Pelasin juuri Burial At Sea episode 2:n läpi ja oli kyllä hieno lopetus pelisarjalle. Emopelissä mua häiritsi se, että suvantovaiheita oli liian vähän. Tuntui, että taistelua tungettiin kurkusta alas. Juonesta tykkäsin paljon. Tämä viimeinen lisäosa oli melkein puhdasta hiippailua Elisabethin silmien takaa, mistä tykkäsin. Tässä oli sitä ensimmäisen Bioshockin fiilistä, kun Big Daddyt mörisee kajareista samalla kun koittaa piiloutua vihollisilta. En tiedä voiko fiktiiviseen hahmoon rakastua, mutta jotain kiintymystä kuitenkin Elisabethiin syntyi ja tuntui haikealta kun kaikki loppui.
