Danan julkikuvassa on mielestäni palliansa silmällä pitäen tietynlaista viehkeää eksotiikkaa ajatellan sitä, että hän välittömimmällä ja riekkuvimmalla mahdollisella tavalla selvästi toitottelee ja mukailee vapaaottelufanienemmistön ääntä, toisin sanottuna säntäilee, muuttaa mielipidettänsä lennosta kulloistenkin tuulahdusten mukaan ja naukuu vailla harkintaa. Vapaaotteluhan on ja aivan taatusti tuleekin olemaan lähinnä nuorten ja kuohuvien mieshenkilöiden ystävä, eikä sen myötä tuollainen välitön, kalkkeutumaton, pullisteleva ja kameran eteen keräytyvä ote ole alkuunkaan kömpelö valinta. Pieni Putin-karikatyyri on hänestä hahmoteltavissa.
UFC itsessään on mielestäni sen sijaan etenemässä merkilliseen suuntaan panostaessaan tähtien ja tähtihetkien sijaan määrään. Danaa ei siitä taatusti voi turhan painavasti syytellä, mutta kyllähän organisaation toiminta vaikuttaisi olevan jossain määrin haparoivissa käsissä. Jos pysähtymäisillään ollut kelkka saatiinkin aikoinaan rahalla takaisin vauhtiin ja vaikka se nautiskeleekin vielä nykyään kevyestä helposti uusille asiakkaille kaupattavan tuotteen liukkaudesta, en oikein jaksa nähdä nykymallin takana tolkullisuutta, sillä eihän laji itsessään ole puolueettomasti tarkasteltuna erityisen kiinnostava meille tavallisille vaappujille, eikä taatusti jaksa nousukulkuaan loputtomasti. Eikö esimerkiksi kuusi ensiluokkaista, rajusti markkinoitua, tittelikamppailuja ja ilotulitusta sisältävää, kaikin puolin juhlallista korttia vuodessa riittäisi? Loput voisi sitten pumpata tv-sopimusten kautta ilmaisjakeluun innostuneimmille ja lajia ylipäätänsä esiintuomaan. Nykyiset iltamathan ovat enimmälti tasaisen aneemisia, pienten miesten ja jopa naisten täyttämiä tusinaseerauksia.