Vettä lautaselle, pari kukkupääruokalusikallista leseitä, mausteita, suolaa, ja munat kokonaisina. Uskon keltuaisten tehoon, ja rasva-arvoni hyvät. Sitten paistan.
Kerronpa tässä muinaisen vakioaamiaiseni. Herättyäni, pyyhkäisin oljyä teflonpannuun ja rikoin yön pöydällä odottaneet 7-10 munaa ja hämmensin rikki. Tuolle seokselle tein kannen Vaasan Maukas näkkileivästä, ensin nurkat pois, ja niiden palasilla täytin koko munaseoksen. Sitten levy 4:lle. (teho haettu kokeilemalla.) Suihkuun, josta palattua oli keittiössä herkullinen tuoksu. Kumosin lätyn lautaselle. Syömiseen tarvitsi myös veistä, mutta muna turpoaa herkullisen kuohkeaksi ja näkkileipä muuttuu mukavan sitkeäksi ja antoi hyvän maun. Yleensä tuli vähän kiire ja lopun soin kädestä matkalla dosälle.
Tuo resepti liittyy erääseen kasvupyrähdykseen, jonka vielä sain jo melko mukavankokoisena ollessani, ennen kuin totisin vääntäminen osaltani rauhoittui. En ole vieläkään kyllästynyt tuohon ja kakaratkin tekee tuota itselleen. Maistui myös kylmänä joskus reissunpäällä. Portsarit ihmetteli narikassa, kun kävin kesken discoilun hakemassa rotsin taskusta vähän huikopalaa.
