D-vitamiini

[Fuhrer]

Ehkä tosta tekstistä sai käsityksen että pidän D-vitamiinia jotenkin autuaaksi tekevänä, ei siis niin
Ja eikös se oo niin että se olisi vitun halpa lääke jos sitä otettaisiin skidistä asti eikä em. sairauksia pääsis iskemään? Olettaen että ei hankita niitä muista ympäristötekijöistä :D

Itse kyllä pidän D-vitamiinia aivan liian aliarvostettuna, onneks nyt on alkanut tulemaan tutkimuksia ja tietoa paljon julki

Syyttävä sormi voidaan toki aina kohdistaa isoihin ja pahoihin lääkefirmoihin

Sitä mietin että miks se vedettiin sit pois kokonaan, eikä oo takaisin tullut suurissa linjauksissa, vaan ainoastaan tolleen että tuetaan muuta lääkehoitoa?

 

[tumuuu]

Onko noin? Mulla on ollut sellainen käsitys että tuo 5-10ug suositus olisi lähinnä historiallinen jäänne siitä kun on todettu että sellainen määrä D-vitamiinia on jossain ruokalusikallisessa kalanmaksaöljyä. Sen todettiin riittävän riisitaudin ehkäisyyn ja siksi se jätettiin siihen. Toisaalta mutuni perustuu hatariin muistikuviin monista aihetta käsittelevistä teksteistä.

Jos suositukset ovat 50-luvulla olleet tuota luokkaa, olisi kyllä mukava tietää miksi niitä on laskettu.

50-luvun puolivälistä vuoteen 64 suositus oli suomessa 125mcg. Sen jälkeen sitä laskettiin 50mcg ja ja sitten vielä vähennettiin.

 

[Paletaani]

Ja eikös se oo niin että se olisi vitun halpa lääke jos sitä otettaisiin skidistä asti eikä em. sairauksia pääsis iskemään? Olettaen että ei hankita niitä muista ympäristötekijöistä :D

...tai perinnöllisistä tekijöistä. Kyllähän se on totta että aika monelta riesalta voitaisiin välttyä jos suomalaiset vetäisivät (varsinkin talvisaikaan) reilusti Deetä eikä mitään helvetin 7,5ug. Toisaalta tällaisia "ennalta ehkäiseviä lääkkeitä" voi olla monestakin syystä hankala lähteä lääkefirmojenkaan kehittelemään.

Itse kyllä pidän D-vitamiinia aivan liian aliarvostettuna, onneks nyt on alkanut tulemaan tutkimuksia ja tietoa paljon julki

Sama juttu. Kerronpas tähän liittyen hauskan anekdootin Olin tässä muutama viikko sitten kaverini tupareissa Helsingissä. Satuin siellä sitten röökille samaan aikaan jonku täysin tuntemattoman tyypin kanssa. Ohimennen kävi ilmi että kaveri onkin tullissa töissä. Käytiin seuraava keskustelu:

Paletaani: "Hei muuten, ku oot siellä tullissa töissä niin ootko huomannu että nykyään tulis ulkomailta aika paljo D-vitamiinitilauksia?"
Tullimies: (silmät suurenee lautasen kokoiseksi) "Siis VITTU niitä tulee paljo! Ollaan siellä monesti mietitty että mikä vittu siinä oikein on!?"

Tämän jälkeen käytiin vielä lyhyt keskustelu siitä, miksi ihmisiä kiinnostaa suurissa määrin D-vitamiinin syöminen ja miksi ne kannattaa tilata vaikka jenkeistä asti.

Sitä mietin että miks se vedettiin sit pois kokonaan, eikä oo takaisin tullut suurissa linjauksissa, vaan ainoastaan tolleen että tuetaan muuta lääkehoitoa?

Nyt seison kaulaani myöten mutussa mutta sanoisin johtuvan osittain siitä että lääkefirmojakin valvotaan melko tarkasti. Mikäli nämä valvovat viranomaiset ovat sitä mieltä että suuret määrät D-vitamiinia voivat mahdollisesti olla haitallisia, eivät lääkefirmatkaan saa lupaa niitä tehdä. Tai vaikka saisivat, ehkä he ajattelivat ettei siitä ole hyötyä kun pelotellut ihmiset eivät Deetä osta.

Kyllähän tuossa kuitenkin on tapahtumassa pientä muutosta ja eiköhän tässä parin vuoden sisään ala apteekeistakin löytyä koko ajan vahvempia valmisteita.

50-luvun puolivälistä vuoteen 64 suositus oli suomessa 125mcg. Sen jälkeen sitä laskettiin 50mcg ja ja sitten vielä vähennettiin.

Tuohon tulokseen minäkin lopulta päädyin. Onko sulla tietoa niistä syistä, miksi tuota suositusta pienennettiin? Osuiko siis tuo mun edellisessä postauksessa esittämäni teoria lähellekään totuutta?

 

[Fuhrer]

Paletaani, ympäristötekijöillä piti tarkoittamani myös perinnöllisiä vaikuttajia. Itselläni esimerkiksi on suuri todennäköisyys diabetekseen sukurasituksena.

Nyt seison kaulaani myöten mutussa mutta sanoisin johtuvan osittain siitä että lääkefirmojakin valvotaan melko tarkasti. Mikäli nämä valvovat viranomaiset ovat sitä mieltä että suuret määrät D-vitamiinia voivat mahdollisesti olla haitallisia, eivät lääkefirmatkaan saa lupaa niitä tehdä. Tai vaikka saisivat, ehkä he ajattelivat ettei siitä ole hyötyä kun pelotellut ihmiset eivät Deetä osta.

Tuohon tulokseen minäkin lopulta päädyin. Onko sulla tietoa niistä syistä, miksi tuota suositusta pienennettiin? Osuiko siis tuo mun edellisessä postauksessa esittämäni teoria lähellekään totuutta?

Veikkaisin että pääsyynä on se liioiteltu juttu rasvaliukosten vitamiinien kerääntymisestä ja maksatoksisuudesta. Ja koska lääketiede tulee hitaasti kun kaikki pitää tutkia monesta suunnasta yms yms niin se voisi selittää miksi sitä ei ole vielä nostettu tai käytetä niin laajalti lääkitysissä.

 

[Paletaani]

Veikkaisin että pääsyynä on se liioiteltu juttu rasvaliukosten vitamiinien kerääntymisestä ja maksatoksisuudesta. Ja koska lääketiede tulee hitaasti kun kaikki pitää tutkia monesta suunnasta yms yms niin se voisi selittää miksi sitä ei ole vielä nostettu tai käytetä niin laajalti lääkitysissä.

Näinhän se on. Yksittäinen ihminen voi parissa tunnissa silmäillä kymmeniä D-vitamiinin hyötyjä puoltavaa tutkimusta ja vakuuttua sen tehosta. Vastaavasti tuhansista ihmisistä koostuvan asiantuntijajoukon vakuuttaminen on monin verroin hitaampi prosessi. Varsinkin kun näillä ihmisillä on vastuu miljoonien ihmisten terveydestä ja kaikki pienetkin haitat tulevat taatusti väestötasolla esille.

Hmmm.. Mun ekasta iherb-tilauksestani tuli eilen viikko täyteen. Ilmeisesti tässä saa vielä ensi viikkoon odotella ennen kun napit ovat mahdolliseti perillä.

 

[kkoskinen]

Hmm, painan n. 88kg .. mikä olis hyvä määrä millä aloitella? joku kirjoitteli 25ug jokaista 10 painokiloa kohti? Eli hmm, otanko 225ug ?

 

[Fuhrer]

Hmm, painan n. 88kg .. mikä olis hyvä määrä millä aloitella? joku kirjoitteli 25ug jokaista 10 painokiloa kohti? Eli hmm, otanko 225ug ?

Mää kirjottelin. Esim 200-250ug väliin lähet liikkeelle.

 

[iso_niz]

Onko kellään vaikuttanut ihoon tämä suurien D-vitamiiniannosten nauttiminen? Nyt pari päivää ottanut 2000 IU päivässä, eli jotain 50 mikrogrammaa, ja hieman meinaa pieniä finnejä tulla. Ennen näiden nauttimista ei ole ollut mitään iho-ongelmia. Menee vissiin ajan kanssa ohi?

 

[AlfaKalle]

Vedelly nyt päälle kuukauden varmaan jotain päälle 100 mikrogrammaa päivässä, en voi sanoa että kauheasti ois reeneihin ainakaa vaikuttanu. Ehkä vähän pirteämpi olo muuten ollu kuitenkin, vaikka pimeys tuppaa masentamaan usein näihin aikoihin.

 

[Pexi84]

Hyvä tuo telkkarimainos missä mainostetaan apteekin d-vitskua. Kauhea panostus mainokseen, mutta siitä ei selvinnyt edes d-vitamiinipitoisuutta:hyvä: 5ug varmaan niinkuin useissa muissta STRONG-valmisteissa.

 

[numdb]

Hyvä tuo telkkarimainos missä mainostetaan apteekin d-vitskua. Kauhea panostus mainokseen, mutta siitä ei selvinnyt edes d-vitamiinipitoisuutta:hyvä: 5ug varmaan niinkuin useissa muissta STRONG-valmisteissa.

Pistää kyllä aina vihaks nää vitamiinimainokset. Joskushan näissä mainoksissa ei edes kerrota mitä vitamiineja/hivenaineita tuote edes sisältää

 

[Hempukka.]

Mitenkään D-vitamiinin tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä väheksymättä....Yleisesti todettu turvaraja D-vitamiinin käytössä on 2000 IU eli 50 mikrog/ vrk. Joissakin tutkimuksissa on toki todettu, että 100 mikrog/vrk annettuna 5 kuukauden ajan olisi vielä turvallinen. Mutta toisaalta saavutetaanko suositukset hurjasti ylittävillä annostuksilla loppujen lopuksi suurtakaan lisähyötyä? Vieth kumppaneineen (1) antoi viiden kuukauden ajan terveille koehenkilöille 100 mikrog/vrk kolekalsiferolia (eli D3-vitamiinia). Seerumin 25-hydroksikolekalsiferolipitoisuudet määritettiin tutkimusajanjakson aikana ja viiden kuukauden ajanjakson lopussa. Seerumin 25-OH-kolekalsiferolipitoisuus nousi kolmeen kuukauteen asti, jolloin nousussa saavutettiin tasannevaihe. Tasannevaiheessa todettava maksimikonsentraatio 25-OH-kolekalsiferolipitoisuudessa oli 125 nmol/L. Tästä voisi tietysti vetää sen johtopäätöksen, että tuolla 100 mikrogramman annoksella saavutetaan kolmessa kuukaudessa seerumin 25-OH-kolekalsiferolipitoisuuksissa saturaatiopiste, minkä jälkeen ylimäärä saadusta D3-vitamiinista varastoituu rasvakudokseen. Toisin sanoen suuremmilla annosmäärillä saavutetaan tuo saturaatiopiste todennäköisesti jo aikaisemmin, eikä pitkäaikainen yli 100 mikrogramman päivittäinen D-vitamiiniannos tuo lisähyötyä. Ja toisaalta mitä tiedetään niistä haittavaikutuksista, joita rasvakudokseen varastoitunut D3-vitamiini voi aiheuttaa pitkän ajan kuluessa? No akuutisti on aina hyperkalsemian vaara ylisuuressa (yli 1000 mikrog/vrk) annostelussa, mutta pitkän aikavälin seurantatutkimuksia haittavaikutuksista tuskin vielä on.

Edellä mainittu tutkimustulos selittää myös hiukan sitä, miksi Suomessa annossuosituksia on laskettu. Toisaalta tuossa Viethin toisessa artikkelissa (2) on maininta, että jo yhden kuukauden ajan annetulla 10 mikrogramman D-vitamiinilisällä ollaan saavutettu seerumissa 25-OH-kolekalsiferolipitoisuus 108 nmol/L. Toki lähtötason seerumikonsentraatiot ja tutkimusten laatu aina vaikuttavat, mutta jotain suuntaviivaa tuokin tulos kertoo ylisuurten D-vitamiiniannosten tarpeellisuudesta.



1. Vieth R, Chan P-CR, MacFarlane GD. Efficacy and safety of vitamin D3 intake exceeding the lowest observed adverse effect level. Am J Clin Nutr 2001;73:288–94

2. Vieth R. Vitamin D supplementation, 25-hydroxyvitamin D concentrations, and safety. Am J Clin Nutr 1999;69:842–56

 

[Paletaani]

Mitenkään D-vitamiinin tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä väheksymättä....Yleisesti todettu turvaraja D-vitamiinin käytössä on 2000 IU eli 50 mikrog/ vrk.

Tuosta on käsittääkseni hieman eriäviäkin mielipiteitä olemassa mutta yleisesti väestötasolla lienee hyvä arvo. Jos ajatellaan kuitenkin meidän rautaa syövien ja kettinkiä paskantavien pakkislaisten näkökulmasta, uskaltaisin väittää että turvallinen raja on vieläkin ylempänä

Joissakin tutkimuksissa on toki todettu, että 100 mikrog/vrk annettuna 5 kuukauden ajan olisi vielä turvallinen. Mutta toisaalta saavutetaanko suositukset hurjasti ylittävillä annostuksilla loppujen lopuksi suurtakaan lisähyötyä? Vieth kumppaneineen (1) antoi viiden kuukauden ajan terveille koehenkilöille 100 mikrog/vrk kolekalsiferolia (eli D3-vitamiinia). Seerumin 25-hydroksikolekalsiferolipitoisuudet määritettiin tutkimusajanjakson aikana ja viiden kuukauden ajanjakson lopussa. Seerumin 25-OH-kolekalsiferolipitoisuus nousi kolmeen kuukauteen asti, jolloin nousussa saavutettiin tasannevaihe. Tasannevaiheessa todettava maksimikonsentraatio 25-OH-kolekalsiferolipitoisuudessa oli 125 nmol/L. Tästä voisi tietysti vetää sen johtopäätöksen, että tuolla 100 mikrogramman annoksella saavutetaan kolmessa kuukaudessa seerumin 25-OH-kolekalsiferolipitoisuuksissa saturaatiopiste, minkä jälkeen ylimäärä saadusta D3-vitamiinista varastoituu rasvakudokseen.

En ole kovin perusteellisesti perehtynyt tuota D-vitamiinin varastoitumista koskevaan kirjallisuuteen mutta käsittääkseni suurien määrien kerääntyminen on toistaiseksi osoitettu vain rotilla. Korjaa toki, jos olen väärässä. Ylimääräinen D-vitamiini varastoituu rasvakudoksen lisäksi myös lihaksiin ja sisäelimiin, joissa sitä pilkotaan pienemmiksi yhdisteiksi. Tutkimuksissa ei ole myöskään havaittu merkittävää eroa yli- ja normaalipainoisten ihmisten välillä suhteessa D-vitamiinin akkumulaatioon. Suuri osa D-vitamiinista eritetään myös sapen mukana ulos (lähteenä sinunkin lainaamasi herra Vieth). Nämä tulokset antavat viitteitä siitä, että D-vitamiinin kertyminen rasvakudokseen ei olekaan niin yksinkertainen juttu kun voisi tuon pelkän saturaatiotasanteen perusteella päätellä.

Toisin sanoen suuremmilla annosmäärillä saavutetaan tuo saturaatiopiste todennäköisesti jo aikaisemmin, eikä pitkäaikainen yli 100 mikrogramman päivittäinen D-vitamiiniannos tuo lisähyötyä. Ja toisaalta mitä tiedetään niistä haittavaikutuksista, joita rasvakudokseen varastoitunut D3-vitamiini voi aiheuttaa pitkän ajan kuluessa? No akuutisti on aina hyperkalsemian vaara ylisuuressa (yli 1000 mikrog/vrk) annostelussa, mutta pitkän aikavälin seurantatutkimuksia haittavaikutuksista tuskin vielä on.

Tuossa veren 25-(OH)-kolekalsiferolipitoisuudessa pitää myös ottaa huomioon se, miten se saavutetaan. Monissakaan tutkimuksissa ei esimerkiksi käytetä koehenkilöinä meitä pohjoisen menninkäisiä, jotka saamme talvella nenänpäähän aurinkoa 5min/päivä. Vastaavasti päiväntasaajan auringossa vaaleaihoinen ihminen voi tuottaa puolessa tunnissa jopa 20 000 IU (=500ug) D-vitamiinia. Tällainen määrä ei siis voi biologisesti ajateltuna olla kovinkaan vaarallinen. Tokihan harva meistä on tuollaista aikaa auringossa ympäri vuoden.

Ratkaisevaa onkin tuon päivittäisen IU-määrän sijaan veren kolekalsiferolipitoisuus. Meilläpäin tuollaisen saturaatiotasanteen saavuttaminen voi hyvinkin vaatia suuria määriä lisäravinteena otettavaa Deetä.

Edellä mainittu tutkimustulos selittää myös hiukan sitä, miksi Suomessa annossuosituksia on laskettu. Toisaalta tuossa Viethin toisessa artikkelissa (2) on maininta, että jo yhden kuukauden ajan annetulla 10 mikrogramman D-vitamiinilisällä ollaan saavutettu seerumissa 25-OH-kolekalsiferolipitoisuus 108 nmol/L. Toki lähtötason seerumikonsentraatiot ja tutkimusten laatu aina vaikuttavat, mutta jotain suuntaviivaa tuokin tulos kertoo ylisuurten D-vitamiiniannosten tarpeellisuudesta.

Itse aloitin juuri eilen vetämään 5000IU päivässä ja ajattelin tsekata, miltä alkaa tuntumaan (vai tuntuuko miltään). Päädyin tähän juuri tuon perusteella että 125ug voi olla periaatteessa auringonvalosta saatavan määrän perusteella ihan fysiologinen annos ihmiselle. Olen kuitenkin suhteellisen aktiivisesti puntteja kolisteleva 90-kiloinen wannabe-bodari, joten uskoisin tuon määrän olevan täysin turvallinen. Varsinkin näin talvisaikaan kun aurinkoa ei paljoa näy. Ajattelin myös, että koska D-vitamiinilla on todettu olevan positiivisia vaikutuksia lähes jokaiseen kuviteltavissa olevaan terveydelliseen tekijään, niiden luulisi tulevan esille ainakin tällä annoksella

Siinä olet kyllä oikeassa, että en lähtisi suosittelemaan samaa annostusta mummolleni tai parikymmentä kiloa kevyemmälle pikkuveljelleni.

 

[Fuhrer]

Siinä olet kyllä oikeassa, että en lähtisi suosittelemaan samaa annostusta mummolleni

Itseasiassa se joku jenkkiläinen heebo mikä on D:tä tutkinut enemmänki sano että mitä vanhempi, sitä enemmän tarvii. Nimeä en muista.

 

[Paletaani]

Itseasiassa se joku jenkkiläinen heebo mikä on D:tä tutkinut enemmänki sano että mitä vanhempi, sitä enemmän tarvii. Nimeä en muista.

Muistatko määriä? Tuskin se tarve ainakaan ihan lineaarisesti kasvaa. Muutenhan se mummo vois reilu kasikymppisenä tarvia kohta 100 000IU päivässä :D

Ajattelin lähinnä sitä, että mites sillä mummolla toimii tuo D-vitamiinimetabolia. Varmasti se hyötyy isommista annoksista mutta jos sillä nyt jotain terveyshaittoja voi olla nii ehkä ne alkaa tuossa iässä ilmaantumaan. Siksi en ehkä lähtis ainakaan yli 100ug suosittelemaan..

 

[tumuuu]

Mutta toisaalta saavutetaanko suositukset hurjasti ylittävillä annostuksilla loppujen lopuksi suurtakaan lisähyötyä?

Näinhän se on, että ylisuurista annoksista ei varsinkaan pitkäaikaisessa käytössä ole enää lisähyötyä. Tai ei ainakaan vielä taida olla mitään tutkimusta, missä olisi >200nmol/L tasoilla todettu olevan parempi vaikutus sairauksiin ja niiden ehkäisyyn kuin 125-175nmol/L tasoilla(?) Kuitenkin terve mies kuluttaa kolekalsiferolia 75-125mcg/päivä (Linkki 1), joten sanoisin kyllä turvallisen rajan olevan paljon korkeammalla kuin tuo 50mcg.

Vieth kumppaneineen (1) antoi viiden kuukauden ajan terveille koehenkilöille 100 mikrog/vrk kolekalsiferolia (eli D3-vitamiinia). Seerumin 25-hydroksikolekalsiferolipitoisuudet määritettiin tutkimusajanjakson aikana ja viiden kuukauden ajanjakson lopussa. Seerumin 25-OH-kolekalsiferolipitoisuus nousi kolmeen kuukauteen asti, jolloin nousussa saavutettiin tasannevaihe.

Pistetään tähän Robert P Heaney, Michael F Holick, et al tutkimuksen grafiikkaa, johon osallistui talvella 67 miestä Omahasta. Nämä jaettiin neljään eri ryhmään (0, 25, 125 ja 250mcg). Tällöin ei siis auringosta kovinkaan paljoa tuolla D-vitamiinia saa. Lähtötasojen keskiarvo 70,3nmol/L (Linkki 1)

(Selvennykseksi siis alhaalta ylös ryhmät 0, 25, 125, 250mcg.)

Tuosta huomataan, että saadakseen kalsidiolitasot optimaaliselle tasolle ei vielä 25mcg annostus tee "yhtään mitään". 125mcg taas nosti keskiarvon ~160nmol/L tasolle, mikä monien asiantuntijoiden mielestä on suositeltavaa. Harmi kun tuossa ei ollut 50mcg ryhmää.

Totta kai annostusta pitää säädellä sen mukaan miten paljon sitä aurinkoa saa. Täällähän sitä ei saa kovinkaan monena kuukautena vuodessa.

Linkki 1: http://www.ajcn.org/cgi/content/full/77/1/204

 

[Hempukka.]

En ole itsekään mikään D-vitamiiniasiantuntija vaan ihan taviskandi, joka tykkää tukeutua suomalaisiin hoitosuosituksiin . Lähinnä halusin nostaa turvallisuuskysymyksen ja suurien annosten tarpeellisuuden siksi esille, koska oletan Suomen suositusten nojaavan kuitenkin ihan pätevään tutkimustietoon. Toki suositukset kulkevat aina uusinta tutkimustietoa jäljessä, mutta aina kannattaa pitää mielessä myöskin se, että suositusten pohjalla täytyy olla vahva näytönaste epidemiologisista tutkimuksista (tai ainakin tähän pyritään) ennen kuin niitä mennään muuttamaan. Toisin sanoen yksittäiset pienellä n:llä tehdyt tutkimukset eivät riitä muuttamaan suosituksia, vaikka tutkimuksista olisikin varsin suotuisat tulokset. Myös siksi halusin puuttua turvallisuuteen, koska täällä on vilahtanut myös kommentti, että myös lapsille annettaisiin D-vitamiinia yli suositusten. On hyvä muistaa, että lasten fysiologia ja metaboliareiti ovat epäkypsiä ja hyperkalsemian vaara myöskin suurempi kuin aikuisilla.

Mutta joo, bodarit (myös wannabe-sellaiset) ovat monessa suhteessa ihan oma juttunsa, että siinä mielessä saattoi olla vähän turhaakin tämä minun pohdiskeluni.

Paletaani ja Tumuu, kiitos linkeistä. Tutustun niihin tarkemmin ajan kanssa ja tulen ehkä sitten taas kommentoimaan.

 

[Nightkin]

En ole itsekään mikään D-vitamiiniasiantuntija vaan ihan taviskandi, joka tykkää tukeutua suomalaisiin hoitosuosituksiin . Lähinnä halusin nostaa turvallisuuskysymyksen ja suurien annosten tarpeellisuuden siksi esille, koska oletan Suomen suositusten nojaavan kuitenkin ihan pätevään tutkimustietoon. Toki suositukset kulkevat aina uusinta tutkimustietoa jäljessä, mutta aina kannattaa pitää mielessä myöskin se, että suositusten pohjalla täytyy olla vahva näytönaste epidemiologisista tutkimuksista (tai ainakin tähän pyritään) ennen kuin niitä mennään muuttamaan. Toisin sanoen yksittäiset pienellä n:llä tehdyt tutkimukset eivät riitä muuttamaan suosituksia, vaikka tutkimuksista olisikin varsin suotuisat tulokset. Myös siksi halusin puuttua turvallisuuteen, koska täällä on vilahtanut myös kommentti, että myös lapsille annettaisiin D-vitamiinia yli suositusten. On hyvä muistaa, että lasten fysiologia ja metaboliareiti ovat epäkypsiä ja hyperkalsemian vaara myöskin suurempi kuin aikuisilla.

Mutta joo, bodarit (myös wannabe-sellaiset) ovat monessa suhteessa ihan oma juttunsa, että siinä mielessä saattoi olla vähän turhaakin tämä minun pohdiskeluni.

Paletaani ja Tumuu, kiitos linkeistä. Tutustun niihin tarkemmin ajan kanssa ja tulen ehkä sitten taas kommentoimaan.

Yleisesti tämän palstan keskustelujen luonne on juuri enemmälti elämäntapaan, urheiluun ja suorituskykyyn kuin pitkään elämään ja kompromisseihin liittyvä ;)

 

[Numinous]

Voiko olla mahdollista, että d vitsku sais finnit lähtemään naamasta? Huomasin tänään, et ei oo oikeestaan yhtään finnejä enää :D (ennen kun aloin imuttaan d:tä, finnejä oli "kohtuullisesti" :D).

 

[tumuuu]

Muistatko määriä? Tuskin se tarve ainakaan ihan lineaarisesti kasvaa. Muutenhan se mummo vois reilu kasikymppisenä tarvia kohta 100 000IU päivässä :D

Ajattelin lähinnä sitä, että mites sillä mummolla toimii tuo D-vitamiinimetabolia. Varmasti se hyötyy isommista annoksista mutta jos sillä nyt jotain terveyshaittoja voi olla nii ehkä ne alkaa tuossa iässä ilmaantumaan. Siksi en ehkä lähtis ainakaan yli 100ug suosittelemaan..

Jopa Ilari Paakkari on sanonut näin:

Vaikka ikääntyminen ei heikennä suun kautta otetun D-vitamiinin imeytymistä tai metaboloitumista kalsidioliksi (35), vanhukset tarvitsevat nuoria suurempia D-vitamiinipitoisuuksia estämään parathormonin pitoisuuden nousun ja siitä seuraavan osteoporoottisen luustovaikutuksen. Näyttää siltä, että ikääntyneet tarvitsevat keskimäärin 100 nmol/l kalsidiolipitoisuuden PTH-erityksen hillitsemiseksi, kun vastaava pitoisuus nuorilla on noin 70 nmol/l.

Ja vähän lisää:

Kalsidiolin tasoa noin 80–100 nmol/l voisi esittää tavoitteeksi

Lähde: http://www.kaypahoito.fi/terveysportti/ekirjat.Naytaartikkeli?p_artikkeli=tab00240

Eli siis jopa Suomessakin kalsidiolitason tavoite on 80-100nmol/L, mutta silti virallinen d-vitamiinin suositus on edelleen 7,5-10mcg. On tässä pikkasen sellasta ristiriidan tynkää, kun tuossa aikaisemmin laittamassani käyrässä näkyy, että edes 25mcg ei vielä riitä tuollaisiin tasoihin talvella keskiarvollisesti. Kanadassahan se suositus taitaa olla jo 50mcg? En mene kyllä täysin varmaksi sanomaan.