Jos Iranin olisi annettu toimia rauhassa – kuten monet tutkijat, poliitikot ja mediat ovat toivoneet – tilanne olisi ennenpitkää eskaloitunut sodaksi, mutta iranin ehdoilla.
Islamilaisen tasavallan hallinnon oikeutus kumpuaa suoraan ”Kuolema Amerikalle, kuolema Israelille” -ideologiasta. Tämä taas pohjautuu shiialaiseen eskatologiaan, jonka mukaan Jerusalemin hallinta ja juutalaisten tuhoaminen ovat edellytyksiä islamin lopulliselle voitolle. Länsimaissa on usein vaikea käsittää, että Iranin johto todella uskoo tähän ja sitä pidetään vain retoriikkana. Kuitenkin heille USA on ”Suuri Saatana”, joka on ajettava pois Lähi-idästä, ja Israel taas ”Pikkusaatana”, jonka tuhoaminen on ollut hallinnon tavoite alusta asti. Palestiinalaisten ”vapauttaminen” on tässä yhtälössä ensisijaisesti propagandaa. Sunneja pidetään harhaoppisina, joiden kanssa veljeillään vain yhteistä vihollista vastaan matkalla kohti shiialaisuuden ylivaltaa.
Iran ei siis lopeta varustautumista, vaikka se jätettäisiin rauhaan. Päinvastoin, se käyttää ajan valmistautumiseen ja valitsee iskunsa hetken tarkasti. Tästä nähtiin esimakua vuonna 2023 Hamasin hyökkäyksen muodossa, ja vain Israelin puolustusvoimien väliintulo esti Hizbollahin vielä laajemman invaasiosuunnitelman. Iran on itse ollut aggressori alusta saakka, ohjushyökkäyksiään myöten, kokien sen uskonnolliseksi velvollisuudekseen.
Lopulta edessä voi olla skenaario, jossa ydinaseilla varustautunut Iran aloittaisi täysimittaisen sodan käyttäen kaikkia terrorijärjestöjään samanaikaisesti. Jos USA tulisi liittolaisensa avuksi, Iran voisi kiristää maailmantaloutta sulkemalla Hormuzinsalmen, kuten nyt on nähty. Uskonnollisen fanaattisuuden vuoksi kynnys ydinaseen käyttöön olisi matala: siviiliuhrit nähdään joko paratiisiin pääsevinä marttyyreina tai helvettiin joutuvina vääräuskoisina. Hallinnon silmissä kyseessä on ”win-win”-tilanne, joka raivaa tien messiaanisen Mahdin paluulle ja shiiaislamilaisuuden lopulliselle voitolle suuressa Jihadissa.