Arskan aikoihin treenattiin koko kroppa 2-3 kertaa viikossa läpi, yleensä double splitillä (treeniä kaksi kertaa päivässä). Tämä on treenifrekvenssin osalta huomattavasti fiksumpi veto jopa naturaalitreenaajalle kuin nykypäivänä suositut monijakoiset intensiteettiohjelmat, joissa lihasta rasitetaan keskimäärin vain kerran viikossa.
Vanhoina aikoina treenivolyymi oli myös huomattavasti suurempi kuin nykyisin, mikä on kehityksen kannalta parempi vaihtoehto kuin matala volyymi MIKÄLI keho on saatu tottumaan tiheään treenifrekvenssiin ja korkeaan volyymiin niin hyvin, että palautumisen kanssa ei tule säännöllisiä kevennysviikkoja pidettäessä ongelmia.
Toki wanhoina aikoina tuota treenin määrää ihannoitiin jopa hieman sokeasti, kun taas nykypäivänä ihannoidaan suhteellista intensiteettiä ja matalaa volyymia tasan yhtä sokeasti. Kumpikaan ääripää ei ole se paras vaihtoehto, mutta sopivasti toteutettuna väittäisin vanhojen aikojen treenimetodien olleen lähempänä optimia kuin nykypäivän 4- ja 5-jakoiset HD/MD-ohjelmat.