Dream Theater - Dream Theater

Grishnackh

Liittynyt
28.10.2011
Viestejä
4 342
Dream Theater julkaisee uuden bändin omaa nimeään kantavan 12. studioalbuminsa 24. syyskuuta 2013.

01. False Awakening Suite
I. Sleep Paralysis
II. Night Terrors
III. Lucid Dream
02. The Enemy Inside
03. The Looking Glass
04. Enigma Machine
05. The Bigger Picture
06. Behind The Veil
07. Surrender To Reason
08. Along For The Ride
09. Illumination Theory
I. Paradoxe de la Lumière Noire
II. Live, Die, Kill
III. The Embracing Circle
IV. The Pursuit of Truth
V. Surrender, Trust & Passion

Levyltä ensimmäinen maistiainen kuunneltavissa: The Enemy Inside

"This is the first self-titled album of our career and there is nothing I can think of that makes a statement of musical and creative identity stronger than that. We've fully explored all of the elements that make us unique, from the epic and intense to the atmospheric and cinematic. We're incredibly excited about 'Dream Theater' and can't wait for everyone to hear it." -John Petrucci

[video=youtube_share;EIjhQhm1JvU]http://youtu.be/EIjhQhm1JvU[/video]



 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
En oo tainnut Dream Theaterin 2000-luvun levyjä kuunnella juurikaan tätä yhtä poikkeusta lukuunottamatta, taisi olla Six Degrees of Inner Turbulence. LaBrien ääni on tummunut pikkaisen vanhemmiten ja se ei enää yritä vetää äänialansa äärirajoilla jatkuvasti, niin soundaakin minusta paremmalta. Petrucci on jotenkin turtunut takavuosista. Tuntuu, että siltä on jotenkin ideat loppuneet. Kaikki ne makeat, sävelletyt soolot ja tosi tiukka riffimateriaali on nykyään jotain pentatonista kaahausta ja tusinatavaraa. Olkoonkin, että tossa näytebiisissä se alun meininki toimi kyllä hyvin.

Rudessista en oo pitänyt koskaan. En ole ihan varma, että miten paljon tuolla biiseissä on sen juttuja, mutta toi sen pimpelipompeli soolosoundi on ainakin ihan hirveä. Mangini sen sijaan on minusta ihan positiivinen juttu bändin kannalta. Mä jotenkin sain kuunneltua Portnoystä itseni pihalle. Varsinkin, kun sen piti ruveta lisäksi laulamaan.

Vaikka tuolla Petruccia tulikin haukuttua, niin eiköhän tääkin kuitenkin ole pirun tiukasti soitettu levy kokonaisuudessaan. Pelkään vaan, että biisimateriaali on taas korkeintaan keskinkertaista. Toivottavasti olen väärässä.
 
Todella hyvältä kuulosti omaan korvaan. Täytyy toivoa että koko levy olisi kovaa materiaalia, ja todellisia yllätyksiäkin olisi kappaleissa.
 
Pitää korjata itseäni tuon edellisen suhteen parissakin kohtaa. Ensinnäkin, kun tuolta tekstistä vaihtaa sanan turtunut taantuneeseen, niin kyseisessä lauseessa on paljon enemmän järkeä.

Toisekseen toi eka julkaistu biisi on näin muutaman kuuntelun jälkeen oikeastaan aika tiukka. Siellä on Manginilla tosi maukkaita rumpujuttuja ja Petruccillakin homma toimii. Alun riffittely on tosi toimivaa ja siellä lopun soolon pätkässäkin oli selkeästi ihan ideaa. Ehkä pitää antaa tälle levylle mahdollisuus ja kuunnella ihan ajan kanssa, kun noita muita on tullut sivuutettua yhden kuuntelun jälkeen, että ei iske.
 
Oon tässä nyt puolet kuunnellu ja pieni toivonkipinä heräilee, josko taas pystyisi ihan tykkäämäänkin teatterista. Pari edellistä levyä on olleet ihan kamalia mutta täähän soundaa hyvälle! Paljon enempi ilmaa soundissa, Rudessin ärsyttävä pimputus on vähemmän häiritsevää ja nyt niillä on ihan oikea rumpalikin! Petruccin joku soolo oli ihan mielikuvituksellinen, ei toki lähelläkään esim. Under a Glass Moonin vetoa. Ei tää Images and Wordsin tasoinen tule sävellyksiltään olemaan, mutta kyllähän tätä kuuntelee :)
 
TEI on kova, mutta muuten ei oikein kovasti iske tämä. Edellinen levy oli biiseiltään parempi.
 
Koska toi tulee levykauppoihin ?
E. oho, vittu, se onkin näköjään jo. Täytyy käydä tsiigaamassa jos olis jo paikallisessa prismassa että pääsis kuuntelee, ekan soittokerran on kuitenkin oltava perinteiseltä lätyltä.
 
Aika hyvin toimii kyllä itsellä. Eka kuuntelukerta oli aika lame, mutta tosta on tullut parempi joka kuuntelukerralla. Toki joukkoon mahtuu vähän huonompiakin tilulilubiisejä mutta on muutamia tosi hyviäkin, mm. the enemy inside, along for the ride, the bigger picture, the looking glass ja illumination theory kokonaisuutena kova. enigma machine on aika paska ja behind the veil tai surrender to reason ei oikeen iske. Tämä lätty menee parhaiten autossa kuunnellessa, sellaisenaan vähän liian vaativa kuunnella progelle ominaisten piirteiden takia.
 
Ketään muuta pakkislaista huomenna Helsingin jäähallilla ? Melkein itse unohdin jo koko keikan kun lippujen ostosta hetki aikaa (heinäkuussa 2013), ja perjantaina huomasin että toihan on jo maanantaina, toivottavasti on odottamisen arvoinen keikka :)
 
Back
Ylös Bottom