johtuu siitä että mä olen härski jamppa

.
vähän levy arvioo:
Soundi 4/5
Tässä levy, jota jo häpeilemättömän tarttuvalla Deadsong-singlellä
ennakoitiin. Olisi liian helppoa sanoa, että sen saattoi arvata
olevan Before The Dawnin tähänastisen uran paras. Huomion
keskipisteeksi yllättäen joutuneelle yhtyeelle se oli joka
tapauksessa ainoa vaihtoehto.
Vaikka levy alkaakin rankemman sorttisella mätkytyksellä Wrath,
loppupeleissä yksi levyn hudeista, yhtä nopeasti käy selväksi, että
Deadlight on metalligenren omalla asteikolla selkeää poppia. Rivakka
peruskomppi, yksinkertaiset kitarariffit, massiivinen äänimaailma,
Tuomas Saukkosen taustaan upotettu murina ja Lars Eikindin kuulas
laulu ovat ne elementit, joiden varaan kokonaisuus viime kädessä
hahmottuu. Deadsongista tosin kurotetaan ainoastaan koukeroisempaan
suuntaan.
Pelkistetyn ulosantinsa takia Deadlightia on äärimmäisen helppo
lähestyä, mutta samasta syystä levy on myös äärimmäisen raskas.
Sovituksellisia ja tuotannollisia yksityiskohtia on selvästi hiottu
pitkään, ja kaiken ympärille on jätetty hengitysilmalle riittävästi
tilaa.
Kuka väittääkään Deadsongin olevan suoraan jumalan
kynästä, ei ole kuullut koko levyä. Ei ainakaan loppuun asti.
VILLE SORVALI
______________________________________________________________
Before The Dawn - Deadlight
Antakaa Saukkosen Tuomakselle rauhottavia. En tiedä millaisissa lukemissa
miehen verenpaineet tahi kofeiiniarvot ovat, mutta vahvasti epäilen että
kansanterveyslaitoksen ohjeistamat suositukset jäävät kauas taakse miehen
säveltäessä uutta musiikkia yhtyeilleen kuin turboahdettu Stravinski.
Before The Dawnin edellisessä tuotoksessa oli omaan korvaani kuultavissa
jonkinlaista välityön omaista, levyn teon aikoihin kun Tuomas perusti
seesteisempää musiikkia soittavan Dawn of Solacen. Levy ei missään
tapauksessa ollut huono, mutta sen sielusta (haiseepa homolta) jäi
puuttumaan se viimeinen silaus ja olemuksen varmuus. Odotukset BtD:n
tulevan pitkäsoiton suhteen olivat siis korkealla, josko se punainen lanka
taas löytyisi koko pituudessaan?
Levyn aloitusraita Wrath on riehakas lentopallomailan isku otsaan,
bändille ominaiset elementit ovat jälleen huolitellusti pinnassa. Kaunis
leadi, ruhjovat riffit sekä laulajien vaihteleva ilmaisu toimii edelleen
pirun hyvin. Ihan kuin kahdessa taitavassa kurkun kurittajassa ei olisi
vielä tarpeeksi, on Deadlightille otettu mukaan myös naislaulua! Sitä
kuullaankin heti ensimmäisellä raidalla, ja kuinka ollakkaan se sopii
BtD:n konseptiin mainiosti. Voisi jopa sanoa että kaukaisuudesta kuuluva
kaunis naisääni on yksi elementti joka bändin musiikkiin ehdottomasti
kuuluu, olisi ehkäpä saanut kuulua jo aiemmillakin levyillä. Heleätä
naisääntä ei kuitenkaan kuulla levyllä niin paljoa että orkesteria voisi
oopperaksi haukkua, lähinnä se maustaa soppaa omalla pienellä mutta
merkittävällä osallaan.
Neljä ensimmäistä veisua mennään Wrathin viitoittamaa tietä
kierroslukumittari reilusti siellä punaisessa päässä. Resepti
yksinkertaisesti toimii edelleen, silti tällekin levylle veisuihin on
onnistuttu tuomaa tuoreutta ja uusia vivahteita. Kappaleet ovat useammassa
kerroksessa, päällä olevien lauluraitojen ja instrumenttien takaa löytää
usein kaikenlaista extraa joka tukee komeasti biisin tunnelmaa.
Merkittävin tekijä materiaalin toimivuudessa on yksinkertaisesti
sävellysten rujo kauneus ja melodioiden iskevyys, levy on pakattu täyteen
juuri Before The Dawnilta kuulostavia kuvioita. Suurin muutos edelliseen
The Ghostiin on varmasti se, että tällä levyllä maltetaan pysähtyä
hetkeksi fiilistelemäänkin. Turpaan vedon keskellä jokuseksi hetkeksi
hiljentyminen ja pelkän kauniin kitaranäppäilyn kuunteleminen saa aivan
uuden arvon.
Sinkkuna julkaistu Deadsong antaa levystä hyvän kuvan, välillä mennään
tukka putkella säröillä ja lauluilla pahoinpidellen, mutta sijaa löytyy
myös pelkistetyn selkeän laulun kuuntelulle. Ei voi kuin ihmetellä mistä
yhtyeen päämies sävellyskynäänsä mustetta ammentaa, laadun
julkaisutahdista ollenkaan kärsimättä. Deadlight on Before The Dawnin
tähän astisista tuotoksista tasapainoisin ja se sisältää nipun bändin
ehdottomaan kärkikaartiin sijoittuvia kappaleita. Mitään negatiivista en
levystä keksi sanoa, mietityttämään jää ainoastaan naisäänen vähälle
jäänyt käyttö. Star Of Fire -veisussa neito pääsee loppurevityksissä
hieman suurempaan osaan kuin muilla raidoilla, ja ratkaisu kuulostaa
ällistyttävän hienolta. Ehkä on toisaalta hyvä että sitä ei käytetty tuon
enempää, olisi vaikea kuvitella naislaulajaa vetämään pääosaa BtD:n
musiikissa.
Palaset ovat loksahtaneet kohdalleen eikä epävarmuudesta ulosannin suhteen
ole tietoakaan. Miksauskin on onnistunut hyvin, instrumentit erottuvat
edukseen ja rouhivat oikein mallikkaasti läpi levyn. Viimeisen raidan
keinutellessa kuulijaa kuolonvalon huomaan on todettava että bändi on
luultavasti nyt jalostunut siihen muotoon jollaiseksi se on tarkoitettu
ainakin tällä hetkellä. Kaunista, melankolista ja rokkaavaa.
4,5/5
Niko Juhola
tohon tokan arvion alkuun voin kommentoida että verenpaine kokolailla korkeella ja leposyke painellu jonkin aikaa 100 kieppeillä. ei vittu toimi tällainen "pakko chillaus" ja tauko punttireeneihin. KYLLÄ AIKUISEN MIEHEN PITÄÄ KESTÄÄ!!!!!
Korroosio.fi
TÄNÄÄN uutta btd biisiä ja pakkolomailijan haastista YLEX metalliliitossa 22.00-24.00