Asevelvollisten ylipaino
- Keskustelun aloittaja demos
- Aloitettu
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 20.5.2008
- Viestejä
- 784
Reserviläisethän ovat rautaisessa kunnossa, kun intissä heihin istutetaan loppuelämän kestävä liikuntakipinä.
Itse olen kuntoani parantanut huimasti intin jälkeen ja kunnia kuuluu siltä osin intille, että siellä kunto tippui elämäni alimpaan pisteeseen ja pakkohan sieltä oli nousta. Tosin cooperissa en aio juosta tippaakaan enempää; kunnon kohotuksella viittaan lähinnä siihen, että telluja nousee enemmän. Tämä ei varmaankaan armeijan taistelukykyä lisää, mutta toisaalta en varmaan kohta muutenkaan mahdu enää panssarivaunuun.
Sarkoplasma
Banned
- Liittynyt
- 9.6.2008
- Viestejä
- 20
Reserviläisethän ovat rautaisessa kunnossa, kun intissä heihin istutetaan loppuelämän kestävä liikuntakipinä.
Itse olen kuntoani parantanut huimasti intin jälkeen ja kunnia kuuluu siltä osin intille, että siellä kunto tippui elämäni alimpaan pisteeseen ja pakkohan sieltä oli nousta. Tosin cooperissa en aio juosta tippaakaan enempää; kunnon kohotuksella viittaan lähinnä siihen, että telluja nousee enemmän. Tämä ei varmaankaan armeijan taistelukykyä lisää, mutta toisaalta en varmaan kohta muutenkaan mahdu enää panssarivaunuun.
Mut ei sun tarvitse kun olet itse tankki? ;)
- Liittynyt
- 20.5.2008
- Viestejä
- 784
Heh, ei tarvi edes erikoisempaa bulkkia, että tulenjohtovaunu käy ahtaaksi.
Jo 1998 jaettiin ihan normiyksikössä väkeä ryhmä gepardiin ja ryhmä virtahepoihin. Noh, ei se kakkosryhmän nimitys ehkä ihan noin paha ollut, mutta sinne päin. :D Homma oli muuten oikeilla urilla, mutta valitettavan paljon siitä kiinni, millainen alik sattui johtamaan lenkkiä. Eräs vitun typerä kusipää (ja huonokuntoinen), kun sattui, niin sitten mentiin kauheen möykän saattelemana 200m niin lujaa, kuin ko säälittävä reppana jaksoi (eli mun mittakaavalla tod. hitaasti), jonka jälkeen käveltiin loppu pari kilsaa, kun hän ei raukka jaksanut.
Sen sijaan kun sattui eräs kilpafutari vetämään, niin homma sujui, kuin rasvattuna. Hän ensinnäkin johti rauhallisella äänensävyllä (toimi!) ja niukilla, mutta tarkoilla komennoilla. Toisekseen hänen kuntonsa oli sitä luokkaa, että joku 3400m mentiin kuupperissa rutiinilla ja suht helposti, varmaan täysillä rutistamalla olisi joku 100m ainakin tullut lisää. Hän johti ryhmä gepardia ja nimesi jonkun sopivan alokkaan vetämään sitä ryhmä etanaa. Kun ryhmä gepardista jäi ryhmä etanaan lenkin jossain välissä väkeä (ei kunto sittenkään riittänyt), hän komensi ryhmä gepardin odottamaan ja juoksi tsekkaamaan, mikä on meininki siellä peränpitäjäporukassa ja juosten sieltä toki takaisin. Eli sillä aikaa, kun me taukoiltiin, tää alik juoksee eestaas, mutta ei näkynyt tuntuvan missään.
Ihmettelin vuolaasti jo 1998 sitä, että Kainuun Prikaatiin sai tilata siitä läheiseltä yhtiöltä pitsaa, limua ja karkkia ihan yksikön ovelle asti. Onhan se kauheeta, jos joutuu KÄVELEMÄÄN sen jonkun 100-300m soudeen asti ja TYYTYMÄÄN niihin valikoimiin. Eihän soudestakaan silloin saanut, kuin hamppareita, sipsejä, limua, karkkia ja vaikka mitä muuta. Mun mielestä ensinnäkin souden sokeripaskavalikoimia pitäisi rajusti kaventaa ja ehdottomasti kieltää tommonen suoraan yksikön ovelle tilattava moska. Ei mitään järkeä. Lisäksi pitäisi myönnellä varusmiehille esim. Kajaanissa hyvin höylisti lupia käydä lähiseudun kassun ulkopuolisilla lenkkipoluilla juoksentelemassa. Mä aikoinaan koetin saada lupia, mutta kun niitä ei saanut ja päivätolkulla toimettomana lääkAU:na lojuminen vitutti, oli pakko ns. puntata, eli käydä omin lupineen lenkillä kassun ulkopuolella. Jotta näin motivoitiin silloin omatoimiseen kuntoiluun. Olisin käynyt kassun salilla muuten päiväsaikaan, mutta siellä oli käytännössä aina joku yksikkö reenamassa varatulla ajalla ja/tai muuten älytön ruuhka. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis puntaten lenkkeily ja (sinänsä erinomaisen) lenkkireitin varrella leukojen vetäminen ja tukkien punnertelu.
Niin juu, silloin jo oli aamulenkit. Mutta ne sai kävelläkin. Mulle ko pikkuinen lenkinpätkä oli hirveen kevyt, yleensä tulin siellä kolmen ekan joukossa takas yksikköön ja sitten olikin hyvin aikaa harjailla hampaat ja istua aamupaskaa vääntämässä ennen aamupalaa, kun suurin osa suvaitsi lonnia/löntystellä "lenkiltä" takas yksikköön.
Pahin ongelma on ollut jo pitkään korvien väli ja siihen liittyen se, että on niin paljon nuoria aikuisia, joilla ei ole elämässään ollut ikinäkoskaanmilloinkaan yhtään fyysistä rasitusta, siis ei edes rivakkaa kävelyä. Sitten näillä samoilla hepuilla rupeaa kauheesti ahistamaan jo normaali marssiminen vain vaatteet päällä, kun ihan pikkuriikkisen verran syke kohoaa ja hengästyttää. Luullaan heti, että tulee kuolema. Tällaisten määrä on pikkuhiljaa lisinyt 1980-luvulta etiäpäin. Näille henkilöille tulee myös rasitusvammoja pirun herkästi. En meinannut silmiäni uskoa, kuinka paljon moisia henkilöitä oli jo 1998. Viimeistään sen huomasi ekalla täyspakkausmarssilla peruskaudella. Matkaa vain noin 10km, aikaa koko päivä, eli mentiin toooodella hitaasti. Silti piisasi yllättävän paljon niitä, ketkä jo ekan kilsan aikana putosivat kyydistä. Ja vaikka alikit neuvoivat pakkaamisen perusteet juurta jaksain kaikille, niin ei vaan mennyt jakeluun. Siellä oli pakkauksen päällä eestaas heiluvia teräskypäriä yhdellä jos toisella, jolloin toki koko ukko heiluu mukana ja eihän siitä mitään tule. Sitten niitä samoja reppanoita sai olla kiskomassa ojista ylös ja rauhottelemassa, kun itseluottamus on minkään fyysisemmän suhteen pakkasen puolella ja ruvetaan mättäälle poraamaan likomärkänä ja mutaisena ekaa kertaa elämässään. Oisiko kannattanut vanhempien jo siellä 3-13-v pistää kakara pihalle möyrimään ja järkkäämään ittensä hiekkaiseksi, tomuiseksi, mutaiseksi, naarmuille ja mustelmille jo silloin, niin oppisi, ettei siihen kuole.
Vaan onhan näistä lihomiseen, kakkostyypin diabeteksen, tuki- ja liikuntaelinten ja muiden elintasosairauksian lisimisistä puhuttu ummet ja lammet ziljoonissa ketjuissa. Samat asiat pätevät inttiheppuihinkin. Siellä vaan sisulla ja älyllä voi paikata paljon ja saa mahkun laihtua, kuten mun p-kauden alussa 183cm/130kg kaveri. Hänelle ehdoteltiin b-papruja/luokkaa heti. Ei suostunut ja painoi p-kauden kunnialla läpi, missä ei ole kaverin tuntien mitään ihmeellistä, sen verran älykäs, rehti ja sisukas heppu on. Painonsa oli p-kauden jälkeen 100kg, jonka jälkeen edettiinkin AUKiin ja sitä myöten koko intti kunnialla läpi. Ton pituinen ja leveärakenteinen ukko ei satakiloisena näyttänyt edes läskiltä enää.
Disclaimer: mä en ole huippu-urheilija, enkä ollut inttiaikanakaan. Cooperissa en ole ikinä ylittänyt 3000m, vaikka inttiaikana olisin sen tehnyt, jos siitä olisi luvattu kölli. Ei luvattu, joten lönköttelin rennosti sen hyvän kuntorajan 2800m yli vaan, ei napannut sen enempää rehkiä. Lihaskuntotesteistä hankin erinomaisen keskiarvon kumminkin, kun ne olivat paljon helpompia, kuin cooper. Kumminkin olen ysiluokkaa lukuunottamatta harrastanut säännöllisesti liikuntaa, eikä läskiä ole kropassa ikinä kovin paljoa ollut. Jo tuommoisella meiningillä olin normiyksikössä ihan huippukuntoisten joukossa. Sisseissä olisin tod.näk. ollut enintään keskivertokuntoinen, ainakin Rajavartioston sisseissä. LJK:hon tai taistelusukeltajiin ei mun kunnolla olisi ollut mitään asiaa.
Sen sijaan kun sattui eräs kilpafutari vetämään, niin homma sujui, kuin rasvattuna. Hän ensinnäkin johti rauhallisella äänensävyllä (toimi!) ja niukilla, mutta tarkoilla komennoilla. Toisekseen hänen kuntonsa oli sitä luokkaa, että joku 3400m mentiin kuupperissa rutiinilla ja suht helposti, varmaan täysillä rutistamalla olisi joku 100m ainakin tullut lisää. Hän johti ryhmä gepardia ja nimesi jonkun sopivan alokkaan vetämään sitä ryhmä etanaa. Kun ryhmä gepardista jäi ryhmä etanaan lenkin jossain välissä väkeä (ei kunto sittenkään riittänyt), hän komensi ryhmä gepardin odottamaan ja juoksi tsekkaamaan, mikä on meininki siellä peränpitäjäporukassa ja juosten sieltä toki takaisin. Eli sillä aikaa, kun me taukoiltiin, tää alik juoksee eestaas, mutta ei näkynyt tuntuvan missään.
Ihmettelin vuolaasti jo 1998 sitä, että Kainuun Prikaatiin sai tilata siitä läheiseltä yhtiöltä pitsaa, limua ja karkkia ihan yksikön ovelle asti. Onhan se kauheeta, jos joutuu KÄVELEMÄÄN sen jonkun 100-300m soudeen asti ja TYYTYMÄÄN niihin valikoimiin. Eihän soudestakaan silloin saanut, kuin hamppareita, sipsejä, limua, karkkia ja vaikka mitä muuta.
Mun mielestä ensinnäkin souden sokeripaskavalikoimia pitäisi rajusti kaventaa ja ehdottomasti kieltää tommonen suoraan yksikön ovelle tilattava moska. Ei mitään järkeä. Lisäksi pitäisi myönnellä varusmiehille esim. Kajaanissa hyvin höylisti lupia käydä lähiseudun kassun ulkopuolisilla lenkkipoluilla juoksentelemassa. Mä aikoinaan koetin saada lupia, mutta kun niitä ei saanut ja päivätolkulla toimettomana lääkAU:na lojuminen vitutti, oli pakko ns. puntata, eli käydä omin lupineen lenkillä kassun ulkopuolella. Jotta näin motivoitiin silloin omatoimiseen kuntoiluun. Olisin käynyt kassun salilla muuten päiväsaikaan, mutta siellä oli käytännössä aina joku yksikkö reenamassa varatulla ajalla ja/tai muuten älytön ruuhka. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis puntaten lenkkeily ja (sinänsä erinomaisen) lenkkireitin varrella leukojen vetäminen ja tukkien punnertelu.Niin juu, silloin jo oli aamulenkit. Mutta ne sai kävelläkin. Mulle ko pikkuinen lenkinpätkä oli hirveen kevyt, yleensä tulin siellä kolmen ekan joukossa takas yksikköön ja sitten olikin hyvin aikaa harjailla hampaat ja istua aamupaskaa vääntämässä ennen aamupalaa, kun suurin osa suvaitsi lonnia/löntystellä "lenkiltä" takas yksikköön.
Pahin ongelma on ollut jo pitkään korvien väli ja siihen liittyen se, että on niin paljon nuoria aikuisia, joilla ei ole elämässään ollut ikinäkoskaanmilloinkaan yhtään fyysistä rasitusta, siis ei edes rivakkaa kävelyä. Sitten näillä samoilla hepuilla rupeaa kauheesti ahistamaan jo normaali marssiminen vain vaatteet päällä, kun ihan pikkuriikkisen verran syke kohoaa ja hengästyttää. Luullaan heti, että tulee kuolema. Tällaisten määrä on pikkuhiljaa lisinyt 1980-luvulta etiäpäin. Näille henkilöille tulee myös rasitusvammoja pirun herkästi. En meinannut silmiäni uskoa, kuinka paljon moisia henkilöitä oli jo 1998. Viimeistään sen huomasi ekalla täyspakkausmarssilla peruskaudella. Matkaa vain noin 10km, aikaa koko päivä, eli mentiin toooodella hitaasti. Silti piisasi yllättävän paljon niitä, ketkä jo ekan kilsan aikana putosivat kyydistä. Ja vaikka alikit neuvoivat pakkaamisen perusteet juurta jaksain kaikille, niin ei vaan mennyt jakeluun. Siellä oli pakkauksen päällä eestaas heiluvia teräskypäriä yhdellä jos toisella, jolloin toki koko ukko heiluu mukana ja eihän siitä mitään tule. Sitten niitä samoja reppanoita sai olla kiskomassa ojista ylös ja rauhottelemassa, kun itseluottamus on minkään fyysisemmän suhteen pakkasen puolella ja ruvetaan mättäälle poraamaan likomärkänä ja mutaisena ekaa kertaa elämässään. Oisiko kannattanut vanhempien jo siellä 3-13-v pistää kakara pihalle möyrimään ja järkkäämään ittensä hiekkaiseksi, tomuiseksi, mutaiseksi, naarmuille ja mustelmille jo silloin, niin oppisi, ettei siihen kuole.
Vaan onhan näistä lihomiseen, kakkostyypin diabeteksen, tuki- ja liikuntaelinten ja muiden elintasosairauksian lisimisistä puhuttu ummet ja lammet ziljoonissa ketjuissa. Samat asiat pätevät inttiheppuihinkin. Siellä vaan sisulla ja älyllä voi paikata paljon ja saa mahkun laihtua, kuten mun p-kauden alussa 183cm/130kg kaveri. Hänelle ehdoteltiin b-papruja/luokkaa heti. Ei suostunut ja painoi p-kauden kunnialla läpi, missä ei ole kaverin tuntien mitään ihmeellistä, sen verran älykäs, rehti ja sisukas heppu on. Painonsa oli p-kauden jälkeen 100kg, jonka jälkeen edettiinkin AUKiin ja sitä myöten koko intti kunnialla läpi. Ton pituinen ja leveärakenteinen ukko ei satakiloisena näyttänyt edes läskiltä enää.
Disclaimer: mä en ole huippu-urheilija, enkä ollut inttiaikanakaan. Cooperissa en ole ikinä ylittänyt 3000m, vaikka inttiaikana olisin sen tehnyt, jos siitä olisi luvattu kölli. Ei luvattu, joten lönköttelin rennosti sen hyvän kuntorajan 2800m yli vaan, ei napannut sen enempää rehkiä. Lihaskuntotesteistä hankin erinomaisen keskiarvon kumminkin, kun ne olivat paljon helpompia, kuin cooper. Kumminkin olen ysiluokkaa lukuunottamatta harrastanut säännöllisesti liikuntaa, eikä läskiä ole kropassa ikinä kovin paljoa ollut. Jo tuommoisella meiningillä olin normiyksikössä ihan huippukuntoisten joukossa. Sisseissä olisin tod.näk. ollut enintään keskivertokuntoinen, ainakin Rajavartioston sisseissä. LJK:hon tai taistelusukeltajiin ei mun kunnolla olisi ollut mitään asiaa.
- Liittynyt
- 30.4.2004
- Viestejä
- 829
Haluaisin ottaa esiin myös sen seikan, etteivät kaikki kovakuntoiset (lasken itseni tähän porukkaan) ole motivoituneita armeijahommiin (lasken itseni tähän porukkaan) - vittuako minua kiinnostaa siellä vääntää kovempia hommia, jos kunnon mukaan jaetaan porukkaa? Jos vielä joudun vuoden siellä olemaan niin voin kysyä vain, miten tämä yhteiskunta palkitsi hyvän terveydentilani...
- Liittynyt
- 9.5.2008
- Viestejä
- 3 228
Kyllä tuolla intissä mahan saa kasvamaan, lihojen hankkiminen onkin sitten hankalampaa.
Jossain PuRu:n tiedotteessa sanottiin, että ruokia suunnitellessa lähdetään siitä, että energiankulutus on suurta. Ainakaan p-kauden jälkeen ei kovin suurta energiavajetta ole monenakaan päivänä syntynyt, ja silti ruoat pysyvät samanlaisina.
Kehosta on tullut jotenkin pöhöttyneen näköinen ja paino on tippunut ainakin itsellä. Täytyy pitää dieetti intistä päästyä ja koittaa saada voimaa ja massaa takas.
Jossain PuRu:n tiedotteessa sanottiin, että ruokia suunnitellessa lähdetään siitä, että energiankulutus on suurta. Ainakaan p-kauden jälkeen ei kovin suurta energiavajetta ole monenakaan päivänä syntynyt, ja silti ruoat pysyvät samanlaisina.
Kehosta on tullut jotenkin pöhöttyneen näköinen ja paino on tippunut ainakin itsellä. Täytyy pitää dieetti intistä päästyä ja koittaa saada voimaa ja massaa takas.
