Avautuminen!

Vähän tuntuu, että ehkä 5%:lla näistä "ruokien punnitsijoista" on siihen oikea tarve. Ei millään pahalla mutta tulee mieleen joku 50kg penkin omaava, joka hakee lisähyötyä penkkipaidasta. Tuntuu vain olevan jonkinlainen muoti-ilmiö tämä hifistely. Mutta jos siitä saa nautintoa, että ollaan niin bodi-ihmisiä niin mikäs siinä. Tulokset olisivat mitä luultavimmin täysin identtisiä vaikkei tuota harrastettaisikaan.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Ymmärrän aivan täysin pointtisi hifistelyn suhteen, mutta tieteelliset tutkimukset ovat olennainen osa lajista kiinnostuneelle ja tieteessä on tapana hifistellä.

:jahas:
Tässä on mielestäni malliesimerkki tästä nykyisestä hifistelystä. Niillä tieteellisillä tutkimuksilla ei ole kauheasti yhtymäkohtia jonkun 19v Pertin treeneihin ja salilla kehittymiseen. Suurin osa ihmisistä ei ylipäätään osaa tulkita tutkimuksia...ja sitten tuleekin näistä "Jos et juo 4l vettä päivässä on ihan turha edes käydä salilla kun lihakset eivät voi mitenkään kasvaa, sama jos tulee 5h tauko syömisiin päivällä." Lukaisin huvikseni eräällä toisella foorumilla erään tyypin tekstejä: tämä henkilö mm. selitti miten lisää merisuolaa kaikkeen juomaansa veteen. No, katsoin sitten hänen treenivideoitaan youtubesta kun oletin kyseessä olevan joku hirveä mörkö: tavallinen pullamahahan siellä väänsi. Ja hirveä päteminen ravintoasioista...
 
No jos jaksaa panostaa, niin miksei saisi. Kuullostaa vain katkerien ja itsekurittomien ihmisten tilitykseltä sanoa "No ei tosta mitään hyötyä oo"

Toisaalta näissä keskusteluissa on aina se juttu, että mitenkään et voi tietää miten olisit kehittynyt ilman, tai jonkun ihmelisän kanssa. Ei pysty vertaamaan mihinkään.
 
Kaikki omalla tyylillään, mutta kyllä muakin välillä huvittaa lukea näitä juttuja. Joskus voi kysellä että treenaako ihmiset sen hifistelyn takia vai oman kunnon vuoksi.
 
Laskemisessa ja ei-laskemisessa on kummassakin puolensa mutta sanoisin, että jossain vaiheessa, jos haluaa saada kuntosalilla käynnistään tuloksia ja haluaa harrastaa punttailua tavoitteellisesti, olisi hyvä seurata mitä syö ja kuinka paljon. Sellainen henkilö, joka ei juuri koskaan ole miettinyt mitä syö ja miten paljon, tarvitsee varmasti vaakaa avukseen, tsekatakseen, että päivittäin tulisi edes suuinpiirtein tarvittavat määrät eri ravintoaineita. Nykyisinhän ihmiset syövät usein aika hiilaripitoisesti, liian vähän proteiinia ja hyvälaatuisia rasvoja ja jotta tulokset olisivat parhaat mahdolliset, kyllä ruokavalion pitäisi olla kunnossa ja kuntoon pistämiseksi siis mittaus on ihan paikallaan.

Toinen, milloin punnitsemisia ja tarkkoja arvoja tarvitaan, on (kisa)dieetillä. Ihmissilmä on erehtyväinen ja määrien suhteen voi tulla suuriakin heittoja, sillä erilaiset ruoka-aineet painavat eri verran (hiutaleet, neste, liha). Jotta päästäisiin optimaalisiin tuloksiin, on ihan välttämätöntä punnita suuhunsa pistämänsä tavara.

Tavispunttailija, joka on jo kerran (siis joskus) edes vähän tutustunut terveellisen ruokavalion saloihin ja kenties jonkun aikaa punninnut ruokiaan, osaa varmasti silmämääräisesti jo arvioida paljonko tarvitsee mitäkin. Liika pilkunviilaaminen tuskin kenellekään harrastumielessä punttailevalle on tarpeellista saati mielekästä (jos on niin sitten siitä vaan), joten harmaiden hiuksien ja ajan tuhlaamisen välttämiseksi tuskin jokaista grammaa tarvitsee laskea. Mutta jos niin haluaa tehdä (voihan sekin olla harrastus/osa harrastusta :D) niin ei se mun mielestä mitenkään turhaa ole.
 
Harrastamisen tulisi olla kivaa. Ei aina itseään ruoskimista. Pakkomielteellä ja hifistelyllä on hiuksenhieno raja. Myös stressi on sairaan huono juttu kuntoa ajatellen.

Lisäksi on eroa tavoitteellisuudella ja sillä, että näkeekö oman kehonsa jotenkin kieroutuneesti aina vaillinaisena. Ja toisten kehot!
 
En sitäpaitsi ihmettele yhtään sellaista mielenlaatua, että rutiininomaisesti mitataan ruoka-aineet. Ihan normaalia se on. Jos neuvotaan jotakuta omien tottumusten pohjalta niin onhan se hyvä kertoa tarkkaan, eikä tyyliin "Leseitä, mehukeittoa ja maitoa. Siitä tulee kai jotain 300-500 kaloria, kun tekee lautasellisen. Minkälaiset lautaset teillä muuten on?"

Saa olla aika fakiiri jos saa liikuntaa laskeskelemalla ja ruokaa punnitsemalla päivän kokonaiskalorinsa pidettyä todellisuudessa esim. -300 kcal:issa. Virhettä tulee varmasti tuollainen +-200 kcal päivässä ja enemmänkin vaikka kuinka mittaisi ja laskisi.

Ainoa hyvä asia ruokien punnitsemisessa ja muussa ruokahifistelyssä on se, että alussa oppii arvioimaan ruokalajien sisällön energian ja makroravinteiden osalta. Eli oppii ajattelemaan tarvittaessa tyyliin "söin tänään työpaikkaruokalassa normiannoksen joka on ehkä jotain 800-1000 kcal riippuen tuosta leivästä, jota nyt on vaikea arvioida". Itse en ainakaan jaksa enää edes dietillä laskea yhtään mitään ja hyvin sujui.
 
Tavis punttaajalle se on maanista hifistelyä, eikä se "normaalia" ole, ortoreksia taitaa olla lääketieteellinen termi. Ja knapsua se on myös :)

Mutta pitää olla ihmisellä harrastuksia, tokko kenenkään kannattaa toisten syömisten takia menettää yöunia?
 
seesamaukene

Melkeinpä voisin lyödä vetoa isovarpaastani, että jokainen jossain vaiheessa elämää "hifistelee", jollain henkilökohtaisella tasolla. On se sitten koirankoulutusta, pitsinnypläystä, ulkofileen paistossa, runkkausasennossa tms asiassa.

Muistelee itse aikoinaan kun vielä kaikki urheilu/treeni oli niin fanaattista, että tuntui jonkun tietyn vitamiinin saannin olevan elämää tärkeämpi asia. Se oli oikeasti aika psykedeelistä aikaa, näin jälkeenpäin mietittynä. Tosin ymmärrän ja muistelen hyvällä näitä aikoja, koska silloin oli oikeasti jokin asia minkä osasi ja panosti innoissaan 110%:sti. Tuolla menolla harmikseen pitää sanoa, että ennenpitkään asia "menee puuhun". Koska jokaisella "hifistelyllä" on se addiktion ja yliampumisen vaara. Sitten se ei enään olekkaan tervettä, kun menee asioissa liian pitkälle tai yli ns. Sen Rajan. Tässä vaiheessa kärsii jo läheiset ja ihmis-suhteet helpolla.

Kokemuksen kautta, ei juuri kukaan huomaa että välttämättä edes hifistelet, tarvi käyttää mittakippoja tms, että osaisi laskea saamansa tarpeet päivän aikana. Saatika elvistellä niistä.
Toisilla tosin on sellainen tapa keskustella foorumeilla pätevään tapaan, vaikka syvällinen tarkoitus ehkä olisikin kysymys. Halu päteä jossain on normaalia, eikä siitä kannata vetää mitään yleistä johtopäätöstä. Nöyrä kun ei Suomalainen osaa olla...

Näiden "hifistelyvuosien" jälkeen on kuitenkin lapset muuttanut elämänarvoja, niin paljon että entisaikojen hullun partaalla treenaamiselle/syömiselle, voi enään vain hymyillä haikailevan hauskasti.

Monesti tuli syötyä miten sattuu, ihan vain kokeilu mielessä. Suurta vaikutusta perus syömisellä ja hifistelyllä en havainnut. Kunnon perus safka (sis hedelmät ja vihannekset myös), kova treeni, hyvä palautumisjuoma, venyttely, lepo ja onnellinen elämä takaa kehityksen. Tosin dietillä pitää katsoa enemmän mitä syö :D
Yhtä hyvin se papu kasvaa vieläkin, jos vain jaksaisi treenata 110% teholla ja saisi nukkua enemmän. Tosin ikä vaikuttaa kehitykseen, eikä sitä elä enään yksin, joten perhe ja koti menee etusijalle monessa asiassa (hyvä näin). Liikuntaa ei kuitenkaan saa koskaan lopettaa.

Tsemiä kaikille niille hifistelijöille jotka sitä jaksavat ja muillekkin treenaaville. Opettaa se kuitenkin tietynlaiseen kurinalaisuuteen, ravintotietämykseen ja itsensä tutkiskeluun :D
Urheilu on hyväksi! Keskikehonrakennnus epäterveellistä!!

PS. Olipa taas jeesustelua... :whip:
 
Itsellän on ongelmana se että jos todella tarkkaan seuraan syömisiäni, menee treenit niin ja näin ja mietin vaan että pitää vetää tän ja tän verran proteiinia ja rasvaa. Sitten taas kun treenaa kunnolla keskittyen, menee ruokapuoli melkein miten sattuu. En vissiin osaa keskittyä molempiin. Nyt sitten treenaan kunnolla ja seuraan syömisiä mahdollisimman hyvin, kait se tästä lähtee.
 
Kyllä mullakin on vähän sellainen mielipide, että monella homma lähtee niin sanotusti lapasesta. Ei tää treenaaminen nyt niin rakettitiedettä ole. Jos olen sitä lihasmassaa hakemassa, syön paljon ja katson parinkymmenen gramman tarkkuudella, että proteiinia tulee tarpeeksi. Dieetillä taas katson, että olen suunnilleen tarpeeksi miinuksella ja hyvä tulee. On kyllä tullut joskus mitattua gramman tarkkuudella, mutta koin sen jossain vaiheessa aika turhaksi. Se hyöty siitä oli, niin kuin Dippi sanoi, että oppii arvioimaan paremmin mitä syö.

Joku tulee tietysti vaahtoamaan kohta siitä optimaalisesta lihaskasvusta. Asia nyt on kuitenkin niin, että mitään optimaalista ei ole olemassakaan. Aina on jotain parannettavaa. Ja käytännössä siitä optimitasosta ollaan sen verran kaukana, että on ihan yksi ja sama vetääkö niitä kaurahiutaleita 30g vai 32g.

Ja se ei sitten ole multa pois vaikka joku hifistelee miten paljon. Mutta jos on tarve selitellä miksi hifistelee, saa luvan keksiä paremman tekosyyn kuin optimaalisen kehityksen.
 
Noista Hapen ja mhki:n viesteistä pukkaa läpi sellainen pienenpieni kateellisuuden ja saamattomuuden heijastus. Saatan tietenkin olla väärässä, mutta....;)

Jes, mä odotinkin koska kateuskortti vedetään kehiin :lol2:


No joo. Mulle on sinänsä sama mitä kukakin tekee tai jättää tekemättä ruokavalionsa suhteen. Se kyllä välillä huvittaa / kauhistuttaa, kun jotkut (painotan jotkut, eivät kaikki, ennen kuin joku tähän tarttuu) ilmoittavat laskevansa milligrammalleen kaikenmaailman aminohapot, ja sitten samalla kyselevät toisilla palstoilla että "mitähän nää keltaiset napit on joita ostin Pietarista, uskallanko ottaa ja kuinka monta, kuoleeko niihin helposti?" :rolleyes:


Muoks: rangaistusryhmä tervetullut tänne sit seuraavaksi :whip:
 
Viimeksi muokattu:
Kyllähän se kateuskortti kannattaa aina käyttää, ja mielellään ensimmäisenä niin ei kukaan muu pääse sitä enää käyttämään.:)

Minä itsekin olen välillä hivenen kateellinen/vihainen itselleni kun en saa aikaan enempää. Toisaalta kehitystä on tapahtunut näinkin, joten en valita sen enempää. En siis kuulu kalorinlaskijaveljeskuntaan itse.
 
Pitkästä aikaa on tullut n. viikon verran punnittua ja exceliin laitettua mitä syö. En ole hifistelijä eikä perusteluni tälle ole mikään maksimikehityksen tavoittelu, vaan halu tietää mitä tuli syötyä.

Suosittelen harjoitusta kaikille, tulokset olivat hämmästyttäviä - vaikka luulin syöväni erittäin terveellisesti oli tyydyttyneen rasvan osuus eräänäkin päivänä kaikista rasvoista melkein 40%.

Tuli hyvä muistutus siitä, miksi ruokalusikallinen tai pari kylmäpuristettua rypsäriä on oikeasti hyväksi.
 
tunne

Helppo dietti:
Syö, mutta jätä näläntunne :D

Hiukka samaa vikaa kuin wastedilla. Entien ärsyttää, kun haluaisi joka kevät liiasta mäskistä eroon. Pitäs vaan jaksaa vetää pari vuotta täysillä lihoilla ja sit miettiä diettejä. Saisi ainakin keskittyä rauhas yhteen asiaan kerralla.
 
Nyt kun ollaan dieetillä, ruoka lasketaan aika tarkkaan jotta pysytään sopivasti miinuksella. Massakaudella ruuan määrällä ei ole niin väliä, laadulla on.

perus kuntoilijana en ole muuta kun suurin piirtein laskenut sapuskan.. ja paino tippui.! eri asia sellasilla jotka hommaa tekee tosissaa/ammatiksi.
 

Latest posts

Suositut

Back
Ylös Bottom