- Liittynyt
- 26.5.2005
- Viestejä
- 619
Vuodesta -91 asti death/trashia hakannut bändi julkaisi nyt debyyttinsä Execute The Fact.
Tilasin lätyn ennakosta ja pari kertaa olen kuunnellut läpi. Ensikokemusten perusteella hienot soundit ja hienosti miksattu. Ja vaikka levyllä on monta biisiä demoajoilta, on niihin saatu hienosti uutta eloa mm. uusilla sooloilla ja miksauksilla. Pitää vielä kuunnella useamman kerran läpi oikeassa mielentilassa, niin aukenee varmaan vielä paremmin.
Kovaa tykitystä siis. Suosittelen kaikille tämän genren diggareille
Imperium.netin arvostelu:
Imperiumi.net
www.imperiumi.net
Pääkaupunkiseutulaisen Dauntlessin ura on ollut kaikkea muuta kuin tasainen ja suora. Mukaan on mahtunut niin paljon kuoppia, mutta myös kärsivällisyyttä, että luultavasti useimmat bändit olisivat hajonneet pirstaleiksi tai ainakin vaihtaneet tyyliä jo ennen uran puoliväliä. Nyt, reilun viidentoista vuoden kokonaisuurastuksen jälkeen, joista vajaat kymmenen vuotta Dauntless-nimen alla, on aika debyyttialbumille.
Tasaisella tahdilla uurastaneen ja tasaisen kovalaatuisia demoja ulos suoltanut bändi on opittu tuntemaan kovia keikkoja vetävänä ja aggressiivisena death(/thrash)-pumppuna, mutta syistä tuntemattomista menestys on antanut odottaa itseään. Totuuden hetki oli kuitenkin eteen tuleva ja siitä todistuksena on vajaa 40-minuuttinen esikoisalbumi Execute the Fact, joka lyö luun kurkkuun ehkä jopa odottamattoman tiukalla rykäisyllä.
Unohdetaan thrash metal ja unohdetaan menneiden vuosikymmenten death metal, sillä Dauntless elää ajassaan. EtF on modernia, nopeaa ja äärimmäisen raivoisaa death metalia. Ei niinkään brutaalia tahi raadonhajuista, mutta aggressiivista, vihaista ja kiinnipitelemätöntä kylläkin. Yhdeksälle raidalle taltioitu kiukku ja angsti eivät tule pintaan nyyhkien tai anteeksipyydellen, ne tulevat esille audiaalisin nyrkiniskuin päin näköä. Siinä tummuisi silmä jos toinenkin mikäli levyn kappaleet saisi ulos luun, nahan ja ruston sekoituksina suoraan katseluelimiin.
Jos edellä oleva kuvaus kuulostaakin hieman hardcoremaiselta vihjaukselta, sitä voisi levylle sanoa myös pesiytyneen. Dauntless ei soi kevytsoundisesti kuten jotkut neodeath-aktit, eikä toisaalta retrosti kuten mennävuosien mukiloijat. Eikä edes teknisesti, kuten monet kollegansa, vaikka tähän suuntaan vivahdetta enemmän löytyykin. Dauntless on kenties musiikillaan brutalisoitunut, mutta samalla se pitää pesäeron genren tyypillisimpiin nopeisiin akteihin, joissa groovea ei ole nimeksikään ja muulle kuin murinalaululle ei löydy sijaa. Dauntless antaa tilaa kummallekin.
Jos itse biisit ovat timmiä timangia, raskasta rouhintaa ja voimakasta kitarointia, sitä on myös laulupuolen elinvoimainen ja mukavan monipuolinen ulosanti. Kappaleissa öristään, käristään, rähistään ja huudetaan. Yhteistä näille toisiaan varioiville tyyleille on jälleen kerran, itseäni toistaen, raivoisa esilletuonti. Samassa sarjassa mennään rautaisella tuotantopuolella, jossa kitaroista löytyy potkua ja rummuista tykistönomaista ruutia. Ei tarvinne alleviivata, että homma toimii ja kaikesta kuulee, että tuotokseen on panostettu.
Vaan mikä sitten lopulta estää levyä nousemasta suoraan klassikkokuntaan, kympin levyksi tai vähintään vuoden kiekoksi? Lopulta tällaista vahvaakin kokonaisuutta vaivaa itsensä hieman liian ahtaaseen karsinaan tunkeminen ja sitä kautta kappaleiden yksisävyisyys. Väriä ja vaihtelua toki löytyy, mutta vain tyylilajinsa kapealla saralla. Levy sopii tiettyyn mielentilaan kuin tykki panssarivaunuun, mutta wanhan ajan monimuotoisuutta tai varsinaista genreuudistusta on turha odottaa.
Kitinästä huolimatta Execute the Fact tappaa niin talossa kuin puutarhassakin, ja luultavasti vielä hieman enemmän itse livenä keikkapaikkojen lavoilla. Jos tiedät miten bändi kolisee keikalla, tiedät mitä tältä levyltä odottaa. Jos taas tiedonpuute pakottaa päätä, tee itsellesi palvelus ja tsekkaa mistä on kyse.
Muita arvosteluja: http://www.tentonhammer.net/dauntless/press.html
Tilasin lätyn ennakosta ja pari kertaa olen kuunnellut läpi. Ensikokemusten perusteella hienot soundit ja hienosti miksattu. Ja vaikka levyllä on monta biisiä demoajoilta, on niihin saatu hienosti uutta eloa mm. uusilla sooloilla ja miksauksilla. Pitää vielä kuunnella useamman kerran läpi oikeassa mielentilassa, niin aukenee varmaan vielä paremmin.
Kovaa tykitystä siis. Suosittelen kaikille tämän genren diggareille
Imperium.netin arvostelu:
Imperiumi.net
www.imperiumi.net
Pääkaupunkiseutulaisen Dauntlessin ura on ollut kaikkea muuta kuin tasainen ja suora. Mukaan on mahtunut niin paljon kuoppia, mutta myös kärsivällisyyttä, että luultavasti useimmat bändit olisivat hajonneet pirstaleiksi tai ainakin vaihtaneet tyyliä jo ennen uran puoliväliä. Nyt, reilun viidentoista vuoden kokonaisuurastuksen jälkeen, joista vajaat kymmenen vuotta Dauntless-nimen alla, on aika debyyttialbumille.
Tasaisella tahdilla uurastaneen ja tasaisen kovalaatuisia demoja ulos suoltanut bändi on opittu tuntemaan kovia keikkoja vetävänä ja aggressiivisena death(/thrash)-pumppuna, mutta syistä tuntemattomista menestys on antanut odottaa itseään. Totuuden hetki oli kuitenkin eteen tuleva ja siitä todistuksena on vajaa 40-minuuttinen esikoisalbumi Execute the Fact, joka lyö luun kurkkuun ehkä jopa odottamattoman tiukalla rykäisyllä.
Unohdetaan thrash metal ja unohdetaan menneiden vuosikymmenten death metal, sillä Dauntless elää ajassaan. EtF on modernia, nopeaa ja äärimmäisen raivoisaa death metalia. Ei niinkään brutaalia tahi raadonhajuista, mutta aggressiivista, vihaista ja kiinnipitelemätöntä kylläkin. Yhdeksälle raidalle taltioitu kiukku ja angsti eivät tule pintaan nyyhkien tai anteeksipyydellen, ne tulevat esille audiaalisin nyrkiniskuin päin näköä. Siinä tummuisi silmä jos toinenkin mikäli levyn kappaleet saisi ulos luun, nahan ja ruston sekoituksina suoraan katseluelimiin.
Jos edellä oleva kuvaus kuulostaakin hieman hardcoremaiselta vihjaukselta, sitä voisi levylle sanoa myös pesiytyneen. Dauntless ei soi kevytsoundisesti kuten jotkut neodeath-aktit, eikä toisaalta retrosti kuten mennävuosien mukiloijat. Eikä edes teknisesti, kuten monet kollegansa, vaikka tähän suuntaan vivahdetta enemmän löytyykin. Dauntless on kenties musiikillaan brutalisoitunut, mutta samalla se pitää pesäeron genren tyypillisimpiin nopeisiin akteihin, joissa groovea ei ole nimeksikään ja muulle kuin murinalaululle ei löydy sijaa. Dauntless antaa tilaa kummallekin.
Jos itse biisit ovat timmiä timangia, raskasta rouhintaa ja voimakasta kitarointia, sitä on myös laulupuolen elinvoimainen ja mukavan monipuolinen ulosanti. Kappaleissa öristään, käristään, rähistään ja huudetaan. Yhteistä näille toisiaan varioiville tyyleille on jälleen kerran, itseäni toistaen, raivoisa esilletuonti. Samassa sarjassa mennään rautaisella tuotantopuolella, jossa kitaroista löytyy potkua ja rummuista tykistönomaista ruutia. Ei tarvinne alleviivata, että homma toimii ja kaikesta kuulee, että tuotokseen on panostettu.
Vaan mikä sitten lopulta estää levyä nousemasta suoraan klassikkokuntaan, kympin levyksi tai vähintään vuoden kiekoksi? Lopulta tällaista vahvaakin kokonaisuutta vaivaa itsensä hieman liian ahtaaseen karsinaan tunkeminen ja sitä kautta kappaleiden yksisävyisyys. Väriä ja vaihtelua toki löytyy, mutta vain tyylilajinsa kapealla saralla. Levy sopii tiettyyn mielentilaan kuin tykki panssarivaunuun, mutta wanhan ajan monimuotoisuutta tai varsinaista genreuudistusta on turha odottaa.
Kitinästä huolimatta Execute the Fact tappaa niin talossa kuin puutarhassakin, ja luultavasti vielä hieman enemmän itse livenä keikkapaikkojen lavoilla. Jos tiedät miten bändi kolisee keikalla, tiedät mitä tältä levyltä odottaa. Jos taas tiedonpuute pakottaa päätä, tee itsellesi palvelus ja tsekkaa mistä on kyse.
Muita arvosteluja: http://www.tentonhammer.net/dauntless/press.html
