http://www.imperiumi.net/ :
DREAMTALE
Phoenix
CD
[ Oy Motley Ltd ]
(8-)
01. Yesterday's News
02. Eyes Of The Clown
03. Payback
04. Failed States
05. Take What The Heavens Create
06. Great Shadow
07. No Angels No More
08. Faceless Men
09. Firebird
10. The Vigilante
Paljonkohan Hämeessä on vielä powermetallimusikantteja jotka eivät olisi Dreamtalen pyöröovista sisään tai ulos kulkeneet? Kuusikon kokoonpanossa on edellislevyn kokoonpanosta jäljellä kaksi miestä ja kierron tässä vaiheessa mikrofoninvarresta löytyy Dreamtalen lisäksi myös mm. KYPCKissa vaikuttava Erkki Seppänen, sessiomiehiä ja -naisia mukaan laskematta, yhtyeen viides "vakituinen" solisti.
Pitkähkön rivistöjen kasaamistauon jälkeen osuvasti nimetty Phoenix on yhtyeen neljäs studioalbumi ja sitä leimaa edelleen sama meloheavyn tyylilajien välillä seilaaminen kuin kaikkia tähänastisia Dreamtale-levytyksiä. Albumilta löytyy germaanipoweria (The Vigilante, Firebird, Eyes of the Clown) ja ehkäpä päälinjana perinteisempää, piirun verran tanakammin askeltavaa heavya. Onpa siellä kasvavassa määrin myös jo Difference-albumilla vähäisessä määrin esiintynyttä koneistusta. Viimeksi mainitusta kysyisinkin, että miksi pääosan biisinkirjoitusvastuusta kantava Rami Keränen liimaa muuten hyvin tehdyn hevirokkinsa päälle kymmenen vuotta sitten "parasta ennen" –päiväyksensä ylittänyttä ysäriteknoa Failed Statesin 2 Unlimited -flirttailun tapaan? Bändi ei edelleenkään ole teknoilun kanssa omimmalla maaperällään, vaikka edellislevyltä karsittu Powerplay olikin tästä selkeä poikkeus. Koneväritykset voisi suosiolla jättää Lordille, jonka materiaalissa 90-lukuisetkin lainat kuulostavat moderneilta.
Dreamtalelle ominaisesta hajanaisuudestaan huolimatta Phoenix on erittäinkin kuuntelukelpoinen kokoelma melodista heavyä. Biisit miellyttävät korvaa, bändi osaa asiansa ja Seppänen hoitaa lauluhommat kulloinkin käsillä olevan tehtävän vaatimusten mukaan, olipa vaadittava ulosanti sitten painokkaan heviä (Great Shadow) tai toniparviaismaisesti kireää ja korkealta (Payback) tahi vieläkin kireämpää ja korkeampaa (Faceless Menin loppukiljunnat). Sopivassa määrin sivuosaroolissa käytetty, persoonallinen naislaulu toimii myös voimakkaasti ja kauniisti. Erästä toista manselaista lainatakseni, "jykevää on rakkaus", eikä No Angels No More -hituria voisi ilman tunteikasta sekaduettoa kuvitellakaan.
Näistä, ehkä yhtyeen monitahoisuuttakin kuvaten hiukan sekavista kehuista huolimatta vieläkin tarkempi musatyylillinen linjaus saattaisi olla paikallaan, sillä minusta Dreamtalen paras vahvuus on edelleen Helloween-henkeen iloinen, suoraviivainen ja kepeä kikkelöinti. Kuten tämänkin albumin sujuvimmista kappaleista (puhumattakaan YouTubestakin löytyvästä levyn Japani-painoksen bonarista Lady Dragon) ilmenee, germaaninen voimametallointi onnistuu tamperelaisilta huomattavasti moneen suuntaan kumartamista (ja samalla yhtä moneen pyllistämistä) paremmin. Eikö tämä olisi jo jonkun osaavan suomalaistahon aika nostaa melopowerin lippu ylpeästi korkealle salkoon ja pitää se siellä? Mahtavalla melodiantajulla siunatulla Keräsellä olisi siihen täydet valmiudet.
Mape Ollila, 21.08.2008
