Silmien tökkiminen tosiaan oli kiellettyä, mutta muuten long-john oli oikeassa kiteyttäessään vapaaottelun (pankrationin) alkuperäisen idean. Pankration muistutti hyvin läheisesti aseetonta kamppailua kuolemaan asti. Ottelun voittajat joutuivat kärsimään loppuelämänsä otteluissa saamistaan vammoista ja ottelun häviäjät saattoivat jopa kuolla.
Pankrationin tekniikat ovat tänäpäivänäkin käytännöllisiä, mutta luonteeltaan pankration ei ole verrattavissa nykyiseen vapaaotteluun.
Jep, mutta kaikki ymmärtävät sen ettei se olisi enää kivaa
Aivan kuten kaikki ymmärtävät, että ottelijoiden tulisi otella oman painoisiaan vastustajia vasten, sillä muuten toinen ottelijoista saa epäreilun edun painonsa vuoksi.
Vapaaottelu on kehittynyt huimasti viimeisten 20 vuoden aikana ja mielestäni on aivan turha enää puhua yksittäisten lajien edustajista. Ottelijoiden lajittelu eri kategorioihin on ihmismielelle luonnollista, mutta jokainen menestyvä ottelija on nykyään todellinen vapaaottelija, eikä suinkaan vain yhden kamppailulajin edustaja.
Vaikka monet eivät tykkää siitä että tuollaiset friikit eksyvät vaparikehiin, niin mielestäni se kuuluu lajiin.
Minun puolestani kuka tahansa saa otella vapaaottelussa, mutta vastustan taantumista painoluokattomaan systeemiin. On mielestäni hyväksyttävää, jos ottelija haluaa haastaa itsensä kamppailemalla painavampaa ottelijaa vastaan. Hyväksyttävyyden raja kuitenkin ylitetään, jos ottelija "pakotetaan" ottelemaan epätasaisessa tilanteessa.
Yläpainorajaton raskassarja on mielestäni tämänkaltaista "pakottamista". 50 kiloinen vastaan 150 kiloinen on suhteessa painoonsa samassa tilanteessa kuin 100 kiloinen vastaan 300 kiloinen. Ensimmäisessä esimerkissä ottelijoilla on usean painoluokan ero, mutta toisessa esimerkissä kummatkin ottelijat ovat raskassarjalaisia ainakin Japanissa. Tämän epätasaisuuden välttämiseksi kannatan yläpainorajaa myös raskaaseen sarjaan (kuten UFC:ssä on) ja superraskaille omaa sarjaansa.
