Biisi tai bändi joka sai sinut myymään sielusi metallimusiikille?

Eka joka oikeasti kolahti ja pelasti Samantha Foxin kuuntelulta oli joskus ehkä -90 Appetite For Destruction(<-- On muuten edelleen yksi kaikkien aikojen kovimmista levyistä.) , C-kasetilla tietysti.

Varsinainen metalli-herääminen tuli saman vuosikymmenen lopulla -98/-99, syynä Entombed ja To Ride Shoot Straight And Speak The Truth (<-- On muuten edelleen yksi kaikkien aikojen kovimmista levyistä), varsinkin Wreckage-biisi iski.
En tosin ollut silloin, enkä ole nytkään, mikään metallifanaatikko. Kaikki menee rockista metalliin ja vähän sieltä sivustakin.
 
Aika myöhään tuo metallin kuuntelu alkoi minulla. Diablo oli se bändi joka minut tuolle tielle opasti. Tarkemmin sanottuna Diablon Eternium ilmestyessään. Sitä ennen menikin tasaisen paskaa räp-amispop linjalla. Paluuta ei ole.
 
Hienoja tarinoita!

Mietin tuossa tänään semmostakin, että varmaan tommonen voimakas "herääminen" määrittelee aika pitkälti ihmisen musiikkimaun koko loppuelämäksi, sillä itselläni on ollut välissä myös
noita räppi / techno / drum'n'bass -vaiheita. Välillä oli jopa viitisen vuotta että en kuunnellut heviä juuri lainkaan, vaan juoksin enemmän junkka-, ja technobileissä. Aivan penskana taasen fanitin Roxettea ja Roy Orbisonia, mutta se vaihe ei onneksi jäänyt pysyväksi :D

Lukion loppupuolella kyllä palasin Deftonesin ja Slipknotin (joo, tiedän..) myötä takaisin metallin pariin ja sillä tiellä on oltu nyt kohta kymmenen vuotta. Musiikkimaku on kyllä laajentunut siinä mielessä, että ei tee yhtään pahaa kuunnella välillä vähän konemusiikkia tai undergroundimpaa räpin roisketta. Joskus nuorempana tuli oltua hyvinkin genre-uskollinen.

Vaikka Slipparit pellemaskeineen nykyään ovatkin aika passé, on tätä pumppua melko pitkälti kiittäminen siitä, että löysin iki-ihanan kuolonmetallin ja grindcoren sulosävelet :worship:
 
Joskus 13v teininä harrastin skeittaamista ja kuten asiaan kuuluu kuuntelin rappia tms skeittarimusaa. Sitten kaveri osti vhs-kasettina labelkills nimisen skeittileffan jonka introssa soi Black Sabbathin Paranoid. Tunne oli kuin uskoontuleminen. Ei näin siistiä soundia voi olla! Mitä ihmeen bändi tämä oikein on!? Siltä istumalta äkkiä kaivamaan isoveljen levyhyllystä kaikki Sabbathin levyt. Siitä ei sitten paluuta ollut.
 
vuosi 98 tai 99 kun ala-asteella oli levyraatia, luokkatoveri pisti black diamondin soimaan, siitä se sitten lähti jo bodom oli eka hevibändi johon enemmän tutuistuin ja levyt ostin. Maiden tuli kuvioihin vasta 2001 tai 02 jonka jälkeen ei oo ollu enää paluuta.
 
Pienestä pitäen tuli tykättyä kaikennäkösestä rockista, scorpions/Bon Jovi/Queen-tyylisestä menosta. Ja kaikennäköstä skeidaa eurodancesta räppiin siinä samalla. Sitten jossain esiteini-aikoina joku helvetin omituinen räppivaihe, jota kesti ehkä vuoden, sitten tuli Linkin Park, jonka One Step Closer-biisi kolahti. Tässä vaiheessa homma jatkoi kypsymistään, mutta seuraavana vuonna tuli Rammstein ja räjäytti potin totaalisesti Mutter-levyllään, erityisesti Ich Will iskee kuin leka vieläkin :rock: ja sille tielle jäätiin, räpin jäädessä pahasti jalkoihin.


Ja Rammstein on muuten edelleen kovin :rock:
 
Sentenced, ja se kavi muuten nopeasti. Hieman Sentencedia ennen tuli kovasti kulutettua AC/DC:ta ja Rainbowta jotka avasivat tieta entista raskaamman musiikin pariin. Iron Maiden, Pantera, Slayer, Death ja kutakuinkin tassa jarjestyksessa. Nykyaan metallimusiikkia kuluu ihan kaikentyylista. Monikaan uudempi bandi vaan ei jostain syysta jaksa enaan sytyttaa, vaan mielenkiintoisimmat bandit loytyvat progressiivisemman ja kokeellisemman metallin puolelta (Opeth, Dream Theater, Swallow The Sun). Se taytyy kylla mainita, etta Before The Dawnista on tullut itselle loistava korvaaja Sentencedin jattamalle tyhjalle aukolle suomimetallin kirkkaimmalle paikalle.
 
Itse aloitin musiikin kuuntelun joskus ala-asteella, ja pitää sanoa ettei mulle koskaan tullut sitä diskovaihdetta vaan aina tuli mentyä rokettirolliosastolla. Hevandeerusosastolle jämähdettiin 15-vuotiaana v. 1997. Syynä oli Metallican biisi Sad but true. Vähän sen jälkeen tuli kuvioihin Stratojen levy Visions. Samoihin aikoihin ihastuin myös bändiin Impaled Nazarene ja heidän biisiinsä Total War - Winter War. Nykyään tuleekin kuunneltua melkein kaikkea hevin suuressa genreviidakossa.
 
Helloween - I want out oli The biisi mistä kaikki lähti :) Toki kissiä tuli pentuna kuunneltua ja dio ja scorpparit, mutta Helloween vei power metal tielle ja sillä ollaan vieläkin :)
 
Joskus yläasteella 7 luokalla alkoi rammstein ja system of a down kolisemaan aika hyvin, mutta pankin räjäytti soilworkin rejection role jonka joskus aikoinaan youtubesta löysin. :rock: Siitä se ajatus sitten lähti..
 
Ala-asteella tuli kuunneltua Dio, Twisted Sister ja tietysti Scorpions ja Mötley Crue, mutta vasta Metallican Black Album räjäytti pankin, josta ei ole ollut paluuta.
 
Ala-asteella tuli kuunneltua kaikkenlaista paskaa, teknoa ja räppiä. Joskus 9-10 vuotiaana mukaan tuli Offspring ja Limp Bizkit (jotka tosin vieläkin ovat ihan hyviä) ja AC/DC, jonka helsingin keikalla kävin isän kanssa vuonna 2001. Ylä-asteella mukaan tulivat Black Sabbath, Dio ja Iron Maiden. Mutta bändi joka räjäytti pankin oli Metallica levyllään Master Of Puppets. Löysin kyseisen albumin C-kasetilta kotoa jostain laatikosta, sitä tuli luukutettua aivan helvetin paljon ja tästä se sitten alkoi.
 
Meikä alkoi veivaamaan metallimusaa 19 vuotta sitten kun Sepulturan Arise levyn nimikkoraidan kuulin. Mansessa oli silloin muistaakseni joku Metal garden kauppa, josta levyn kävin hakemassa. Tuosta alkoi siis ihan aktiivinen metallimusan kuuntelu, joka on kestänyt sittemmin. Ala-asteella toki veivattiin KISSIN ja WASPIN lätyt moneen kertaan ja keräilinkin LP-levyjä KISSILTÄ. Tais jäädä Alivet saamatta.

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
ozzy osbournesta lähti mulla :D siitä sit bodomiin ja diabloon yms. ja sit borgiriin ja muihin. dimmu borgir on silti ollu semmonen joka on säilyttäny mielenkiinnon vieläkin. vanhat borgirin kappaleet on aika härskejä :D
 
Elettiin vuotta -86 ja kaveri antoi Kissin debyyttialbumin (C-kasettina) nimipäivälahjaksi. Tästä biisistä alkoi metallimusan fanitus: http://www.youtube.com/watch?v=tXxCEY642JY

Muistan vieläkin, kun vuonna -90 ajeltiin fillareilla kaverin kanssa pitkin kaupunkia ja kuunneltiin korvalappustereolla musiikkia. Kaveri oli ihan pähkinöinä, kun oli saanut Raptorin Moe!-kasetin ja kuunteli sitä. Meikällä soi vieläkin korvalapuista samainen Kissin kasetti :) On vieläkin kyseinen kasetti visusti tallessa.
 
In Flames .. Joskus ala-asteellahan tähän tuli tutustuttua eikä paluuta oo ollut, vaikka kyseinen bändi onkin menny roimasti alas siitä mitä vanhoilla albumeilla edusti..

 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Metallicaa tietysti tuli kuunneltua Iron Maidenin ohessa jo ihan pikku koltiaisena. Mutta sanoisin, että Sodomin Agent Orange-levy (1989) oli aika merkittävä.
 
Joo, kyllä tuo vanhempi In Flames on sitä timanttisinta matskua, Reroute To Remain oli vielä ihan kuunneltava, mutta sen jälkeen ollaan kyllä menty aika rankasti teinipomppuhevin suuntaan.
 
taisin 8 tai 9v olla ku ekat manowarin levyt ostin. Dimmu Borgirin reptile levyltä spiritual black dimensions oli se biisi jonka muistan parhaiten siltä ajalta ku rankempi metalli alko kuulostaa niin vitun hyvältä. Kyseisen levyn seinälippu on nytki rumpuhuoneen seinällä :D
Ikää oli ehkä 15, ja samalla tiellä vieläkin, bläkkikset vaihtunu vaan dödikseen pääosin :D
Dying fetuksen grotesque impalement oli taas se biisi mistä lähti deathin kuuntelu liikkeelle.

reptile
http://www.youtube.com/watch?v=7fAtxxz6cP4&feature=PlayList&p=B332D3F2C98AC396&index=0&playnext=1
 
Back
Ylös Bottom