City-lehti & maaninen kehonrakennus

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja W-Lo
  • Aloitettu Aloitettu
Kuinkakohan monta oikeeta kehonrakentajaa tuo Pia Charpentier tuntee...

Ja mitäköhän eroa on maanisella kehonrakentajalla ja pelkällä kehonrakentajalla?

Olipa muuten oiva esimerkki TERVEELLISEN syömisen pakkomielteestä, kun tyyppi syö pelkästään lampaanlihaa ja sokeria.... Tosi terveellistä :rolleyes:
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Originally posted by yajo
Kauheeta paskaa :david:
Ei se oo paskaa. Todella järkevä juttu, mielestäni. Koko artikkeli kannattaisi kuitenkin lukea kokonaan, ennen kuin siihen voi asiaankuuluvaa kommenttia antaa, koska siellä myös puollettiin kehonrakentajan ruokailutottumuksia ja annettiin osviittaa, minkätakia näin ja toisinpäin on.

Siinä vaiheessa kun ravinto ja ruokailut ottavat suuremman osan elämässäsi, kun syöt elääksesi -ajatuksen, kärsin jonkinsortin häiriintyneestä ravintokäsityksestä. SE EI TARKOITA, että olet täysin sairas tai että se olisi ihan hirveän paha juttu.

Kehonrakentajilla ym. lajin harrastajilla on, jos voi sanoa, on hyvinkin häiriintynyt kuva ruokaan. Tarkat ruokailuajat, mukana kannetut purnukat, lasketut ruoka-aineet..kaikki normaalista eriävä, ei ole normaalia. Eikä aina välttämättä kovin terveellistä.

Monen on kuitenkin luonteva pitää tämäntapainen ruokailu aisoissa, mutta nimenomaan jutussa käsitellään nyt sitä toista puolta. Kaikkien kroppa ja pää ei sitä ainaisesti kestä. Ja siitä voi kehkeytyä vakaviakin kielteisyyksiä elämän perusasiaan, ravintoon.

Kuinka suuri prosentti hyvinvointivaltion ihmisistä ei ajattele ravintoa ja jotain siihen kuuluvaa sivukohtaa hetkittäin ja jolla on täysin terve käsitys ruokaan, se on pieni prosentti.

Itse toivoisin kuuluvani siihen.
 
Originally posted by Pinja
Kyllähän sekin on jo piirre ortoreksiasta, että esim. tekee itselleen ruokaohjelman, jossa syödään vain kunnon proteiinia, hiilaria, rasvaa + kaikki tarvittavat vitskut jne. Sitten tätä ruokavaliota noudatetaan tarkalleen päivästä toiseen ja sallitaan itselleen herkkupäivä max kerran kahdessa viikossa. Se on kuitenkin ruokailun ja sitä kautta oman itsensä hallitsemista.
Kyllähän syöminen tällöin hallitsee elämää.


Nyt olen kyllä eri mieltä, ja voimakkaasti. Itse entisenä syömishäiriöisenä tiedän kyllä, mitä se on, kun syöminen ja ruoka ja muut niihin liittyvät (ulkonäkö)jutut hallitsevat elämää. Kun taas nykyään, syödessäni terveellisesti ja suunnitellusti ja jätettyäni turhat mässyt pois tai ainakin minimiin, tunnen nimenomaan ITSE olevani kontrollissa syömisjuttujeni ja sitä kautta muunkin elämäni suhteen.

Toisaalta, sanoit toisessa postauksessasi, että tunnet ahdistusta, jos joudut tuosta ruokaohjelmastasi joskus poikkeamaan - itse en ole tuollaisia tuntemuksia huomannut, joskin on kyllä myönnettävä, että tunnen usein ikäänkuin pientä voitonriemua. kun olen pitemmän aikaa onnistunut pysymään "kaidalla polulla" syömisteni suhteen. Joten kaipa tämäkin asia on loppupeleissä siitä kiinni, miten ihminen itse asian kokee, eikä suinkaan siitä, miten tarkasti hän on ruokavalionsa suunnitellut. Mutta sitä väitettä, että syömistensä suunnitteleminen ja pitäytyminen terveellisessä ruokavaliossa olisi sinänsä jo oire ortoreksiasta, en suostu allekirjoittamaan.
 
Originally posted by Gillyanne
syömistensä suunnitteleminen ja pitäytyminen terveellisessä ruokavaliossa olisi sinänsä jo oire ortoreksiasta, en suostu allekirjoittamaan. [/B]

Musta siinä vaiheessa, kun se ruoka todeLLA hallitsee sun tasapainoasi terveellisen ruokavalion suhteen, voi kutsua ortoreksiaksi. Jos oikeesti tuut hulluksi, kun eväspurkki jää kotiin, etkä tiedä tarkkaa määrää ilman vaakaa tmv.

Sinänsä, gilly olet oikeessa, kyllä. Sulla on kuitenkin aika erilainen tausta kun monella muulla lajikaverilla (monella naispuolisella nämä ongelmat kuitenkin saattavat puhjeta myöhemmin). Olet toisaalta etulyöntiasemassa. :) Hiiop!
 
Originally posted by rocket
Musta siinä vaiheessa, kun se ruoka todeLLA hallitsee sun tasapainoasi terveellisen ruokavalion suhteen, voi kutsua ortoreksiaksi. Jos oikeesti tuut hulluksi, kun eväspurkki jää kotiin, etkä tiedä tarkkaa määrää ilman vaakaa tmv.


Jepjep, kaikenhan voi toki vetää överiksi. Tätä yritin itsekin tuossa postauksessani tuoda esille (tosin ilmeisen huonolla menestyksellä) - eli tarkoitin siis sanoa, että mielestäni syömisten suunnittelu ja terveelliset elämäntavat eivät sinänsä ole oire mistään sairaudesta/häiriöstä, mutta jos nämä itse itselle luodut "säännöt" alkavat ahdistaa ja päivä on tosiaan pilalla eväiden unohduttua kotiin tms., niin siinä vaiheessa pitäisi toki hälytyskellojen soida.

Myönnettävä on, että itse nouden suht helposti takajaloilleni näiden ortoreksiajuttujen kanssa - taisteltuani vuosikaudet syömisongelmien kanssa ja päästyäni viimeinkin tasapainoon, en kyllä pahus vieköön suostu siihen, että nykyinen, viimeinkin terveellinen ja tasapainoinen elämäntapanikin patologisoidaan :curs:
 
Originally posted by Hippa
Olipa muuten oiva esimerkki TERVEELLISEN syömisen pakkomielteestä, kun tyyppi syö pelkästään lampaanlihaa ja sokeria.... Tosi terveellistä :rolleyes:

Hyvä esimerkki pakkomielteestähän toi oli. Äijä on vetänyt sen jutun täysin överiksi, eikä enää uskalla syödä monipuolisesti. Eihän se olisi sairautta jos se söisi oikeasti terveellisesti.

Itsekin tätä kirjoittaessa syön rahkaa suoraan purkista. :thumbs:
 
Olen samoilla jäljillä Gillyannen kanssa. Itseäni todella risoo se, että monet leimaavat nykyään kaikki terveellisesti ruokavalion mukaan syövät jollakin tapaa sairaiksi. Itse kannan purkit ja purnukat mukanani lähes aina, mutta se ei tarkoita sitä että ruoka olisi päällimmäisenä mielessä koko ajan. Päinvastoin: ennalta tehdyt eväät takaavat sen, että asiaa ei tarvitse miettiä. Ottaa ruuat ja syö kun on nälkä. Realiteetti on se, että jos fitnessiä tai bodausta harrastaa tosissaan, ruuan kanssa on oltava pirun tarkka. Kokemuksesta tiedän myös sen, että mitä pitempään alaa harrastaa, sen helpommaksi ruokien suunnittelu muuttuu. Ei niitä tosiaankaan tarvitse koko aikaa miettiä, vaan asiat automatisoituvat.

Se, että jotkut ovat hysteerisen tarkkoja joka suupalasta ilman sen kummempia päämääriä, on sitten asia erikseen.
 
Originally posted by Gillyanne
Nyt olen kyllä eri mieltä, ja voimakkaasti. Itse entisenä syömishäiriöisenä tiedän kyllä, mitä se on, kun syöminen ja ruoka ja muut niihin liittyvät (ulkonäkö)jutut hallitsevat elämää. Kun taas nykyään, syödessäni terveellisesti ja suunnitellusti ja jätettyäni turhat mässyt pois tai ainakin minimiin, tunnen nimenomaan ITSE olevani kontrollissa syömisjuttujeni ja sitä kautta muunkin elämäni suhteen.

Toisaalta, sanoit toisessa postauksessasi, että tunnet ahdistusta, jos joudut tuosta ruokaohjelmastasi joskus poikkeamaan - itse en ole tuollaisia tuntemuksia huomannut, joskin on kyllä myönnettävä, että tunnen usein ikäänkuin pientä voitonriemua. kun olen pitemmän aikaa onnistunut pysymään "kaidalla polulla" syömisteni suhteen. Joten kaipa tämäkin asia on loppupeleissä siitä kiinni, miten ihminen itse asian kokee, eikä suinkaan siitä, miten tarkasti hän on ruokavalionsa suunnitellut. Mutta sitä väitettä, että syömistensä suunnitteleminen ja pitäytyminen terveellisessä ruokavaliossa olisi sinänsä jo oire ortoreksiasta, en suostu allekirjoittamaan.


Jengi ei oikein ymmärtänyt mitä halusin sanoa viestissäni. Yhdyn aika paljon rocketin mielipiteisiin.

Kyllähän tämän lajin harrastajilla on jollain tavalla vääränlainen suhtautuminen ruokaan. Niinkuin rocket totesi purnukoiden kantaminen mukana, ruoka-aineiden laskeminen jne. ei ole täysin normaalia. Ei tietenkään kaikilla ole juuri ortoreksiaa, mutta läheltä saattaa usein liipata.

Ainakin minä voin sanoa, ettei mun suhtautuminen ruokaan ole ihan normaalia. Kisojen ja dieettien myötä ruokailut ja ruokailutavat ovat muuttuneet aika paljon. Dieetillä pitää olla tarkka, eikä lipsumisia sallita. Tottakai syömiset ja niiden suunnittelu on helpompaa nyt kun silloin kun alotteli koko hommaa, mutta kyllä se syöminen välillä liiankin usein pyörii mielessä.

Onhan se hyvä tunne kun syö puhtaasti ja näin hallitsee omaa
elämää, mutta niinkuin sanoin aiemmin, minun on vaikea syödä herkkuja hyvällä omalla tunnolla, mikä taas ei ole täysin normaalia.
 
Jotkut kantaa purkeissa ruokaa mukana, koska kaupungin ruokatarjonta on aika yksipuolista (mäkkärit, kebabpaikat ja pitseriat). Joskus harvoin voi osua kohdalle Piknik, josta voi ehkä kenties pyytää patongin ilman majoneesia, mutta tiedä sitä suostuuko ne tekee sellaista ja hintakin on paljon kalliimpi kuin omien eväiden syönti.

No kummiskin. Jos haluaa välttää täydellisen huonolaatuista ruokaa se ei ole mikään syömishäiriö.

Ja miksi sitä sitten saa slaagit, jos purkki jää kotiin? Siksi, kun tietää, että tulee nälkä eikä ole ruokaa. Rupee stressaa että mitäs sitten. Nälkä ja alhainen verensokeri on yksi viheliäimpiä ja inhottavimpia kehon tuntemuksia.

Mielestäni on ihan tervettä, että yrittää välttää epämukavaa oloa.

PINJALTA haluaisin kysyä, kun ilmeisesti sä kuiteskin syöt suht tiukasti. Pidät sitä kuitenkin epänormaalina ja syömishäiriötaipuvaisena. Etkö sitten halua syödä ns. normaalisti vai etkö pysty?

Mä en oikeesti kysy tota vittuiluna, vaan ihan tosissani haluan tietää miksi et itse vaihda rentoruokailuun. Tai sitten olen ymmärtänyt väärin olettaessani, että olet tiukkaruokailija..
 
Originally posted by Hippa
Jotkut kantaa purkeissa ruokaa mukana, koska kaupungin ruokatarjonta on aika yksipuolista (mäkkärit, kebabpaikat ja pitseriat). Joskus harvoin voi osua kohdalle Piknik, josta voi ehkä kenties pyytää patongin ilman majoneesia, mutta tiedä sitä suostuuko ne tekee sellaista ja hintakin on paljon kalliimpi kuin omien eväiden syönti.

No kummiskin. Jos haluaa välttää täydellisen huonolaatuista ruokaa se ei ole mikään syömishäiriö.

Juurikin näin. On kivempi tietää etukäteen että syö jotain järkevää ja kenties hyvänmakuista kuin ruveta arpomaan monista huonommista vaihtoehdoista. Tosin itse en ole purkkiruokailija, mutta en näe sitä kovin huonona vaihtoehtona jos vaihtoehtoina on vaikkapa roskaruoka tai koulu/työpaikkaruokalan maultaan ja koostumukseltaan toisinaan epämääräiset kötöstykset.
 
Se "puolen kilsan" kuntosali heppu oli Cityn toimittajan moka,ko.jäbä oli USAssa ja matkaa oli satoja maileja eikä se ollut Charpentierin potilas.Pumppi ei saanut katsokaas hävitä...
P.Charpentier tietää paljon eri sortin syömishäiriöistä eikä hänen tyylinsä kuulu minkään elämäntavan mollaaminen,etenkään kuntosaliharrastamisen.City lehti se taas yritti saada järkevistä kommenteista raflaavampia.
 
Originally posted by Hippa
Jotkut kantaa purkeissa ruokaa mukana, koska kaupungin ruokatarjonta on aika yksipuolista (mäkkärit, kebabpaikat ja pitseriat). Joskus harvoin voi osua kohdalle Piknik, josta voi ehkä kenties pyytää patongin ilman majoneesia, mutta tiedä sitä suostuuko ne tekee sellaista ja hintakin on paljon kalliimpi kuin omien eväiden syönti.

No kummiskin. Jos haluaa välttää täydellisen huonolaatuista ruokaa se ei ole mikään syömishäiriö.

Ja miksi sitä sitten saa slaagit, jos purkki jää kotiin? Siksi, kun tietää, että tulee nälkä eikä ole ruokaa. Rupee stressaa että mitäs sitten. Nälkä ja alhainen verensokeri on yksi viheliäimpiä ja inhottavimpia kehon tuntemuksia.

Mielestäni on ihan tervettä, että yrittää välttää epämukavaa oloa.

PINJALTA haluaisin kysyä, kun ilmeisesti sä kuiteskin syöt suht tiukasti. Pidät sitä kuitenkin epänormaalina ja syömishäiriötaipuvaisena. Etkö sitten halua syödä ns. normaalisti vai etkö pysty?

Mä en oikeesti kysy tota vittuiluna, vaan ihan tosissani haluan tietää miksi et itse vaihda rentoruokailuun. Tai sitten olen ymmärtänyt väärin olettaessani, että olet tiukkaruokailija..


Joo eli oon itekki vähän ihmetellyt omia ajatuksiani, mutta olen tosiaankin tiukkaruokailija, koska treenaan tosissani ja taas olen kisaamassa ens syksynä, joten paino ei saa kauheasti nousta. Haluan pitää off-season painon nyt max 6 kiloa viime kisapainosta. Painon pitäminen siinä vaatii minulta todella tarkkuutta.

Niin eli niistä mun ajatuksista. Jollain tavalla olen kauhean tyytyväinen ja olo on mainio kun syö pari viikkoa puhtaasti ja sitten pitää yhden namipäivän. Jotenki vaan sitä miettii, et onko sitä liian ankara itselleen, kun ei parin viikon aikana syö yhtä ainutta namia ja yhtenä päivänä sallii itselleen herkkuja. Minulla ei ole sellaista välimuotoa, että söisin parina päivänä vaik pikkasen jotain hyvää.

ymmärsitköhän mitään Hippa mun jaaritteluista...

Toisaalta tää on mun elämäntapa ja en usko, että tulen kauheasti muuttaamaan sitä. Ehkä sitten kun lopetan kokonaan kisaamisen niin alan ottamaan hieman rennommin...
 
Originally posted by rocket
...Monen on kuitenkin luonteva pitää tämäntapainen ruokailu aisoissa, mutta nimenomaan jutussa käsitellään nyt sitä toista puolta. Kaikkien kroppa ja pää ei sitä ainaisesti kestä. Ja siitä voi kehkeytyä vakaviakin kielteisyyksiä elämän perusasiaan, ravintoon.


Rocket kirjoitti pitkälle siihen sävyyn, mitä itsekin ajattelen.

Syömishäiriöt on oikeasti nykypäivänä yhä merkittävämpi terveysongelma. Tuntuvat yleistyvän jatkuvasti, enkä usko, että yleistyminen on selitettävissä ainoastaan median kiinnostuksella ja medikalisoitumisella.

Toistan itseäni, mutta tosiaan jos puhutaan urheilun ja syömishäiriöiden välisistä yhteyksistä, niin ei sitä pidä käsittää koko lajin tai harrastajakunnan leimaamisena. Eikä terveellinen syöminen tarkoita näin pelkistetyssä sanamuodossa häiriöisyyttä jne..

Mä näen asian niin, että syömishäiriösyydeksi määrittelemisessäkin merkittävää olis se, kuinka paljon oma syömiskäyttäytyminen ahdistaa juuri itseä .

City-lehden artikkelia huomattavasti parempi, neutraalin informatiivinen juttu syömishäiriöiden ja liikunnan yhteydestä oli muuten Juoksija-lehden viimevuoden nrossa 10. Jos kiinnostaa ja saatte lehden jotenkin käsiinne, kannattaa vilkasta.
 
Originally posted by Hippa
Ja miksi sitä sitten saa slaagit, jos purkki jää kotiin? Siksi, kun tietää, että tulee nälkä eikä ole ruokaa. Rupee stressaa että mitäs sitten. Nälkä ja alhainen verensokeri on yksi viheliäimpiä ja inhottavimpia kehon tuntemuksia.
Et voi olla tosissasi? Oot siis ennemmin nälässä esim 6 tuntia kuin että söisit jotain ei-niin-älyttömän terveellistä, esim. El Maco -hampurilaisen ilman majoneesia?

Tämä on jo Hippa aika hälyttävää ja näytät ikävä kyllä olevan hyvää vauhtia matkalla kohti jonkin sortin syömishäiriötä:
Originally posted by Hippa
Siksi, kun tietää, että tulee nälkä eikä ole ruokaa.

Sitten kuitenkin seuraavassa lauseessa:
Originally posted by Hippa
Mielestäni on ihan tervettä, että yrittää välttää epämukavaa
oloa.
Ymmärsinköhän ihan oikein, että nälkä ja alhainen verensokeri ei ole mielestäsi epämukava olo, vaan se, että syö "huonoa ruokaa"?
 
Originally posted by Tomi
Et voi olla tosissasi? Oot siis ennemmin nälässä esim 6 tuntia kuin että söisit jotain ei-niin-älyttömän terveellistä, esim. El Maco -hampurilaisen ilman majoneesia?

Tämä on jo Hippa aika hälyttävää ja näytät ikävä kyllä olevan hyvää vauhtia matkalla kohti jonkin sortin syömishäiriötä:

Sitten kuitenkin seuraavassa lauseessa:
Ymmärsinköhän ihan oikein, että nälkä ja alhainen verensokeri ei ole mielestäsi epämukava olo, vaan se, että syö "huonoa ruokaa"?

Olen ihan selvä syömishäirikkö :) Varsinkin, kun yhtenä viikonpäivänä ostan sen 2 euron juustohampparin (tässä tapauksessa El Macon) juuri sen takia, koska ei kertakaikkiaan ole aikaa keksiä mitään parempaa.

Itse en kauheasti purkkeja mukana kanna. Lähinnä töihin eväät.

Alhainen verensokeri on yksi inhottavimpia tuntemuksia. MINÄ valitsen mieluummin ihan mitä vaan, mutta tunnen ihmisiä, jotka haluavat syödä omat eväät, no matter what.

Ehkä mä olen myös jakomielitautinen... :rolleyes:
 
Re: Re: City-lehti & maaninen kehonrakennus

Originally posted by Tomi
Antenniosaston jampat on ihan oma lukunsa. :rolleyes:
Eli Muumilaaksossa ja Pitkässäniemessä majailevat:D
 
Originally posted by adeno

(...)
Mä näen asian niin, että syömishäiriösyydeksi määrittelemisessäkin merkittävää olis se, kuinka paljon oma syömiskäyttäytyminen ahdistaa juuri itseä .
(...)


Juuri näin. Tässä tiivistyy se, mitä myös minä olen yrittänyt posteissani sanoa. Eli ei välttämättä se, miten syöt, vaan se, miten sen koet. Esim. itse joskus vuosia sitten panttasin viikot ja ahmin viikonloput (siis todella AHMIN, se ei ollut mitään pientä herkuttelua se), ja ahdisti niin maan pirusti, kun tuntui etten lainkaan hallitse syömisiäni. Olin kierteessä, josta ei tuntunut olevan ulospääsyä. Kun taas nykyään syön viikot järkevästi ja terveellisesti ja huom! myös RIITTÄVÄSTI, en panttaa enkä paastoa, ja sitten viikonloppuisin voi vähän löysätä liekaa ja hakea vaikka pizzan ja huuhtoa sen alas parilla siiderillä, jälkiruoka-namipussia tietenkään unohtamatta. Ja nautin joka suupalasta, eikä ahdista yhtään! :)
 
Originally posted by Hippa
MINÄ valitsen mieluummin ihan mitä vaan, mutta tunnen ihmisiä, jotka haluavat syödä omat eväät, no matter what.

Mie olen niin pihi ja köyhä että kannan eväitä mukanani aika moneen paikkaan... Ellen sit ole menossa nimenomaan ulos syömään, mitä tapahtuu melko harvoin.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom