Bawwwwww -ketju
- Keskustelun aloittaja Omskakas
- Aloitettu
- Liittynyt
- 19.10.2004
- Viestejä
- 13 167
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Suntory
VIP
- Liittynyt
- 28.4.2002
- Viestejä
- 7 736
Olin Lontoossa kun Pavarotti kuoli ja he soittivat Pavarotin musiikkia seuraavana paivana.
tuo koditon koira patka on kylla helvetin liikuttava. Olis ollu kiva nahda vahan enemman videomatskua.
- Liittynyt
- 6.7.2006
- Viestejä
- 4 919
Offtopic:
Rupesi huvittamaan tätä ketjua katsellessa, kun täällähän ei ole yhtään naisen kommenttia vielä. Jos joku vieras tänne eksyisi, voisi luulla että Pakkiksella ei ole naisia ollenkaan, vaan heidän rooliaan hoitaisi ryhmä herkempiä miehiä. Vähän kuin Kylmässä Ringissä ne homot...
Itse ketjuun ei ollut varsinaisesti mitään lisättävää. Ehkä tämä pieni kuva kohtauksesta, joka ensimmäistä kertaa nähdessä herätti kovasti tunteita:
Rupesi huvittamaan tätä ketjua katsellessa, kun täällähän ei ole yhtään naisen kommenttia vielä. Jos joku vieras tänne eksyisi, voisi luulla että Pakkiksella ei ole naisia ollenkaan, vaan heidän rooliaan hoitaisi ryhmä herkempiä miehiä. Vähän kuin Kylmässä Ringissä ne homot...
Itse ketjuun ei ollut varsinaisesti mitään lisättävää. Ehkä tämä pieni kuva kohtauksesta, joka ensimmäistä kertaa nähdessä herätti kovasti tunteita:
- Liittynyt
- 17.3.2006
- Viestejä
- 187
[video=youtube_share;nnVHupY0OS8]http://youtu.be/nnVHupY0OS8?t=12m21s[/video]
- Liittynyt
- 17.3.2006
- Viestejä
- 187
[video=youtube_share;JwvGfCP_8mU]http://youtu.be/JwvGfCP_8mU?t=7m37s[/video]
Varoitus, sisältää jonkin verran väkivaltaa, joku saattaa juossa rambo puukkoon.
Varoitus, sisältää jonkin verran väkivaltaa, joku saattaa juossa rambo puukkoon.
- Liittynyt
- 17.3.2006
- Viestejä
- 187
[video=youtube_share;AmEWsU-C1a8]http://youtu.be/AmEWsU-C1a8?t=5m10s[/video]
Tuo hihaton paita (5min kohdalla) on perus paskis ukko.
Tuo hihaton paita (5min kohdalla) on perus paskis ukko.
- Liittynyt
- 23.4.2012
- Viestejä
- 1 834
Jännä kun alkaa 30 lähestyä niin huomaa että pystyy eläytymään melko hyvin moniin tarinoihin ja tapahtumiin. Jotenkin liikuttuu ja koskettuu välillä niin helposti että hävettää :D
Sit pitää esittää et meni roska silmään ja lähtee vessaan valuttamaan.
Nyt tossa joulupyhinä otettiin parin kaverin kanssa kuppia niin enköhän loppuillasta valuttanut krokotiilin kyyneliä kun olin noista hyvistä ystävistä niin onnellinen.
Ulkopuoliselle vaikutan varmasti enemmän kylmältä barbaarilta kuin herkältä itkupilliltä :D
Sit pitää esittää et meni roska silmään ja lähtee vessaan valuttamaan.
Nyt tossa joulupyhinä otettiin parin kaverin kanssa kuppia niin enköhän loppuillasta valuttanut krokotiilin kyyneliä kun olin noista hyvistä ystävistä niin onnellinen.
Ulkopuoliselle vaikutan varmasti enemmän kylmältä barbaarilta kuin herkältä itkupilliltä :D
- Liittynyt
- 3.1.2013
- Viestejä
- 1 871
Tämä:
Kissa pieni pehmoinen, kovin on nyt viluinen.
Syksyn viima puhaltaa, puista lehdet putoaa.
Oli kesä onnen aikaa, ilma lämmin ja nauru raikaa.
Vaan nyt on kissa pikkuinen, hylätty ja viluinen.
Joka paikkaa paleltaa, kauheasti pelottaa.
Perhe sen on lähtenyt, yksin kissan jättänyt.
Kissa raukka hämillään, yksin sekä nälissään.
Rappusille käpertyy, ja ilta alkaa hämärtyy.
Yöllä tulee pimeää, entistäkin kylmempää.
Kissa pieni poloinen, peloissaan ja itkuinen.
Luottaa, toivoo, odottaa, että ovi aukeaa.
Aamu tulee kalpea, sumuinen ja kolea.
Aurinkokin nousee jo, päivä jälleen alkanut.
Mutta kissa pienoinen, nähnyt sitä koskaan ei.
Turhaan kissa odotti, toivoi sekä rakasti.
On pieni sydän jäätynyt, ja sielu ylös lentänyt.
Nyt on kissa suloinen, enkelinä taivaiden.
On toive sillä kaunoinen,
et joka kissa pikkuinen, kodin saisi lämpöisen,
eikä jäisi jäätymään, yksin ulos kylmissään.
- Laura Mäkinen
Kissa pieni pehmoinen, kovin on nyt viluinen.
Syksyn viima puhaltaa, puista lehdet putoaa.
Oli kesä onnen aikaa, ilma lämmin ja nauru raikaa.
Vaan nyt on kissa pikkuinen, hylätty ja viluinen.
Joka paikkaa paleltaa, kauheasti pelottaa.
Perhe sen on lähtenyt, yksin kissan jättänyt.
Kissa raukka hämillään, yksin sekä nälissään.
Rappusille käpertyy, ja ilta alkaa hämärtyy.
Yöllä tulee pimeää, entistäkin kylmempää.
Kissa pieni poloinen, peloissaan ja itkuinen.
Luottaa, toivoo, odottaa, että ovi aukeaa.
Aamu tulee kalpea, sumuinen ja kolea.
Aurinkokin nousee jo, päivä jälleen alkanut.
Mutta kissa pienoinen, nähnyt sitä koskaan ei.
Turhaan kissa odotti, toivoi sekä rakasti.
On pieni sydän jäätynyt, ja sielu ylös lentänyt.
Nyt on kissa suloinen, enkelinä taivaiden.
On toive sillä kaunoinen,
et joka kissa pikkuinen, kodin saisi lämpöisen,
eikä jäisi jäätymään, yksin ulos kylmissään.
- Laura Mäkinen
- Liittynyt
- 17.3.2006
- Viestejä
- 187
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
- Liittynyt
- 18.6.2011
- Viestejä
- 360
:<
Vittu että kävi vituttamaan taas nämä "kesäkissojen" ottajat joista joka vuosi saa lukea. Tippa simmussa kävin hakemassa oman kisulin peiton alle lämpimään
EDIT:
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
- Liittynyt
- 17.3.2006
- Viestejä
- 187
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
- Liittynyt
- 20.2.2011
- Viestejä
- 304
Löytyi tuollainen ja pakko myöntää, että tekstiä lukiessani saattoi silmänkulma kostua.
"" Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit minua omaksi lapseksesi. Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras Ystäväsi. Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit: Miten sä voit? Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi. Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.
Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa. Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehuin kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit. Hän, sinun nykyinen miehesi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa. Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin. Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina lompakosta kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta. Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen "Kyllä" ja vaihdoit aihetta. En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin rahanmenoa sinulle. Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta kerrostaloon, johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen. Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika, jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.
Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin. Ilmassa oli koirien, kissojen, tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että löydätte hänelle hyvän kodin." Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena. He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski- ikäiselle sekarotuiselle nartulle. Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui: "Äiti, älä anna heidän ottaa koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys, lojaalisuus, rakkaus ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista. Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut ottamaan kaulapantaani ja hihnaani. Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika. Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä tiesit muutosta etukäteen mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat minua hellästi ja kysyivät: "Miten sä voit?"
Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin, kun näillä aikaa kiireiltään riittää. Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää sitten. Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen vierelleen. Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet muuttanut mielesi ja tämä on vain pahaa unta. Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa pelastaa minut. Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta pentujen kanssa. Niillä ei ole vielä hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin häkin takanurkkaan. Istuin ja odotin. Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut hiljaiseen huoneeseen. Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei minun nyt tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi , kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että vankeuspäiväni olivat nyt ohi. Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.
Tiesin hänen liikkeensä etukäteen: hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan aikaan kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen suoneeni ja tunsin miten kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa: "Miten Sä voit?" Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi pahoillani" Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan paikkaan missä minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse huolehtia mistään. Se on todella erilainen paikka. Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten Sä voit?" ei ollut tarkoitettu hänelle.
SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU TOINENKIN OSOITTAA SINULLE TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."
- Jim Willis 2001
"" Kun olin vielä pentu, sain sinut leikeilläni nauramaan ja sanoit minua omaksi lapseksesi. Vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras Ystäväsi. Kun olin tehnyt jotakin pahaa, heristit minulle sormellasi ja kysyit: Miten sä voit? Mutta sitten rauhoituit ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi. Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani. Muistan niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin, että elämä ei voi olla tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla. Kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin, kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä. Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.
Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä, aloit tehdä uraa. Sinulla oli yhä enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehuin kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit. Hän, sinun nykyinen miehesi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen, kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitte että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa. Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat, olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, kun ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia, kun sinä enää vain harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos sihen olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta, kun palasit töistä kotiin. Joskus oli aika, kun ihmiset kysyivät: "Onko sinulla koira?" otit aina lompakosta kuvani, näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta. Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen "Kyllä" ja vaihdoit aihetta. En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin rahanmenoa sinulle. Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta kerrostaloon, johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen. Sinulla on nyt perhe, mutta oli aika, jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.
Jännitin sitä autoajelua, kunnes saavuimme koirien löytökotiin. Ilmassa oli koirien, kissojen, tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän, että löydätte hänelle hyvän kodin." Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena. He tiesivät totuuden. Miten vaikea on löytää uutta kotia keski- ikäiselle sekarotuiselle nartulle. Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani, kun poika kirkui: "Äiti, älä anna heidän ottaa koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys, lojaalisuus, rakkaus ja ihmisen vastuu kaikista elävistä olennoista. Rapsutit päätäni, et katsonut minua enää silmiin etkä suostunut ottamaan kaulapantaani ja hihnaani. Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika. Kun olit lähtenyt, kaksi kilttiä naista tuli ja sanoi, että kyllä sinä tiesit muutosta etukäteen mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat minua hellästi ja kysyivät: "Miten sä voit?"
Nämä ihmiset täällä löytöeläintalossa huolehtivat meistä niin hyvin, kun näillä aikaa kiireiltään riittää. Tietysti meidät ruokitaan, mutta ruokahaluni katosi jo pari päivää sitten. Ensimmäisinä päivinä, kun joku kulki häkkini ohi, juoksin heti hänen vierelleen. Luotin aina, että Sinä tulet ja haet minut takaisin. Että olet muuttanut mielesi ja tämä on vain pahaa unta. Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaa pelastaa minut. Ymmärsin että minun on mahdotonta taistella ihmisten huomiosta pentujen kanssa. Niillä ei ole vielä hyviä ja huonoja muistoja. Ne ovat leikkisiä ja riemuitsevat. Menin häkin takanurkkaan. Istuin ja odotin. Kuulin askelia, kun ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut hiljaiseen huoneeseen. Hän nosti minut hellästi pöydälle, rapsutti korvaani ja sanoi, ettei minun nyt tarvitsee enää murehtia. Sydämeni hakkasi , kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa. Jotenkin vaistosin, että vankeuspäiväni olivat nyt ohi. Surin, kun tiesin, että hän oli nääntymässä työtaakkansa alle.
Tiesin hänen liikkeensä etukäteen: hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassujeni ympärille. Samaan aikaan kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Nuolin hänen kättään, kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen suoneeni ja tunsin miten kylmä liuos valui sisääni..Menin makuulle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa: "Miten Sä voit?" Hän ymmärsi sittenkin minua ja tunteeni ja sanoi : "Olen tosi pahoillani" Hän halasi minua ja selitti; se on hänen työtään, menen nyt parempaan paikkaan missä minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse huolehtia mistään. Se on todella erilainen paikka. Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin, että "Miten Sä voit?" ei ollut tarkoitettu hänelle.
SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU ISÄNTÄNI, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI SINUA, JA VAIN SINUA. ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ JOKU TOINENKIN OSOITTAA SINULLE TÄLLÄISTA USKOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ."
- Jim Willis 2001
- Liittynyt
- 29.2.2004
- Viestejä
- 67
"Talia Joy Castellano (August 18, 1999 – July 16, 2013) was an American Internet celebrity known for her YouTube channel "TaliaJoy18" that featured her unique makeup tutorials. Her channel was mainly dedicated to makeup, fashion and cancer vlogs where she would discuss neuroblastoma, the disease she battled for six years."
Puheesta kuulee miten on niin monin tavoin vielä pikkutyttö, ja silti kypsästi pohtii lähteäkö luuydinsiirtohoitoprosessiin.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
- Liittynyt
- 27.1.2004
- Viestejä
- 2 429