Aina sattuu

[nothing]

Ainahan sattuu, mutta entä kun sattuu vähän enemmän tai pahemmin.

Eli kun kamppailulajeja harrastaa, niin isompiakin kolhuja tulee aina silloin tällöin. Meikäläisellä on lisääntyneen pystyharjoittelun myötä ruvenneet varsinkin koivet olemaan kovilla. Esim. potkutreenien tai sparrauksen jälkeen varsinkin sääret ovat aivan romuna. Nyt on pitkästä aikaa joutunut viikon olemaan syrjässä kun sain sääreen kunnon tällin ja nyt vasta tuntuu siltä, että uskaltaa mennä takaisin treenailemaan. Eli varsinkin jalkoihin muodostuu suuria mustelmia ja turvotusta helpohkosti. Tällöin jalka on todella kosketusarka ja jopa kävely sattuu.

Eli nyt kysyisin, että löytyykö "ihmeaineita" tai "konsteja" tälläisten vaivojen helpottamiseen? Ja yleisesti tavallisista vammoista, kuten venähdyksistä ja revähdyksistä, toipumiseen otetaan vinkkejä vastaan.

Syö vaan niin miestä, kun joutuu olemaan syrjässä harjoituksista. Mutta ei vaan ole järkeä mennä harjoituksiin kun ei voi ottaa kunnolla ja täytyy varoa kokoajan niin saatanasti.

 

[anticube]

KKK on tärkeää varsinkin tuoreen vamman hoidossa. Eli kylmä - kohoasento - kompressio. Vähentää turvotusta.

Ihan perusjuttu mutta monet ei sitä silti tee. :jahas:

 

[taisto]

Kunnolliset jalkasuojat auttavat ongelmaan kevyemmän kontaktin kanssa. Kunnolliset syndit ovat käytännössä pakolliset sparrissa, muuten ei ole oikein mieltä treenata.

Itsellä tuli alkuaikoina ongelmia jalkapöytien kanssa, kun niillä piti tykitellä kaverin kyynärpäähän => Seuraavana aamuna kengät eivät meinaa mahtua päälle. Tuohon taas auttaa iskukohtaan keskittyminen, sääri on vahvempi kuin jalkapöytä.

P.S. Kyllä ne jalat tottuvat ja kipeillä voi treenata. Ottaa alkuun vaikka kevyemmin.

 

[Tuuba]

Juu-u tutulta kuullostaa, mutta muita kolhujen ehkäisy menetelmiä en ole keksinyt muuta, kuin suojat. (ei auta tipan vertaa...) Mutta toisaalta eikös se ole kontakti lajien tarkoitus, että otetaan kontaktia kaverin kans?

 

[Myth]

Eipä niihin varmaan mitään ihmeaineita ole, kuin että katsoo mihin potkii, pitää kunnollisia syndejä ja antaa kolmen K:n hoitoa ruhjeille. Mustelmia ja pieniä ruhjeita tulee treeneissä koko ajan, niitä ei voi välttää. Isommat vaivat (mm. revähdykset) ovat sitten vähän kinkkisempiä ja niihin auttaa oikeastaan vain lepo. Jos taas sääri on huonossa kuosissa, kannattaa treeneissä potkia vain toisella ja säästää toista, jotain kuitenkin kannattaa tehdä, mutta kipeän paikan ehdoilla tietenkin.

 

[PeeP]

Joo niitä kyl sattuu aina. Itellä ei oo pahemmin ollu muuta vaihtoehtoa kun lääkäri ja "siteet" (keskisormesta luusta lähti palanen sit varvas murtunu yms)

 

[taisto]

Mutta toisaalta eikös se ole kontakti lajien tarkoitus, että otetaan kontaktia kaverin kans?

Ei ole. Ideana on treenata tekniikka kuntoon kaverin kanssa ja sitten kilpailussa ottaa kovempaa kontaktia. Kun kaksi aloittelijaa ottaa liian kovaa kontaktia niin seurauksena on vain ruhjeita ja huono tekniikka.

 

[veijari]

Jos kipu on este kovaa sparraamiselle/treenaamiselle yleensä niin suosittelen lajin vaihtoa esim. pingikseen. :piis:

PS: Kyllä jo kaverin kanssa pitää ruveta treenaamaan senverran kovaa ettei sitten säikähdä kehässä kun paukkuu :whip:

 

[timse]

Ei ole. Ideana on treenata tekniikka kuntoon kaverin kanssa ja sitten kilpailussa ottaa kovempaa kontaktia. Kun kaksi aloittelijaa ottaa liian kovaa kontaktia niin seurauksena on vain ruhjeita ja huono tekniikka.

Etenkin kun aloittelijat tykkää potkia niitä munuaisia kainalon alta käsin jättämällä nilkan koukkuun...

Jep. Ja lisäksi se että joku potkasee siten, että kipiää tekee (vaikka se lajiin kuuluukin sitten "tositilanteessa" eli kisoissa) jättää helposti jotain hampaankoloon, jonka voi sitten palauttaa omalla lyöntivuorolla jne. kunnes tekniikka on täysin hajalla, paskan/veren maku suussa, motivaatio päreinä ja kaverisuhde kärsii. Harjoittelu on harjoittelua eikä siellä ole kenenkään etu antaa loppuun asti niitä iskuja. Säkki on sitä varten.

Kyllä jalat ja etenkin kädet tottuu. Rustoa kasvaa tuohon rystysten pintaan ja väliin helpohkosti ja sääret tottuu kans, tosin hitaammin. Sitten voi ruveta ottamaan kovempaa, mutta ei tietystikkään aloittelijoita vastaan...

EDIT:

Jos kipu on este kovaa sparraamiselle/treenaamiselle yleensä niin suosittelen lajin vaihtoa esim. pingikseen. :piis:

PS: Kyllä jo kaverin kanssa pitää ruveta treenaamaan senverran kovaa ettei sitten säikähdä kehässä kun paukkuu :whip:

Lajista ei ollu puhetta, mutta niitä kisoja on kisakaudella viikon välein ellei useamminkin, kyllä se riittää siihen osuman saantiin. Eihän sitä yhden kisakauden jälkeen kuitenkaan ole mitään asiaa kunnon otteluihin joilla jotain oikeaa merkitystä olisi. Ja jos ei tekniikka ole kunnossa niin ei se homma noin vaan toimi sitten kisoissakaan. :piis:

 

[Wintikka]

Eikös esim. Twinssillä ole aika hyviä säärisyndejä, joita käyttämällä säästyisi pahimmilta kolhuilta...

 

[Tomppeli]

Eikös esim. Twinssillä ole aika hyviä säärisyndejä, joita käyttämällä säästyisi pahimmilta kolhuilta...

On. Twinsin paksuimmat säärisuojat vaan ostolistalle niin alkaa jalat säästymään. Jollei nekään riitä niin ainakin Thainyrkkeily piireissä moni käyttää Twinsin paksujen suojien alla niitä thainyrkkeily "sukka" mallisia kisa suojia...

http://www.twinsfinland.com/suojukset.html Tuolta löytyy molempien suojien kuva eli Säärisuojat (SG-4) on nuo paksut ja niiden alla nuo sukkamallit.

 

[Juha77]

Niin no tuli semmonen kanssa mieleen, että kannattaa kansa hiukan katsoa miten niitä potkuja torjuu.
Ei esimerkiksi kannata blokata sitä kaverin oikean jalan kiertopotkua omalla oikealla säärellä. "No ei tietenkään." mutistaan siellä takarivissa mutta kun sitä näkee niiin paljon vaikka yrittäisi kuinka hokea että EI.

Matsatessa tahtoo vaan unohtua oma liikkuminen ja suojaus, päälle vaan veren maku suussa katsomatta mitä sieltä on tulossa...

x 10 sanon minä.

Niijoo. Samaan aiheeseen sopii vielä se oma potkiminen.
Itsellä ainakin tahtoi takapotkut osua Aina kaverin kyynärpäähän ja teki sitten niin nannaa, jalkapohja oli kipeänä viikon. Sitten oppi hiukan katsomaan hyvää kohtaa, jolloin kädet on esim. turhan korkealla suojaamassa päätä tai huitelee jossain kun tämä kaveri koittaa potkaista. Ei satu enää. :thumbs:

 

[practioner]

Ainahan sattuu, mutta entä kun sattuu vähän enemmän tai pahemmin.

Eli kun kamppailulajeja harrastaa, niin isompiakin kolhuja tulee aina silloin tällöin. Meikäläisellä on lisääntyneen pystyharjoittelun myötä ruvenneet varsinkin koivet olemaan kovilla. Esim. potkutreenien tai sparrauksen jälkeen varsinkin sääret ovat aivan romuna. Nyt on pitkästä aikaa joutunut viikon olemaan syrjässä kun sain sääreen kunnon tällin ja nyt vasta tuntuu siltä, että uskaltaa mennä takaisin treenailemaan. Eli varsinkin jalkoihin muodostuu suuria mustelmia ja turvotusta helpohkosti. Tällöin jalka on todella kosketusarka ja jopa kävely sattuu.

Eli nyt kysyisin, että löytyykö "ihmeaineita" tai "konsteja" tälläisten vaivojen helpottamiseen? Ja yleisesti tavallisista vammoista, kuten venähdyksistä ja revähdyksistä, toipumiseen otetaan vinkkejä vastaan.
Syö vaan niin miestä, kun joutuu olemaan syrjässä harjoituksista. Mutta ei vaan ole järkeä mennä harjoituksiin kun ei voi ottaa kunnolla ja täytyy varoa kokoajan niin saatanasti.

Omalla kokemuksella voin sanoa et aika ja säärien turhan telomisen jättäminen auttavat vain asiaan. Jos siellä on kudosvaurio, niin se paranee vain ajan kanssa. Kun ne sääret sitten ajallaan paranevat tulevat niistä kestävämmät. Treeneihin kannattaa silti mennä ja ilmoittaa vaan et ei pysty ottelemeen ainakaan alapotkulla... En se ole häpeäksi ollenkaan.

Se, että jatketaan treenaamista samaan tahtiin ei varmasti paranna sääriä, koska paranemista ei pääse alkamaan ja vuotokohdat eivät tyrehdy. Joten kaverit, jotka väittävät et kyse on vaan mielen heikkoudesta ja että samaan tahtiin pitää jatkaa, eivät itse ole tainneet potea samaa ongelmaa paksuine suojineen tai kevyine potkuineen...

 

[Mantu]

KKK on tärkeää...

Ihan perusjuttu mutta monet ei sitä silti tee. :jahas:

Todellakin perusjuttu ja tärkeä, mutta kuten sanottu niin moni sen jättää tekemättä ja antaa "ajan parantaa haavat". Parantaahan se aikakin, mutta aikaa voi auttaa työssään käyttämällä KKK:ta.

Itse huomasin, vaikkakin suoraan ei tietenkään voi vammoja verrata, mulla revähti takareisi joskus ja kaverilla suurinpiirtein samoihin aikoihin. Pidin sidettä ja kylmää jalassa sekä jalkaa koholla aina kun se oli mahdollista. Kylmää pidin muutaman vuorokauden ajan aina pienissä jaksoissa, myös öisin reittä vasten. Oma vammani parani reilusti nopeammin kuin kaverilla, joka ei hoitanut vammaansa yhtään.

Ja tosiaankin, aina sattuu. Nyt on takana noin 8 kk:tta treeniä, ja pari varvasta, etusormi ja kylkiluu on murtunut, molemmat jalkapöydät on nyt vähän huonona ja toisesta polvesta napsahti sivuside hajalle...

 

[enZo]

=) mustelmaa sun muuta tulee väkisin, ja se o osa lajia. tuossa hengenheikkoudessa ym. on osa totta. kipua voi oppia hallitsemaan, sehän on vain mielentila. mutta totta on myös, että jos kudoksia on rikki, nii aikahuonosti sitä enää. itse välttynyt kunnon vahingoilta, oikea nilkka päässy löystymään, kun huolimattomasti potkinu :P syyskuusta asti reenannu, marraskuusta alkaen 6 x viikossa. kuten sanottua, otteluasento ja liikkuminen tekee jonniverra myöskin..

 

[taisto]

tuossa hengenheikkoudessa ym. on osa totta. kipua voi oppia hallitsemaan, sehän on vain mielentila. mutta totta on myös, että jos kudoksia on rikki, nii aikahuonosti sitä enää.

Kipu on ystävä. Se on elimistön tapa varoittaa päätä mahdollisista tulevista ongelmista. Pää voi sitten luokitella ongelman todennäköisyyden ja muokata toimintaa sen mukaan.

Urostelu on kivaa mutta kannattaa olla oikeasti varovainen treenatessa. Ongelmat eivät ilmaannu välttämättä heti peruskurssin jälkeen mutta pidemmälle edetessä ne saattavat lopettaa koko kilpailu-uran.

Ei se ole voittaja ketä sattuu eniten vaan se kuka satuttaa enemmän.

 

[Chd]

Joopajoo, asialliset suojat ni se on siinä. Tuleehan niistäki läpi muttei niin paljoo että treenaaminen keskeytyis.