Ahmiminen/syömishäiriö

[Hashiriya]

Näinkö se tosiaan menee? Kun jos tähän yrittää käyttää logiikkaa, niin sen mukaan syöminenhän ei ole tässä se ongelma, vaan se, että siitä tehdään ongelma. Se olisi vähän sama kuin sanoisi, ettei alkoholisti ole alkoholisti, jos se vain tykkää vetää viinaa joka päivä ja sillä on alkoholiongelma vasta, kun se on sille ongelma.

Anoreksia ja bulimia esimerkiksi on ihan oikeita syömishäiriöitä. Mutta onko huonon omatunnon poteminen siitä, että veti suklaalevyn, syömishäiriö, vai joku muu häiriö?

Kuka tahansa jolla on taipumusta herkutteluun, vetää kuukauden karkkilakon jälkeen herkkuöverit, kun se on taas vihdoin sallittua. Ei niillä ole silti syömishäiriötä.

1) Kyllä, tämä on syömishäiriön juurisyy ja nimi on hiukan hämäävä koska se syöminen ei ole se ongelma vaan sillä haetaan kontrollia elämään.

2) Eipä oikeastaan jos se siitä seuraava huono omatunto ei vaikuta ihmisen elämään todella vahvasti, esimerkiksi pitää lähteä treenaamaan ne kalorit pois sen huonon omantunnon takia ja jos ei siihen ole mahdollista niin tulee ahdistusta/masennusta/muuta oireilua.

 

[Powerhousu]

1) Kyllä, tämä on syömishäiriön juurisyy ja nimi on hiukan hämäävä koska se syöminen ei ole se ongelma vaan sillä haetaan kontrollia elämään.

2) Eipä oikeastaan jos se siitä seuraava huono omatunto ei vaikuta ihmisen elämään todella vahvasti, esimerkiksi pitää lähteä treenaamaan ne kalorit pois sen huonon omantunnon takia ja jos ei siihen ole mahdollista niin tulee ahdistusta/masennusta/muuta oireilua.

Just näin. Siksipä teemmekin niin, että ei tehdä herkuttelusta ongelmaa, mutta ei myöskään tapaa, eikös niin. Musta tuntuu, että ketjun aloittajalla ei ole vielä mitään syömishäiriötä, mutta epäterve suhtautuminen ruokaan kyllä kolkuttelee ovella ja siitä ei ole pitkä matka syömishäiriöön.

Ei normaali ihminen sano herkuttelun jälkeen, että hänellä on syömishäiriö, vaan että tykkää herkutella. Tiedostaa myös, että sitä ei kannata tehdä liian usein ja siksi ei osta niitä herkkuja liikaa. Kun niitä ei ole kaapissa, niin ei niitä tule myöskään syötyä. Mutta toisaalta, jos sitä kävelee kauppaan eikä voi tulla sieltä ulos ilman karkkipussia, suklaalevyä, pullapitkoa ja sipsejä ja kiskoo ne siinä illan mittaan, niin tällaisella tyypillä on ongelma, vaikka ei sitä sellaisena pitäisikään. Että missä sitten oikeasti menee syömishäiriön raja? Siinä ettei sitä voi kontrolloida?

 

[Pakkis2000]

Just näin. Siksipä teemmekin niin, että ei tehdä herkuttelusta ongelmaa, mutta ei myöskään tapaa, eikös niin. Musta tuntuu, että ketjun aloittajalla ei ole vielä mitään syömishäiriötä, mutta epäterve suhtautuminen ruokaan kyllä kolkuttelee ovella ja siitä ei ole pitkä matka syömishäiriöön.

Ei normaali ihminen sano herkuttelun jälkeen, että hänellä on syömishäiriö, vaan että tykkää herkutella. Tiedostaa myös, että sitä ei kannata tehdä liian usein ja siksi ei osta niitä herkkuja liikaa. Kun niitä ei ole kaapissa, niin ei niitä tule myöskään syötyä. Mutta toisaalta, jos sitä kävelee kauppaan eikä voi tulla sieltä ulos ilman karkkipussia, suklaalevyä, pullapitkoa ja sipsejä ja kiskoo ne siinä illan mittaan, niin tällaisella tyypillä on ongelma, vaikka ei sitä sellaisena pitäisikään. Että missä sitten oikeasti menee syömishäiriön raja? Siinä ettei sitä voi kontrolloida?

Ei ole syömishäiriötä ei, vaab ahmimishäiriö tms. Otsikkoon laitoin syömishäiriönkin, koska tästä voisi jollekin kehkeytyä syömishäiriö.
Tätä on jatkunut itsellä pari vuotta, enemmän rai vähemmän.

 

[inoksi]

Pitäs ehkä miettiä niin, että mitä sillä on väljä jos satunnaisesti herkuttelee, ongelma loppuu siihen, kun sisäistää sen ettei sillä ole merkitystä

"Millään ei ole mitään merkitystä ja elämä on tyhjää" :D

 

[Powerhousu]

Ei ole syömishäiriötä ei, vaab ahmimishäiriö tms. Otsikkoon laitoin syömishäiriönkin, koska tästä voisi jollekin kehkeytyä syömishäiriö.
Tätä on jatkunut itsellä pari vuotta, enemmän rai vähemmän.

Niputin kyllä molemmat samaan. Tämän tiedon perusteella kyseenalaistaisin kyllä sen ahmimishäiriön olemassaolonkin. Suurin osa ihmisistä on makealle persoja ja sit kun ne siihen leikkiin lähtee, niin sitä menee sitten enemmän kerralla. Se on ihan normaalia. Jos se on usein toistuvaa ja sulla on mielihalusta poikkeava pakonomainen tarve ostaa kaupasta mässyä ja vetää sitä niin paljon että on paska olo, mitä seuraa morkkis, niin siinä vaiheessa alkaa olla ongelma.

Vähän kaksipiippuinen juttu, kun toisaalta ongelman myöntäminen itselleen on ensimmäinen askel paranemisen tiellä, mutta taas toisaalta keksimällä itselleen ongelmia tulee hankkineeksi ongelmia. Siis jos olet ihan varma, että sulla on ahmimishäiriö vaikkei sellaista olekaan, niin alat stressata toimintaasi, teet suhteesi ravintoon epänormaaliksi ja saat sen perhanan syömishäiriön ennen pitkää.

 

[Pakkis2000]

Niputin kyllä molemmat samaan. Tämän tiedon perusteella kyseenalaistaisin kyllä sen ahmimishäiriön olemassaolonkin. Suurin osa ihmisistä on makealle persoja ja sit kun ne siihen leikkiin lähtee, niin sitä menee sitten enemmän kerralla. Se on ihan normaalia. Jos se on usein toistuvaa ja sulla on mielihalusta poikkeava pakonomainen tarve ostaa kaupasta mässyä ja vetää sitä niin paljon että on paska olo, mitä seuraa morkkis, niin siinä vaiheessa alkaa olla ongelma.

Vähän kaksipiippuinen juttu, kun toisaalta ongelman myöntäminen itselleen on ensimmäinen askel paranemisen tiellä, mutta taas toisaalta keksimällä itselleen ongelmia tulee hankkineeksi ongelmia. Siis jos olet ihan varma, että sulla on ahmimishäiriö vaikkei sellaista olekaan, niin alat stressata toimintaasi, teet suhteesi ravintoon epänormaaliksi ja saat sen perhanan syömishäiriön ennen pitkää.

Tossa on kyllä hyvä pointti, jos sen oikein ymmärsin: ajattelee olevansa ahmimishäiriöinen ja alkaa käyttäytyä sen mukaisesti (?).

No, jonkinlaisena ongelmana tätä pidän, koska suhteeni herkkuihin on ihan eri kuin ennen.
Nyt en ole pariin päivään syönyt herkkuja ja tällä hetkellä on ajatus, etten uskalla edes maistaa työpaikan kahvipöydän herkkuja, koska se voi lähteä lapasesta. En söisi töissä paljoo, koska muut näkee, vaan se saisi mut himoitteen herkkuja ja söisin sitten kotona yksin.
Ja kotona ei yleensä herkkuja, mutta nyt on paljon suklaata ym joita sain lahjaksi.

 

[ehec]

Nyt en ole pariin päivään syönyt herkkuja ja tällä hetkellä on ajatus, etten uskalla edes maistaa työpaikan kahvipöydän herkkuja, koska se voi lähteä lapasesta. En söisi töissä paljoo, koska muut näkee, vaan se saisi mut himoitteen herkkuja ja söisin sitten kotona yksin.
Ja kotona ei yleensä herkkuja, mutta nyt on paljon suklaata ym joita sain lahjaksi.

Työpaikan herkut on kyllä saatanan keksintö. Joka päivä jotain tarjolla, joten olen itse tehnyt ihan terveeltä pohjalta päätöksen etten syö työpaikalla mitään herkkuja, tai jos jotain sokerilla kyllästettyä hedelmärahkaa on jälkkärinä niin otan tyyliin 2 lusikallista suu makiaks tyyliin. Ratkaisu tohon sun akuuttiin ongelmaan, päätät ettet syö ikään työpaikalla herkkuja, ja kiikutat heti huomenna ne kotona lojuvat suklaat työpaikalle muiden kiusaksi Se on ihan normaalia melkein kelle tahansa, että jos keittiön kaapissa on pino suklaata niin sitä tulee mussutettua.

Muuten en osaa sanoa tilanteeseesi kun ei kuulosta kovin huolestuttavalta, mutta sille puolisolle kyllä kannattaa puhua avoimesti, silloinkin kun et ole mihinkään ahmimiseen edes sortunut vaan esim juuri tuosta ettet uskalla työpaikalla koskeakkaan herkkuihin kun pelkäät että lähtee lapasesta. Puhumalla saatat hoksata ettet niin huono ihminen olekaan himoinesi, mikä taas vähentää salailun tarvetta ja kenties johtaa pinempiin ahmimishimoihin.

 

[Kojo Mika]

Työpaikan herkut on kyllä saatanan keksintö. Joka päivä jotain tarjolla, joten olen itse tehnyt ihan terveeltä pohjalta päätöksen etten syö työpaikalla mitään herkkuja, tai jos jotain sokerilla kyllästettyä hedelmärahkaa on jälkkärinä niin otan tyyliin 2 lusikallista suu makiaks tyyliin. Ratkaisu tohon sun akuuttiin ongelmaan, päätät ettet syö ikään työpaikalla herkkuja, ja kiikutat heti huomenna ne kotona lojuvat suklaat työpaikalle muiden kiusaksi Se on ihan normaalia melkein kelle tahansa, että jos keittiön kaapissa on pino suklaata niin sitä tulee mussutettua.

Mulla kyl tulee vedettyä jos duuni paikalla tai jossain tarjoilla jotain herkkua en pysty tarjottuja vastustaa

 

[ehec]

Mulla kyl tulee vedettyä jos duuni paikalla tai jossain tarjoilla jotain herkkua en pysty tarjottuja vastustaa

Sitä vastutuskykyä onneksi voi reenata, jos haluaa. Tarpeeksi kauan kun osaa kieltäytyä niin ennen pitkää huomaa ettei niitä tarjoiluja edes huomaa. No ok, jos nyt joku kiikuttaa tiimipalaveriin synttärikakun yms niin hankalampaa olla huomaamatta kun se tuijottaa koko palaverin ajan silmiin, mutta perus henkilöstöravintolan päivittäistä kahvipullapöytää ei tule edes noteerattua.

 

[Randomnoo]

Niin kuin kaikki muukin, ne syömiseen liittyvät jutut on päänsisäisiä juttuja. Olen varmaan tosi typerä, mutta en ajatellut tässä että ongelmaa laskettais niin että syödä 2 palaa, riviä vai levyä suklaata. Suhde ruokaan ja syömiseen ei ole määrällinen juttu. Itse kiinnitin @Pakkis2000 aloituksessa huomiota siihen oloon, tunnetilaan ja ajatuskudelmaan minkä jonkun herkun syöminen tuottaa tai mikä siitä lähtee liikkeelle. Omista ajatuksista voi tulla melkoisia mörköjä ja ne mörkörallit kannattaa katkaista heti alkuunsa.

 

[Pakkis2000]

Niin kuin kaikki muukin, ne syömiseen liittyvät jutut on päänsisäisiä juttuja. Olen varmaan tosi typerä, mutta en ajatellut tässä että ongelmaa laskettais niin että syödä 2 palaa, riviä vai levyä suklaata. Suhde ruokaan ja syömiseen ei ole määrällinen juttu. Itse kiinnitin @Pakkis2000 aloituksessa huomiota siihen oloon, tunnetilaan ja ajatuskudelmaan minkä jonkun herkun syöminen tuottaa tai mikä siitä lähtee liikkeelle. Omista ajatuksista voi tulla melkoisia mörköjä ja ne mörkörallit kannattaa katkaista heti alkuunsa.

Just tämä. Ei se herkun määrä, vaan se miltä sen syöminen tuntuu sen jälkeen.
Kotona olevat loput herkut on onneksi avaamattomia ja kuten täällä ehdotettiinkin, voisin kiikuttaa ne töihin.

 

[Multivita]

Niin kuin kaikki muukin, ne syömiseen liittyvät jutut on päänsisäisiä juttuja. Olen varmaan tosi typerä, mutta en ajatellut tässä että ongelmaa laskettais niin että syödä 2 palaa, riviä vai levyä suklaata. Suhde ruokaan ja syömiseen ei ole määrällinen juttu. Itse kiinnitin @Pakkis2000 aloituksessa huomiota siihen oloon, tunnetilaan ja ajatuskudelmaan minkä jonkun herkun syöminen tuottaa tai mikä siitä lähtee liikkeelle. Omista ajatuksista voi tulla melkoisia mörköjä ja ne mörkörallit kannattaa katkaista heti alkuunsa.

Näin juuri. Kommentit tyyliin "kyllä minäkin mäskään ihan hulluna sitä ja tätä, joten älä stressaa jne", kertovat siitä, ettei syömiseen liittyvät häiriöt ole kirjoittajalle tuttuja. Toki hyvä ettei ole joutunut niitä kohtaamaan.

Monesti, useimmiten siis, mielenhäikkien varsinainen syy on jokin ihan muu kuin se ilmenemisen muoto. Niitä juurisyitä kun penkoo kallonkutistajan kanssa, niin kylläpä voi tehdä hyvää. Varmaan tekisi ihan jokaiselle jo hieman elämää nähneelle ja kokeneelle