Dream Theater - A Dramatic Turn Of Events

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Pro-Pain
  • Aloitettu Aloitettu
Pro-Pain

Pro-Pain

Ylileveä kuljetus
Mode
Liittynyt
17.7.2002
Viestejä
36 363
Dream Theaterin tulevan levyn nimi on A Dramatic Turn Of Events. Levyn pitäisi ilmestyä syyskuussa. Miksauksesta vastaa Andy Wallace.

01. On The Backs Of Angels
02. Build Me Up, Break Me Down
03. Lost Not Forgotten
04. This Is The Life
05. The Shaman's Trance
06. Outcry
07. Far From Heaven
08. Breaking All Illusions
09. Beneath The Surface
 
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Mike sanoi:
Alkaa pikkaisen häiritsemään toi Labrien muniinpuhaltelu.
Click to expand...
Päin vastoin. Mun korvaani sen ääni on hieman tummunut ja saanut vaan särmää vuosien saatossa. Bonuksena se ei enää yritä vetää jatkuvasti äänialansa ylärajoilla, mitä sen ääni ei kestänyt nuorempanakaan.

Eikä tota kokoonpanoa voi myöskään minusta enää hirveästi ronkkia niin, että bändin osaisi vielä mieltää itsekseen.
 
DT ei ole ikinä pettänyt, olen aina ollut tyytyväinen(enemmän tai vähemmän) vuosien aikana ilmestyneisiin albumeihin. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun uusi levy ei iske yhtään, mitä enemmän sitä kuuntelee sitä huonommalta se kuulostaa.
 
Ei iske ainakaan hirveesti sen perusteella mitä tähän mennessä oon kuullu. Parempaa ku muutama aiempi levy, mut varmaan aika turha toivoa et tulis enää mitään Awaken kaltasta tuotantoa...
 
Mahtava levy! Vihdoin ollaan pääsemässä eroon Portnoyn aikaisesta synkistelystä. Kaikki -95 bändiä fanittaneet - Ehdottomasti kuunteluun!
 
Karpaasi85 sanoi:
DT ei ole ikinä pettänyt, olen aina ollut tyytyväinen(enemmän tai vähemmän) vuosien aikana ilmestyneisiin albumeihin. Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun uusi levy ei iske yhtään, mitä enemmän sitä kuuntelee sitä huonommalta se kuulostaa.
Click to expand...

Sama juttu, ei iske sitten yhtään! Levyllä on pari ok biisiä mutta siinä se. Minuakin alkaa häiritsemään toi "Labrien muniinpuhaltelu". Odottelin mielenkiinnolla, että millaista settiä tulee uudelta mieheltä kannujen takaa, mutta sama se kuka siellä heiluu kun biisit on mitä on.
 
Parasta Dream Theateria 2000-luvulla. Kevyesti! Mangini kyllä myllyttää hienosti meneen. Tyypillä on ihan uskomaton tyylitaju, mitä ei voi sanoa Portnoysta, jonka tarvi alleviivata joka ikinen kilahdus.
 
Itseni mielestä oli mitäänsanomaton levy, eikä missään biisissä tuntunut löytyvän omaa lempparikohtaa yms.

Manginin rummutus oli kyllä riittävän hyvää eikä mitään pahaa sanottavaa löytynyt, mutta jotenkin sellainen pisti silmään että Mangini ei "kikkaillut" hih-hattien ja symbaalien kanssa, sellaisilla eri tahtisilla välilyönneillä ja muulla, joka oli erittäin tuttua ja hyvänkuuloista kun Portnoy niitä teki. Nyt perusbiitti on aika tylsähköä korkeiden äänien osalta, vaikka tuplabasari hienosti rummuttaakin.

En osaa tuon teknisemmin asiaa kuvata, mutta minua rumpuporno miellytti Portnoyn aikana.
 
Tämä levy jää kyllä kaupan hyllylle. Ei pysty kuuntelee kokonaan alusta loppuun ilman eteenpäin kelauksia. Kaikki kappaleet menevät enemmän tai vähemmän liialliseksi taiteelliseksi pas****i.
 
Back
Ylös Bottom