Betraying the Martyrs
Breathe in Life
Ei sitä näköjään vieläkään osaa heittää hiiteen turhia ennakko-olettamuksia, sillä ranskalaisen Betraying the Martyrsin kylkeen isketty progressive deathcore -leima herätti heti mielikuvan jostain nihkeästä Within the Ruins / After the Burial -poukkoilusta. Betraying the Martyrs kuitenkin näyttää röyhkeästi ahteria kaikille ennakko-odotuksilleni, sillä mikään alle viiteen sanaan puettava genremääritelmä ei tee oikeutta Betraying the Martyrsin monitahoisuudessaan erinomaiselle musiikille.
Kuvittele yhtye, joka on teknisiltä taidoiltaan kuin Protest the Hero, sovitusten monipuolisuudeltaan kuin Between the Buried and Me ja omaperäisyydeltään kuin Opeth sekä melodisilta arvoiltaan kuin parhaiden päivien Dimmu Borgir, mutta tahtoessaan brutaali kuin Behemoth, niin alat päästä jyvälle, mistä Betraying the Martysissa on kyse. Breathe in Lifella ei kuulu väläystäkään siitä itseään toistavasta deathcore-genrestä, joka valloittaa maailmaa biiseillä ja albumeilla, joista on mahdotonta sanoa, minkä yhtyeen tuotoksia ne milloinkin ovat. Sen sijaan Betraying the Martyrs sekoittaa deathmetallin, sinfonisuuden, metalcoren sekä progressiivisen yllätyksellisyyden ja vaihtelevuuden sellaiseksi murhaavien riffien, upeiden melodioiden, vaikuttavasti äänenkäytön tavasta toiseen siirtyvien vokaaliosuuksien ja universumia suuremman eppisyyden mestarilliseksi kokonaisuudeksi, että levyn tullessa päätökseensä voi vain suu ammollaan ihmetellä, mitä juuri tuli kuulluksi ja painaa uudestaan play-nappia.
Kappaleista ei olisi mitään tarvetta nostaa esiin mitään yksittäistä, koska albumi on silkkaa loistavuutta sinfonisen intron ensisekunneista lopunajan tunnelmia henkivän päätösraidan viimeisiin hetkiin saakka, mutta erilaisuutensa vuoksi Azalee jää parhaiten mieleen jo ensikuulemalla. Komeasti kasvava balladi korostaa raskaammin polveilevan materiaalin seassa yhtyeen osaamisen monipuolisuutta ja tuo juuri tarvittavan hengähdystauton levyn loppupuolelle ennen kuin matto vetäistään vielä kerran alta murskaavalla lopetusraidalla.
Vuoden 2011 jälkimmäinen puolisko ei ole vielä näin hyvää musiikkia nähnyt, ja mikä uskomattominta, Breathe in Life on Betraying the Martyrsin esikoistäysipitkä. Jos ryhmä kykenee tulevaisuudessa tästä jollain ihmeellä vielä parantamaan, minulta loppuvat käytettävissä olevat arvosanat kesken, sillä en näe pienintäkään syytä, miksi Breathe in Life ansaitsisi yhtään vähempää kuin täyden kympin.
19.09.2011, Sami Kontio