Anoreksia ja säästöliekki, apua kaivataan!

[Melody]

Tarvitsisin kipeästi neuvoja ja apua tilanteeseeni. Toivottavasti jollain olisi antaa ohjeistusta minulle.

Olen nuori nainen, ja sairastan anoreksiaa. Sairauteni on jatkunut todella kauan, melkein puolet elämästäni. Tämän ajan olen syönyt äärimmäisen vähän ja jopa veden juominen on ollut lähes mahdottomuus.

Tämän vuoden alussa tuli taas romahdus; painoni laski muutamassa kuukaudessa lähes kymmenen kiloa. Oli syömättömyyttä, oksentamista ja ahmimista.

Sain, ja saan edelleenkin, kuitenkin apua, onneksi. Nyt kuitenkin olen melko ymmälläni ja tahdon puhua tästä nimettömänä, koska se tuntuu helpommalta. Osastohoitoakin on mietitty, mutta sitä en tahdo. Haluan saada tähän jotain järkeä kotona. Tavoitteenani on siis parantua pikkuhiljaa.

Mittani ovat nyt 169/46. Liikun jonkin verran; kävelen, juoksen joskus harvoin ja joogaan. Olen merkinnyt syömisiäni ylös pidemmän aikaa ja päivittäinen kalorisaantini on noin 1000 kcal. Viikonloppuna syön hieman enemmän, tosin vain noin 1500 kcal. Viikonlopun jälkeen paino yleensä hypähtää puolisen kiloa ylemmäs ja ahdistun siitä aina hirveästi. Vähennän syömistä, paino laskee takaisin ja nousee taas seuraavana viikonloppuna. Jos nousee.

Siitä asti, kun olen painoa yrittänyt saada ylös, se on vain laskenut. Pari viikkoa sitten söin reilusti enemmän ja tulos oli -1kg. Hämmentävää.

Otin selvää säästöliekistä ja mietin, että onko elimistöni säästöliekillä? Miten saan sen pois ja mitä siitä seuraa?

Kovasti haluaisin syödä enemmän, mutten oikein uskalla, kun kroppani reaktiot ovat mitä ovat. En kuitenkaan jaksa enää tätä huonoa oloa, palelua, nälkää, ummetusta, unettomuutta ja keskittymiskyvyn puutetta. Tahtoisin elää; opiskella ja harrastaa liikuntaa. Se kuitenkin vaatii painon nousua, mikä tuntuu tällä hetkellä vaikealta.

Neuvoja, vinkkejä, kokemuksia tai kommentteja otan vastaan ilomielin. Arvostan todella, jos joku jaksaa näin sekavaan tekstiin vastata

 

[gobbe]

Rohkea tunnusta oma sairaus ja hakea siihen apua. Aihe on erittäin arka ja toivottavasti ymmärrät kirjoitukseni nyt oikein. Syömishäiriöstä kärsivä saa julkisesta terveydenhuollosta myös apua ravitsemusterapeutilta, joten oletko miettinyt hakeutua ammattilaisen juttusille? Itselläni on ollut muutamiakin anoreksiasta kärsiviä asiakkaita ja heidän kanssaan olen aina törmännyt samaan asiaan. Syömishäiriö on henkistä enemmän kuin fyysistä, joten ensimmäinen asia on saada se henkinen puoli kantamaan hommaa eteenpäin. Tässä oletkin ottanut askeleita jo eteenpäin ja se on erittäin hatunnostoinen asia.

Kirjoituksestasi käy ilmi että olet kärsinyt ongelmasta jo pitkään, puolet elämästä on vähän huono mittari kun ikääsi ei tiedä mutta jokatapauksessa se on paljon. Elimistösi on tämän seurauksena varmasti aika paljon ihmeissään ja syömisen kuntoon saaminen on aika pitkä tie. Tässä on vaikea antaa ihan tarkkoja neuvoja koska pitäisi tietää aika paljon enemmän henkilökohtaisesti. Lähtökohtaisesti lyhyesti, lisätään päivittäistä ruuansaantia pikkuhiljaa. Hankkiudutaan eroon tavasta jossa seuraat painoa neuroottisesti tai lähes neuroottisesti. Tuloksia tulee, mutta se ottaa aikansa, aivan kuten painonpudotuksessakin.

Kirjoita vaikka minulle sähköpostia niin katsotaan mitä voidaan tehdä.

 

[Vatanen82]

Osastolle päästään, ei sinne jouduta. Eli mene jos pääset .

Pää koppa on se, minkä kanssa täytyy tehdä töitä. Voit aloittaa pohdiskelun siitä, että mitä tapahtuisi, jos painaisit 120 kg. Vastaus ongelmaan löytyy todennäköisesti hyvin nopeasti, kun tuon mielikuvan annat pyöriä päässä 15 sekuntia ( = kaikki ajatukset,mielikuvat,tuntemukset ylös).

Turha miettiä säästöliekkejä, kun syöminen on vaikeaa. En rupea tässä sen enempää neuvomaan, vaikka henk. koht kokemusta asian tiimoilta löytyy.

Tsemppiä.

 

[Archey]

Heittäisit sen vaa'an ulos lähimmästä, ikkunasta, painolla ja läskin määrällä ei tarvitse välttämättä olla mitään sidonnaisuutta.
Painosi putoaa kun nostat kaloreita koska aineenvaiduntasi kiihtyy. Vaikka söisit hieman yli 2000kcal et saisi yhtään lisättyä rasvakerrosta, mutta yhdistettynä saliharjoitteluun voisit saada palautettua menetettyä lihaskudosta, myös kuihtunut sydänlihas palautuisi terveellisempään kokoon.

 

[Ricu-]

Mittani ovat nyt 169/46. Liikun jonkin verran; kävelen, juoksen joskus harvoin ja joogaan. Olen merkinnyt syömisiäni ylös pidemmän aikaa ja päivittäinen kalorisaantini on noin 1000 kcal. Viikonloppuna syön hieman enemmän, tosin vain noin 1500 kcal. Viikonlopun jälkeen paino yleensä hypähtää puolisen kiloa ylemmäs ja ahdistun siitä aina hirveästi. Vähennän syömistä, paino laskee takaisin ja nousee taas seuraavana viikonloppuna. Jos nousee.

Siitä asti, kun olen painoa yrittänyt saada ylös, se on vain laskenut. Pari viikkoa sitten söin reilusti enemmän ja tulos oli -1kg. Hämmentävää.

Otin selvää säästöliekistä ja mietin, että onko elimistöni säästöliekillä? Miten saan sen pois ja mitä siitä seuraa?

Kannattaa yrittää sisäistää, että jos juot lasin vettä(joita sinun tulisi juoda väh. 10 päivässä), painosi nousee 200g. Tällä ei ole mitään tekemistä kehonkoostumuksen muutosten kanssa, painon kuuluukin vaihdella useilla kiloilla päivän aikana.

Kun rupeat syömään enemmän, kehosi alkaa käynnistyä tuosta nälkiintymistilasta ja vaikka esim. lihakset sitovat itseensä nestettä, joka nostaa painoa alkuun, niin alat myös polttaa enemmän kaloreita.

Ja kyllä, kehosi on hätätilassa ja koittaa pitää sinut hengissä pitämällä kiinni joka rasvagrammasta, joita sinulla ei enää jäljellä olekkaan. Aineenvaihduntasi käy todennäköisesti erittäin hitaalla ja rasva-aineenvaihdunta on olematonta.

Suosittelen, että etsit ravintovalmentajan, johon luotat. Ei sitä ruoan määrää hetkessä nosteta, mutta sinne 2000kcal paremmalle puolelle(liikunnan tuoma kulutus vielä päälle) se täytyy saada, jos haluat aineenvaihdunnan käyntiin.

 

[Melody]

Gobbe:

Kiitos kommentista! Homma on edennyt siinä mielessä, että menen ravitsemusterapeutille piakkoin. On aikaa kerätä rohkeutta siihen asti, koska helposti haluan olla niin kuin asiat olisivat paremmin kuin ne todellisuudessa ovat.

Olen siis nyt 18-vuotias. Ja siinä se vaikeus onkin, että mitä pidempään tauti jatkuu, sitä vaikeampaa siitä on pyristellä irti. On ollut vaikeaa myöntää vaikeudet ja asiat, jotka koen epäonnistumisiksi. Mutta ilman apua en tästä pääse eroon. Koko homma lähtee omasta motivaatiosta, siinä olet niin oikeassa! Sillä minun pitää se varsinainen työ tehdä, kukaan ei voi puolestani parantua.

Yritän pikkuhiljaa syödä enemmän, vaikka se ahdistaa. Mielelläni laittaisin myös sähköpostia, mutta minulla on vain omalla nimelläni oleva sähköposti:/ Mutta voi olla, että viestiä laitan!

Kiitos paljon viestistäsi!

Ps. En oikein osaa käyttää tätä foorumia vielä kunnolla, joten en tiedä, vastasinko viestiisi "oikein" :D

 

[Melody]

Vatanen82: Tottahan se on, ettei sinne osastolle jouduta. Sehän on tietyissä tilanteissa sellainen nollaus, loma jollain tavalla. Minulla on nyt vain opiskelu kesken, enkä sitä millään haluaisi laittaa tauolle. Ja kotona on perhe ja ystävät ja muut läheiset.

Yritän pärjätä kotona ja olla miettimättä sitä säästöliekkiä niin paljon. Miettiminen ei vie syömistäni eteenpäin, siihen tarvitaan tekoja.

Kiitos tsempeistä!

Archey: Niin, vaaka ei ole mikään absoluuttinen kapistus, jota pitäisi orjallisesti uskoa. Käyn kerran viikossa punnituksessa, mutta muuten jätän siinä ravaamisen minimiin. Tulee vähemmän stressiä. Ja ehdottomasti olisi hienoa päästä salille, kun kunto sen sallii! Sekin motivoi syömään enemmän.

Ricu-: Kiitos informaatiosta! On oikeasti outoa, miten sairaus vääristää käsitykset painosta ja uskottelee, että pienetkin vaihtelut ovat "läskiä". Kova tahto on saada itseni kuntoon, onneksi sain ajan sinne ravitsemusterapeutille.

Olen kyllä menneinä vuosina ja edelleen kohdellut kroppaani todella huonosti. Mutta nyt tuntuu, että jotain alkaa päässäni tapahtua, kun en enää haluaisi olla syömättä tai näyttää tällaiselta luukasalta.

Kiitos kommentistasi! Ja kiitos kaikille, jotka vastasivat, olen iloinen, kun saan muiden näkökantoja asioihin