- Liittynyt
- 10.11.2003
- Viestejä
- 76
Aukoiko joku päätään, harmittaako muuten?
- Keskustelun aloittaja asspen
- Aloitettu
- Liittynyt
- 10.11.2003
- Viestejä
- 76
Rakas päiväkirja.
Tänään päiväni alkoi ihan mukavasti. Söin ensin aamupalaksi luomutuotettua vapaan lehmän maidosta tehtyä viiliä jonka jälkeen nautin 3 kananmunaa jotka olivat munineet kanat joilla oli kaikilla vähintään 12 m2 elintilaa jossa on keinu, juoksupyörä ja telineessä Chicken Monthly.
Lähtiessäni yliopistolle jälleen tutkimaan banaanikärpästen hierarkiajärjestelmää ( 12 vuosi menossa ) otin 1923 tehdyn polkupyöräni kommuunimme oven vierestä ja aloin polkea energiatehokkaalla 75 polkaisua minuutissa-tahdilla jonka olin opiskellut Humanisti-julkaisusta. Yli 75 polkaisua minuttissa oleva tahti kun tuottaa hikoilun kautta ympäristöä lämmittäviä kaasuja jotka taas tuhoavat Äiti Maan nopeammin kuin kärpänen parittelee. ( vähän humanistihuumoria tähän väliin. ).
Poljin siis hyvinkin energiatehokkaasti 35 km matkan yliopistolle. Matkalla näyttelin keskisormea autoilijoille mitkä raiskasivat planeettaamme matkallaan työpaikalleen. Kaikki vielä yksin autoissaan. Mersu-kuskille minun oli jo pakko näyttää molemmin käsin, mikä lie kapitalisti-riistäjä-sika?!?
Saavuin työpaikalleni, laitoin tietokoneeni käynnistymään ( 486-25, 8 mb, 120 mb, CP/M ) jotta se olisi käynnistynyt ruokatuntiin menossa. Minulle oli kyllä viime kuussa tarjottu uutta konetta mutta se olisi ollut periaatteitteni vastaista toimintaa, vanha kone kun kerran toimii vielä.
Työtoverini huusi minut yhtäkkiä katsomaan omalta koneeltaan kamalaa väkivaltapeliä minkä hän oli huomannut massojen nosteluun keskittyvältä keskustelufoorumilta. Hirvittävää väkivaltaa. Erityisen vastenmieliseksi touhun teki mielestäni se että raukan sai "parannettua" painamalla sairaala-nappi. Pelissä oli jopa valittavana kaikenlaisia perverssejä väkivallan välineitä joilla viatonta olentoa sai pahoinpideltyä.
Kaaduin suorin vartaloin tajuttomana taaksepäin.
Työtoverini saatua minut takaisin tajuihini heiluttelemalla tofu-jäätelöä nenäni alla soitin välittömästi dekaanille, yliprofessorille, kommuuniini, SETA:n, Suomen Humanisti-liittoon, SPR:n palvelevaan puhelimeen, Punaiseen Puolikuuhun, ALF:n, Lemmikkien pito on riistoa ry:n ja ilmoitin raivoni ja huoleni ko. raukan puolesta.
Rattaat lähtivät pyörimään, Suomen Humanisti-liitto lupasi käsitellä asiaa tulevassa julkaisussaan, Punainen Puolikuu tankkasi jo helikoptereitaan, ALF:n jäsenet lähtivät kimppakyydillä hakemaan uusia reikäpipoja Alepasta.
Tällä välin Helsingin alaosaston jäsenet olivat jo käyneet kahlehtimassa itsensä internet-operaattorin ala-aulan pääoviin. Halusimme että koko maailma tuntisi tuskamme ja tietenkin myös bittiolennon tuskan.
Vahtimestarit olivat erityisen julmia, eräskin repi Kerkko-Kaaleppia rastoista ja toinen retuutti meitä niin että Merikukka-Suvipöllön käytetyistä terveyssiteistä tehty mekko hajosi.
Pitkällisen taistelun jälkeen saimme operaattorin edustajan lupaamaan meille että ko. sivustoa ei enää ikinä tulla näkemään vapaassa internetissä.
Tämä päivä oli ehkä suurimpia voittojani, en enää tiedä miten pitkään jaksan. Kumpa pitkäaikainen kaikkien itsetietoisten ympäristö- ja ymsaktiivisten ihmisten toive toteutuisi ja Janina Anderssonista tulisi presidentti.
Kaikenlaista, ollaan sitä nyt vielä huolissaan jostain netissä olevasta turpaanvetopelistä...
Tänään päiväni alkoi ihan mukavasti. Söin ensin aamupalaksi luomutuotettua vapaan lehmän maidosta tehtyä viiliä jonka jälkeen nautin 3 kananmunaa jotka olivat munineet kanat joilla oli kaikilla vähintään 12 m2 elintilaa jossa on keinu, juoksupyörä ja telineessä Chicken Monthly.
Lähtiessäni yliopistolle jälleen tutkimaan banaanikärpästen hierarkiajärjestelmää ( 12 vuosi menossa ) otin 1923 tehdyn polkupyöräni kommuunimme oven vierestä ja aloin polkea energiatehokkaalla 75 polkaisua minuutissa-tahdilla jonka olin opiskellut Humanisti-julkaisusta. Yli 75 polkaisua minuttissa oleva tahti kun tuottaa hikoilun kautta ympäristöä lämmittäviä kaasuja jotka taas tuhoavat Äiti Maan nopeammin kuin kärpänen parittelee. ( vähän humanistihuumoria tähän väliin. ).
Poljin siis hyvinkin energiatehokkaasti 35 km matkan yliopistolle. Matkalla näyttelin keskisormea autoilijoille mitkä raiskasivat planeettaamme matkallaan työpaikalleen. Kaikki vielä yksin autoissaan. Mersu-kuskille minun oli jo pakko näyttää molemmin käsin, mikä lie kapitalisti-riistäjä-sika?!?
Saavuin työpaikalleni, laitoin tietokoneeni käynnistymään ( 486-25, 8 mb, 120 mb, CP/M ) jotta se olisi käynnistynyt ruokatuntiin menossa. Minulle oli kyllä viime kuussa tarjottu uutta konetta mutta se olisi ollut periaatteitteni vastaista toimintaa, vanha kone kun kerran toimii vielä.
Työtoverini huusi minut yhtäkkiä katsomaan omalta koneeltaan kamalaa väkivaltapeliä minkä hän oli huomannut massojen nosteluun keskittyvältä keskustelufoorumilta. Hirvittävää väkivaltaa. Erityisen vastenmieliseksi touhun teki mielestäni se että raukan sai "parannettua" painamalla sairaala-nappi. Pelissä oli jopa valittavana kaikenlaisia perverssejä väkivallan välineitä joilla viatonta olentoa sai pahoinpideltyä.
Kaaduin suorin vartaloin tajuttomana taaksepäin.
Työtoverini saatua minut takaisin tajuihini heiluttelemalla tofu-jäätelöä nenäni alla soitin välittömästi dekaanille, yliprofessorille, kommuuniini, SETA:n, Suomen Humanisti-liittoon, SPR:n palvelevaan puhelimeen, Punaiseen Puolikuuhun, ALF:n, Lemmikkien pito on riistoa ry:n ja ilmoitin raivoni ja huoleni ko. raukan puolesta.
Rattaat lähtivät pyörimään, Suomen Humanisti-liitto lupasi käsitellä asiaa tulevassa julkaisussaan, Punainen Puolikuu tankkasi jo helikoptereitaan, ALF:n jäsenet lähtivät kimppakyydillä hakemaan uusia reikäpipoja Alepasta.
Tällä välin Helsingin alaosaston jäsenet olivat jo käyneet kahlehtimassa itsensä internet-operaattorin ala-aulan pääoviin. Halusimme että koko maailma tuntisi tuskamme ja tietenkin myös bittiolennon tuskan.
Vahtimestarit olivat erityisen julmia, eräskin repi Kerkko-Kaaleppia rastoista ja toinen retuutti meitä niin että Merikukka-Suvipöllön käytetyistä terveyssiteistä tehty mekko hajosi.
Pitkällisen taistelun jälkeen saimme operaattorin edustajan lupaamaan meille että ko. sivustoa ei enää ikinä tulla näkemään vapaassa internetissä.
Tämä päivä oli ehkä suurimpia voittojani, en enää tiedä miten pitkään jaksan. Kumpa pitkäaikainen kaikkien itsetietoisten ympäristö- ja ymsaktiivisten ihmisten toive toteutuisi ja Janina Anderssonista tulisi presidentti.
Kaikenlaista, ollaan sitä nyt vielä huolissaan jostain netissä olevasta turpaanvetopelistä...