Itseni kehittäminen oli minulle vielä vähän aikaa sitten keskeisen tärkeää. Nyt on vaan käyny silleen, että olen alkanut kiinnittää huomiota mielenrauhaan, joka "asuu" ajattelun taustalla. Näköjään, vaikka "pinnalla" kuohuu ja vaihtelevat elämäntilanteet olisivat kaikkea muuta kuin 'ihanteelliset', sisimmässä on sellaaanen nykyhetkessä perillä olevan läsnäolon tuntu.
Kivaahan se itseni kehittäminen sinänsä on, mutta nyt on jo oikeastaan ihan hyvä... vaikka ulkoinen elämäntilanne on sama kuin ennenkin.
edit. vaikka eilen oli fyysisesti todella karmea olo parin vuorokauden valvomisen vuoksi, päätä särki ja oksetti, tuntui että ei tässä pohjimmiltaan mitenkään huonosti mene