- Liittynyt
- 11.8.2009
- Viestejä
- 3 957
Noihin Conorin "flashy" tekniikoihin liittyen, että lyönneillä ja potkuilla on muitakin tarkoituksia kuin tyrmätä tai edes vahingoittaa vastustajaa. Niillä voi esim. hämätä vastustajaa. Paras esimerkki lienee edesmennyt sveitsiläinen K-1 legenda Andy Hug, joka oli tunnettu harvinaisemmista potkutekniikoistaan, etenkin erinomaisesta kirvespotkusta. Kuitenkin Hugin 21 tyrmäysvoitosta 0 tuli kirvespotkulla ja vain 1 yläpotkulla. Ala- ja vartalopotkuilla keskeytyksiä tuli enemmän, 7, mutta silti suurin osa tyrmäyksistä tuli nyrkeillä, vaikka Hugia ei pidetty poikkeuksellisen kovaa lyövänä tai teknisenä, vaan vahvuutena oli nimenomaan potkut. Miksi näin? Andyn vastustajat joutuivat reagoimaan hyvin toisentyyppisiin iskuihin, mihin olivat tottuneet ja lisäksi Andy oli hyvin ennalta arvaamaton ottelija. Tämän seurauksena vastustajien suojaus usein petti ja hyvin yksinkertaiset ja normaalisti ei-niin tehokkaat lyönnit pääsivät läpi ja tyrmäyksiä sateli.
Sanoo Conor haastatteluissa ja omia matseja videolta kameran edessä katsoessaan mitä tahansa, niin olen aivan varma, että erien alun hook kickit yms. ovat pelkkää hämäystä. Tämän huomaa varsinkin siitä, että ohi menneen potkun jälkeen Conor on täysin tasapainossa ja juuri oikeassa asennossa, jossa ottelija harvemmin on ohi menneen potkun jälkeen, mikäli sillä on oikeasti yrittänyt osua vastustajaan. Kun tähän lisätään vielä ei-showmaiset monipuoliset hyökkäykset, niin usein vastustaja ylireagoi tai hämääntyy, suojaus herpaantuu tai muuttuu vastaamaan johonkin aivan muuhun kuin alunperin oli tarkoitus ja aivan tavallinen takakäden koukku kolahtaa suoraan suojauksen läpi. Conor on ennen kaikkea knock out artist, joka rakentaa itselleen paikan ja tiputtaa vastustajansa sillä samalla lyönnillä, jonka kaikki tietävät, jonka kaikki osaavat ja jota vastaan kaikki ovat varautuneet.
Vaikka ottelutyylinsä on täysin erilainen, niin jotain samaa löytyy Huntosta, joka tiputtelee jengiä etukäden koukulla minkä kerkeää siitä huolimatta, että jokainen tietää sen tulevan ja yllätysmomentti on tasan nolla siitä asti, kun ottelusopimus tehdään. Huntin ja Conorin vastustajien ongelma onkin siinä, että kumpikin ottelija osaa lyödä myös toisella kädellä. Vastakohtana Nelson ja niin monet muut, joilla on ainoastaan se yksi ase, joka tulee aina samalla tavalla ja samasta suunnasta. Aldon kuuluisa alapotku on siinä mielessä erilainen, että yleensä se tulee sarjan viimeisenä iskuna, jolloin suojautuminen on tietenkin vaikeampaa.
Sanoo Conor haastatteluissa ja omia matseja videolta kameran edessä katsoessaan mitä tahansa, niin olen aivan varma, että erien alun hook kickit yms. ovat pelkkää hämäystä. Tämän huomaa varsinkin siitä, että ohi menneen potkun jälkeen Conor on täysin tasapainossa ja juuri oikeassa asennossa, jossa ottelija harvemmin on ohi menneen potkun jälkeen, mikäli sillä on oikeasti yrittänyt osua vastustajaan. Kun tähän lisätään vielä ei-showmaiset monipuoliset hyökkäykset, niin usein vastustaja ylireagoi tai hämääntyy, suojaus herpaantuu tai muuttuu vastaamaan johonkin aivan muuhun kuin alunperin oli tarkoitus ja aivan tavallinen takakäden koukku kolahtaa suoraan suojauksen läpi. Conor on ennen kaikkea knock out artist, joka rakentaa itselleen paikan ja tiputtaa vastustajansa sillä samalla lyönnillä, jonka kaikki tietävät, jonka kaikki osaavat ja jota vastaan kaikki ovat varautuneet.
Vaikka ottelutyylinsä on täysin erilainen, niin jotain samaa löytyy Huntosta, joka tiputtelee jengiä etukäden koukulla minkä kerkeää siitä huolimatta, että jokainen tietää sen tulevan ja yllätysmomentti on tasan nolla siitä asti, kun ottelusopimus tehdään. Huntin ja Conorin vastustajien ongelma onkin siinä, että kumpikin ottelija osaa lyödä myös toisella kädellä. Vastakohtana Nelson ja niin monet muut, joilla on ainoastaan se yksi ase, joka tulee aina samalla tavalla ja samasta suunnasta. Aldon kuuluisa alapotku on siinä mielessä erilainen, että yleensä se tulee sarjan viimeisenä iskuna, jolloin suojautuminen on tietenkin vaikeampaa.
