Aikido on hieno laji. On kerrasaan mainiota, että on olemassa nahistelulajikoulukunta jossa keskitytään, ei maksimaaliseen taistelutehoon kenttäolosuhteissa, vaan lähimmäisen huomioimiseen. Mutta tässä on nyt sitten ongelmien alku ja juuri. Nähkääs jossakin määrin voidaan tulkita ettei se nyt ihan niin tainnut mennäkkään, että aikido olisi pehmeä vastustajalle vaan se olisi pehmeä tekijälle ja ennekaikkea pehmeä harjoitella. Siis tavoitteena se, että pystyy hyväkuntoisena treenailemaan eläkeiän tuollepuolen (ja silti kovin moni aikidoka valittelee selkää ja polvia!!!). Tiedä sitten miten jaappanissa tuo lopultakaan toimi kuin dojon vanhimmat säälimättä pieksi (pieksee?) aloittelijoita.
Sitten käykin niin, että terveysaikidovillitys lyö yli ja alkuperäinen martiaali puoli artsista (ei Artsista) alkaa degeneroitua. Eli juttuja tehdään kun ne ovat aikidomaisia ja täysin aikidon perusharjoituslyöntilöiden mukaisia hyökkäyksiä vastaan. Ts. sulkeudutaan omaan maailmaan ja jätetään pois kaikki ajattelu mahdollisesta toimimisesta hätävarjelutilanteessa.
Hattuvakiona n. 90% aikidokaajista ei ole kiinnostunut siitä onko homma oikeasti toimivaa vaiko ei. Siksi met kymmenen prossaa ei saada sitä mitä halutaan. Toki tuo mainstreamikin jollakin tasolla kehitää ominaisuuksia joista voi olla hyötyä pahassa paikassa mutta silti. Parhaiten tämä 90% vaikutus näkyy Andyn mainitsemassa seikassa: lyönnit. Jos niitä ei harjoitella, niitä ei osata. Ja jos lyönti ei edes etäisesti muistuta hyvää lyöntiä niin sitä vastaan on turha hioa hyvää aikdotekniikkaa kun huonolla ja lepsullakin pärjää. -Laadukas hyökkäys tarvitsee laadukkaan vastatekniikan.
Nagen kuuluu olla pehmeä, uken ei!
Täytyy nyt muistaa, että tämä on hyvin seura ja etenkin opettajakohtaista. Aikikkai aikido on niin valtava sateenvarjo-organisaatio, joka pitää sisällään mitä ihmeellisempiä näkemyksiä aikidosta. Eikä se ole ihme: Aikido on periaatepohjainen laji, ei tekniikkapohjainen. Tekniikan ulkomuoto voi muuttua mutta periaate on sama. Jos sen ymmärtää ymmärtää myös ns. "idioottihyökkäykset" joita akd:ssa harrastellaan.
Jyväskylässä kuulemma duunataan Nishion tyyliä ja se on atemipainoitteisempaa. Toisaalta hesassa
http://www.machikara.fi/ on kuulemma pätevää hommaa. mm. Nishiota + nyte ovat alottelemasa boksinkia ja aikidoa yhdistelevän sensein tyylisuuntaa.
Kuntopuolella aikido voikin olla sitten ihan sitä mitä siitä itse tekee. Kuulemma tahikkupoksinkiakin voi treenata löysästi ja niinpä aikidoakin voi treenata kovaa. Jatkuva ittensä keräily tatamista ja sopiva vastaan vääntäminen uken-roolissa saa hyvästikkin puuskuttamaan. Kehollekin reenistä saa kovaa mutta sitten täytyy olla jo kokemusta plakkarissa kun nivelet alkaa kääntyillä kielettyihin suuntiin ja ukemitaitoa vaaditaan muutenkin kuin perusteiden verran. Se nimitäin unohtuu helposti, että aikidokaaja antaa sen saaman voiman takas millä uke käy päälle...
Ai niin, anti-pukko tahi anti-tanto tekniikat kannattaa sitte unohtaa. Tai siis eihän sillä väliä ole kunhan vain tiedostaa ettei ne ihan edusta alan parasta tietämystä. Mikä taitaakin päteä kaikkeen muuhin touhuiluun paitti filippusteluun (jossa sielläkin skeidaa)
Kannattaa muuten muistaa, että se mitä Suomessa yleensä aikidona opetetaan on ihan pikkiriikkisen pikkuruinen osanen kokonaisuudesta. Kutne mm. lyöntitaidon puute osoittaa. Siis rinnalle tarvitaan muutakin, että näkemystä saapi. Toisaalta tämä ei ole puute sinänsä. Ei sellasita lajia olekkaan joka kaiken kattaisi.
Joku wnaha japski sensei on joskus tuumannut että aikido alkaa siitä kun lyönti epäonnistuu. Siinä onki mietittävää meille aikidokaajille.
Muistaakseni ens vuoden alussa tulee kymmenen vuotta akd:tä täyteen meikällä. Ja siihen se varmasti tulee jäämäänkin. Itse on meidän pienessä seurassa saa sitä mitä haen mutta taas toisaalta aikoinaan aikido oli paikkakunnan lajeista ainut joka kiinnosti. Nyttemmin olen onneksi päässyt käsiin niihin touhuloihin joista joskus haaveilin.
Mutta jos et kokeile et voi tietää onko se mukavata vaiko ei tai että millaista toimintaa seurassa on. Näitä juttuja voi harrastella niin monesta eri näkökulmasta.
Näistä jutuista on keskusteltu liittoa myöten ja on tullut myös selväksi se, ettei akd ehkä ole parhaissa mahdollisissa käsissä. Toisaalta minä voisin pitää suuni kiinni, koska itsestäni ei ko. homaan korjaamaan kuitenkaan ole. Eiku emmä viittikkää.
) onnistuu siinä ohessa.
