaiken vapaa-ajan mikä jää, haluan viettää himassa oleillen ja nauttien. Onneksi kundikaveri reenaa tosissaan, niin voidaan käydä salilla yhdessä.

 

[Voimanainen]

Kyllä se rytmi määräytyy täälläkin pitkälti työn (3 vuoroa) ja koulun sekamelkasta ja jossain välissä aina salille. Tää tyttö ei voi sanoa et treenaan tiettyinä viikonpäivinä kun vaihteelee päivät niin kovasti. Joskus.... siis toivottavasti kun asiat on kunnossa, niin nuo 4 treenipäivää ovat samat ja elämä muutenkin hieman tylsempää/tasapainoisempaa:D