Bodauksen kehitys

Liittynyt
18.2.2014
Viestejä
141
Kun katselee vaikka myyttistä vuoden 1980 Mr Olympiaa, se pistää miettimään miksi kehonrakennus on mennyt eteenpäin niin valtavasti. Syyksi tarjotaan aina parantuneita mömmöjä, mutta unohdetaan ne hetkeksi ja etsitään myös muita syitä. Esimerkiksi:
1) Tyypillinen lajikehitys: liikkuu enemmän rahaa, saadaan huippulahjakkuudet lajin pariin, tiedetään enemmän ravinnosta, palautumisesta jne.
2) Äärimmäistä lihasmassaa ei tavoiteltu. Jos huippukuntoinen Ronnie Coleman olisi ilmestynyt 1980 lavalle, olisiko hän vienyt pokaalin vai jäänyt friikkinä hännille? Onko tuomarointi muuttunut?
3) Jalkoja ei treenattu kunnolla. Kaikilla hernekepit paitsi Tom Platzilla jopa nykypäivän mittapuulla kunnon reidet.
4) Parantuneet salilaitteet ja suoritustekniikat. Kun katsoo miten vaikka Arska ja Franco riuhtoivat jotain ruosteista taljaa, niin eihän siinä selkä tullut treenattua niin spesifisti kuin nykyisillä laitteilla. Niillä pystyy eristämään kunkin lihaksen ja tekniikka pysyy väsyneenäkin kasassa.

Nämä tuli mieleen. Mitä muuta? Ajatuksia?
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ei ole kyllä kovin paljoa bodaus kehittynyt sitten 90-luvun. Toisin kuin vaikka voimanosto jossa ennätykset parantuneet koko ajan. Nykyisin ei 400kg mavekaan ole kovin kummoinen juttu huippujen keskuudessa.

80- 90 luvun välissä taisi isoin tekijä bodauksessa olla kun keksittiin alkaa käyttämään kasvuhormonia ja insuliinia eikä enää pelkkiä anabolisia joten tuli iso harppaus. Siitä eteenpäin huippujen kehitys ollut mielestäni vain pientä hienosäätöä. Ei ole uusia merkittäviä lääkeaineita kehitetty bodaukseen. Toki jotain sarmeja tullut koko ajan muttei ne juuri eteenpäin ole lajia vieneet. Ei ole treenienkään suhteen kukaan mitään uutta ja mullistavaa keksinyt. Eikä laitteiden kehitys ole juuri mitään auttanut verraten 90 lukuun. Yksittäisiä geenifriikkejä toki ajan saatossa ilmaantunut silloin tällöin.
 
Eteenpäin valtavasti? Ainakaan minun mielestäni pro-bodaus ei ole mennyt yhtään eteenpäin yli 20 vuoteen ja sen takia sitä ei ole pitkiin aikoihin enää viitsinyt seuratakaan. Enemmänkin päinvastoin. Vuoden 2000 Mr. Olympia TOP 3 oli Coleman, Levrone, Wheeler. Samat 3 ukkoa siinä kunnossaan voisi laittaa mihin tahansa kisaan viimeisen 20 vuoden ajalle, niin muille olisi vain muita finaalisijoja jaossa. Ja ainakaan Levrone tai Wheeler eivät enää tuolloinkaan olleet mielestäni parasta itseään, vaan siinä pitäisi mennä jo 90-luvun lopulle. Sellaisia ajatuksia tästä asiasta.
 
Eteenpäin valtavasti? Ainakaan minun mielestäni pro-bodaus ei ole mennyt yhtään eteenpäin yli 20 vuoteen ja sen takia sitä ei ole pitkiin aikoihin enää viitsinyt seuratakaan. Enemmänkin päinvastoin. Vuoden 2000 Mr. Olympia TOP 3 oli Coleman, Levrone, Wheeler. Samat 3 ukkoa siinä kunnossaan voisi laittaa mihin tahansa kisaan viimeisen 20 vuoden ajalle, niin muille olisi vain muita finaalisijoja jaossa. Ja ainakaan Levrone tai Wheeler eivät enää tuolloinkaan olleet mielestäni parasta itseään, vaan siinä pitäisi mennä jo 90-luvun lopulle. Sellaisia ajatuksia tästä asiasta.
Tarkennan sen verran, että tarkoitin kehitystä noin 1980-2000. Valtava hyppäys varsinkin jalkojen massassa. En laittaisi kaikkea mömmöjen piikkiin.
 
Scott Abelin artikkeli aiheeseen liittyen.
Kasvu + insu. Siinä suurin yksittäinen syy mass monstereiden ilmaantumiseen. Muutkin lääkkeet vietiin määrissä uusille leveleille.


Guys were making insane gains — all through drugs. Middle weights were now superheavyweights. And yes, this was the drugs, full stop. The superheavyweight division didn’t even exist until around this time. I was even consulted at one point, on where they should draw the line on the superheavyweight category.

Previously, in my own competition days (the 1980s), the heavy weight division was any weight over 198 lbs. The superheavyweight then became anything over 225 lbs. Guys were gaining 30 and 40 lbs of muscle just because of the introduction of more drugs.

I knew guys who’d been middle weights, meaning they competed at 176 lbs and under. They’d been on steroids, but with growth hormone and insulin they were able to compete and 215 to 220 lbs.
 
Ihan mielenkiinnosta, jos ei edes seuraa lajia, niin miten edes olla mielipidettä miten se on muuttunut? En minäkään sano miten snooker on muuttunut kun en seuraa.

No sillä tavalla "kunnolla seuraamista" tarkoitin... mitä se itselläkin oli pitkään, että oli odotuksia miten kukakin pärjää Olympiassa ja tiesi muidenkin kisoja tuloksia kuin, että vain jälkikäteen tsekkasi, että kuka voitti Olympian ja miltä top 6 line-uppi tällä kertaa näytti. Mitä se viimeiset about 10 vuotta on ollut. Oikeastaan siihen asti seurasin enemmän ja intensiivisesti, kun Phil & Kai vielä kovasti keskenään kamppailivat (noin 2015), mutta sittemmin selvästi hiljaisempaa ollut. Mihin toki varmasti montakin syytä.
 
Noita ei voi verrata koskaan kun eivät ole vierekkäin, aika yleensä kultaa muistot. Joku Hadi Choopan on törkeen kiree ja paksu äijä, se olis saanut monet näyttään löysältä.

Screenshot 2024-05-06 at 12.57.15.jpg
 
Noita ei voi verrata koskaan kun eivät ole vierekkäin, aika yleensä kultaa muistot. Joku Hadi Choopan on törkeen kiree ja paksu äijä, se olis saanut monet näyttään löysältä.

katso liitettä 263691
Vierekkäin laittamallahan se absoluuttisesti näkisi, mutta kyllä tuo 5-10 cm puuttuminen rungosta jotenkin näkyy tuossa fyysiikassa, kun vertaa esim. näihin:

1759a7b1f9d61190fc56501fdb36f7be.jpg
lataus.jpeg
images (4).jpeg



Järkyttävä mörköhän tuo Hadikin silti on, eipä siinä.
 
Noita ei voi verrata koskaan kun eivät ole vierekkäin, aika yleensä kultaa muistot. Joku Hadi Choopan on törkeen kiree ja paksu äijä, se olis saanut monet näyttään löysältä.

katso liitettä 263691
Paljonko tää ukko painaa lavalla? 😮
 
Jos hyvin pelkistetysti tiivistetään, niin olisiko Sergio Oliva ollut ensimmäinen kunnon kaappi huippubodareista? Arska sai massaa enemmän yläkroppaan muttei jalkoihin.
Seuraava hyppäys oli Dorian Yates ja sitten Coleman. Yatesin vanavedessä toki Levrone ja Colemanin Cutler.
Ruhl ja Schlierkamp sitten vielä karmeampia mörköjä, mutta ei asiaa ihan kärkisijoille.
 
80 luvun kaverit olivat myös pirun hyviä, erilaisia kun nykyään kyllä. Eivät silmämääräisesti niin pieniä, mitä vaaka sanoisi.

Joka aikakautena on ollut useita hyviä huippuja, vaikka helposti aina pekkistetään johonkin yhteen tyyppiin.

Eräänlainen ammattilaistason tilapäinen "alennustila" oli 2000 luvun alkupuolella hieman ennen 2010 yleenså ottaen, jolloin huiput hakivat äärimmäistä kokoa ja olivat kehnon näköisiä ilmapalloja ilman lihaserottovuutta.

Kyllähän näitä aikakausia pitäisi tarkastella pitkälti myös kilpailijoiden lääkearsenaalien kautta. Ne vaikuttavat suoraan siihen millaiseksi niitä käyttävät lajin parhaimmistot tulevat fysiikaltaan. Raaka totuus on kuitenkin se, että tietyn ajan parhaimmisto on ollut aikansa edelläkävijöitä myös lääkepuolella. Kun arsenaali on vaihtunut ajan myötä radikaalisti on siihen jokaisen pitänyt tehdä tutkimustyötä vielä enemmän itselleen tuntemattomista maastossa.

Periaatteessa on hyvä myös tarkastella tuhansia tai niin monia kehonrakentaja pitkän aikavälin saatossa. Tällöin huomaa hyvin kehityskulkua tai ehkä ainakin niin tarkastelija muokkaa näkemystään melko takuuvarmasti.

Hyvin usein unohdetaan, että kilpailutasoisia joskin hyvin eritasoisiakin kavereita on tälläkin hetkellä melko lailla loputon joukko. Vaikka vain hadi tai Derek voikin ehkä vain voittaa Olympia tittelin 2024.
 
80 luvun kaverit olivat myös pirun hyviä, erilaisia kun nykyään kyllä. Eivät silmämääräisesti niin pieniä, mitä vaaka sanoisi.
80-luvulla kisaajien massa ei juurikaan lisääntynyt. Lee Haney dominoi mr Olympiaa ja olihan hänellä kohtalaisesti massaa mutta muilla sen verran, että 1969 Sergio Oliva ei olisi massan puolesta hävennyt 1989 mr Olympiassa.
Olin 1991 katsomassa gp-kisaa, jonka Benaziza voitti. Näin ne ukot ihan läheltä ennen kisaa. Gary Strydom nyt oli kohtuukookas, mutta ei ne muuten koolla järkyttäneet.
 
Lee Haney oli suurempi lihaksiltoon kuin Yates vuonna 1991 olympiassa, jonka voittikin. Yatesin paino lisäys oli puolestaan 1992 ja 1993 välillä hurjat 6 kg. Lee Haneyn fysiikalla ja lahjoilla pärjäisi koska vaan kun ottaisi sen aikaiset "edelläkävijänä" apteekin käyttöön. Paul Dillet sanoi Vielä 1993, ettei hän kuvittelisikaan voittavansa Haneytä.

Tuolloin siinä 1990 luvun edetessä tuli valmiste igf-1, ja sen osuus joidenkin äärimmäisen lihasmassan tekemisessä on ehkä merkittävämpi kuin yleensä tiedostetaan. Aivan varmasti se on ollut aine, jolla jotkut ovat viimeisimmät lihaskilonsa tehneet, toki siellä on paljon muitakin aineita j suurempia annoksia jne. Jostain Dallas McCarverin sydämmen 850g painosta jne selittyy myös tuolla aineella, ei pelkästään jollain 10g testoa viikkoon jne mihin asia pelkistetään.

Viimeiset ratkaisevat lihaskilot tehdään noissa karkeloissa melko kovilla myrkyillä ja annoksilla. Jos pyritään el sonbaty, mccarver, Coleman, Cutler, ruhl, fix jne äärimmäisiin lihaskiloihin. Varmaan big ramyt ja muutamat nykyiset kuuluvat myös samaan p....

Wheeler ja Levrone olivat myös suurimpia 2000 alussa. Heidän lihasrakenteensa oli erilainen kuin jokin vuosi aikaisemmin, ei välttämättä parempikaan. Mutta jotain erilailla he ovat lääke puolella tehneet. Samoin Coleman muuttui 1999 ja 2004 välillä valtavasti, vaikka treenilin muuttui enemmän pienten painojen suuntaan. Testoa ja trenip kului valtavat määrät. Mutta arvoitus tuskin ei selity täysin pelkästään niillä....


Kuitenkin kokonaisuudessaan tieto taito on kehittynyt hyvin paljon kaiken aikaa, aivan jokaisen ratkaisevan osa-alueen välillä ja kesken.
 
Lisään vielä, että aloittajan aloituksen päättelyt ovat aivan oikeita. Kaikista niistä mainituista tekijöistä kehitys/muutos johtuu. Itse arvelin sitä merkittävintä eli lääkkeitä. Siihen kuuluu juuri niiden oikea käyttö myös tuloksineen. Edellä mainitsemani noin vuodet 2008-2010 esimerkiksi olivat melko surkeita tasollisesti top 200 raskaansarjalqisen osalta, koska kilpailijat eivät hallinneet systeemejään verrattaessa nykyhetkeen.
 
Ei olisi Hadilla kyllä palaa bodauksen arvostelukriteereillä esim Colemania vastaan vaikka kova onkin. Itse esim pidin toki enemmän 70- 80- ja 90-luvun (alun) bodareista, mutta onhan toi Colemanin massa+kireys+pyöreys ihan käsittämätöntä. Veisi nykypäivänkin huippuja mielestäni edelleen.

Itse en pidä todennäköisenä, että erot lihasmassassa esim 30-40 vuoden takaiseen tulisivat kovinkaan paljon treenistä, vaan kehittyneemmät lääkitykset (ensin kasvuhormoni ja insuliini, sittemmin IGF1, varmaan nykyisin myös myostatiini-inhibiittorit jne) lienevät todennäköisin syy. Treenin perusperiaatteet eivät ole muuttuneet mihinkään, ja tuskin joku parempi selkälaite selittää eroja kovin oleellisesti. Osansa on ehkä sillä, että myös pyritään isommiksi esim estetiikan kustannuksella osaltaan.

Nykyiset huiput treenaavat varmasti niinkuin nykylääkkeillä pitää treenata ja vältellä samalla loukkaantumisia ja nykylääkkeiden haittavaikutuksia. Ovat ammattilaisia siinä mitä tekevät. Mutta kyllä se toki nostalgiaan taipuvaisena katsojana oli vitusti siistimpää katsoa kun kyykättiin 360 kilolla, huudeltiin nothing but a peanutia ja joku Tom of Finland-viiksijätkä seisoi takana varmistamassa. Ei voi mitään. Näitä ja jotain Pumping Iron-treenejä muistellaan saleilla edelleen, toisinkuin jotain nykyhuippujen 4x15 soutukoneessa tuntumalla supistelua-treenejä, vaikka kuinka hyviä bodareita olisivatkin nämä tekijät.
 
Tosta Levronen kuvasta.

Onko sillä revennyt rinta jossain vaiheessa? Yatesin aikoina tuli seurattua silleen kun silloin nyt pysty seuraamaan ja en muista aiemmin huomanneeni...
 
Tosta Levronen kuvasta.

Onko sillä revennyt rinta jossain vaiheessa? Yatesin aikoina tuli seurattua silleen kun silloin nyt pysty seuraamaan ja en muista aiemmin huomanneeni...

Kyllä on. Mutta ei kovin pahasti. Vielä vanhojen päiviensä olympia comeback prepillä puski vinopenkissä yli 200kg rautoja. Hyvin osaa peitellä sitä poseillaan.
 
Mielenkiintoista on arvailla mihin kehonrakennuksen kehitys tulee johtamaan. Yllättävän lähellä taitaa olla se aika, kun geeniterapioilla aletaan ihmisten geenejä muokata esimerkiksi ihmisillä, joilla on vakavaa lihaskatoa aiheuttava sairaus. Siitä taas ei ehdi kissaa sanoa kun joku keksii hyödyntää sitä urheilussa.

Geenien muokkauksen avulla se potentiaalia rakentaa kehonrakennuksessakin lihasta on paljon paljon suurempi nykyisestä eteenpäin kuin Eugen Sandowin ajoista kaikkien aikojen lihaksikkaimpaan mr olympiavoittajaan 2000-luvulla.

Ihmisen ja gorillan DNA:ssa on noin 98–99 % samankaltaisuus. Gorillojen arvioidaan pystyvän nostamaan jopa noin 1800 kiloa, mutta tämä on enemmän teoreettinen arvio kuin tarkka mittaus. Tuo kertoo jotain siitä potentiaalista, mitä loppujen lopuksi pienen määrän geenien muuttelusta voi seurata.

Käsittääkseni sille ei ole mitään luonnontieteellistä estettä, että ihmisen geenejä voisi peukaloida niin, että olemattomissa rasvoissa paino olisi yli 250 kiloa ja lämmittelyssä maastavedossakin nousisi se pari tuhatta kiloa.

Haittavaikutuksena taas voi olla esimerkiksi hatusta vetäisemällä eliniän jääminen alle 30-vuoteen, 99 prosentin todennäköisyys saada syöpä ja esimerkiksi älykkyyden jääminen gorillan alapuolelle.

Toivottavasti tuollainen dystopia eli kauhukuva tulevaisuuden yhteiskunnasta ei koskaan toteudu. En kuitenkaan sen toteutumattomuuden puolesta uskaltaisi lyödä vetoa.
 
Back
Ylös Bottom