Ongelmallista on se, että tietty yleisö haluaa uskoa, ettei totuus ole koskaan tylsä tai mustavalkoinen. Se ei ole jännittävää. Tai varsinaisesti ongelmallista on se, että jos henkilö X ei halua syystä tai toisesta uskoa valtamediaan, niin hän luulee jostain syystä olevansa itse kompetentti arvioimaan ja suodattamaan mediakriittisesti totuutta itselleen.
Otetaan joku vähän random aihe...vaikka psykedeelit. Leikitään, että sivuutan itselläni asiasta olevan tiedon ja päätän, että se ei olekaan totta. En aio uskoa enää länsimaisen lääketieteen näkemyksiä aiheesta. Miten minä tässä tilanteessa muka osaan arvioida ja rakentaa oikeaa totuutta päähäni, kun psykedeeleistä(kin) on hemmetin asiallisen ja pätevän oloisesti tehtyä dokumenttia yms materiaalia, joka sisältää kuitenkin, jos ei suoranaisia valheita, niin vähintään osatotuuksia ja kertomatta jättämisiä. Ei se ole realistinen ajatus.
Ei ole sattumaa, että usein samoilla henkilöillä on taipumus valita valtamedian sijaan luotettaviksi lähteiksi samoja lähteitä, ja usein valtamediasta muuttuu valheellinen kokonaisuudessaan. Eli henkilö, joka on "venäjämyönteinen", on usein myös rokotevastainen, ei usko ilmaston lämpenemiseen, maahanmuutto on järjestelmällistä mädätystä jne jne.
Haastakaa oikeasti itseänne tällä. On ihan perusteltua uskoa valtamediaan. Jos siihen ei usko, on aiheista jotain ymmärtääkseen tiedettävä oikeasti aika helvetin paljon, jos luulee voivansa rakentaa itselleen totuutta reflektoimalla sitä omaa tietoaan siihen vaihtoehtomediaan. Esimerkiksi tässä Ukrainan sodassa jotain poliittista historiaa nyt pitäisi ihan lähtökohtaisesti olla mielellään aika pitkälle opiskeltuna, että edes sellainen alustava käsitys Venäjän ja Ukrainan omasta ja yhteisestä historiasta olisi olemassa.
Eikä nyt kannata vetää mitään herneitä nenään ja defenssejä päälle tästä.