Tätä ovat "asiantuntijat" viime aikoina toitottaneet, mutta tosiasia on että Pahlavi on ainut varteenotettava oppositiojohtaja, jonka nimeä kaduilla oikeasti huudetaan. Hän ei edusta mennyttä diktatuuria ja shaahin valtaa, vaan demokratiaa. Suunnitelma on ollut, että jos/kun mullahit on kammettu pois, maassa järjestetään ensin kansanäänestys valtiomuodosta jossa vaihtoehdot ovat perustuslaillinen monarkia ja tasavalta ja siitä edetään valinnan mukaan. Pahlavista voisi siis tulla brittityylinen monarkki ja kansakunnan keulakuva.
Iranin valinta tulisi siis olemaan Islamin ja demokratian välillä ja Pahlavi voi yhdistää kaikkia, jotka eivät Islamia enää halua eli suurinta osaa Iranilaisista.
Tietämättä kuvittelisin, että suurin haaste tässä olisi se, että kuinka uusi hallinto pysyisi vallassa? Siis riippumatta kansan tahdosta jne., niin Iraniin jää kyllä ryhmittymiä, jotka haikailevat kenties mennyttä, mutta varsinkin haikailevat tilannetta, jossa olisivat itse vallassa. Eli jos tilanne menisi niin loistavasti, että mullahit kammettaisiin hautaan, Pahlavi saataisiin valtaan ja hän vielä johtaisi maan kohti demokraattisia vaaleja, niin yksi riski lienee heti, että kuka ensimmäiset vaalit voittaa? Ei ole ymmärtääkseni hirveän poikkeuksellista historiassa, että vaikka suurin osa kansasta kannattaisi asiaa X, niin äänet jakautuvat sitä kannattaville ehdokkaille siten, että voiton vie lopulta sitä vastustava ehdokas, jolla ei ole haastajia. Toki voi käydä toisinpäinkin, ja mikäli vaalit pidetään kahdessa kierroksessa, niin lienee epätodennäköistä, että joku islamisti saisi tällä tavoin vallan.
Oletetaan, että vaalit voittaisi täyspäinen ehdokas, niin löytyy varmasti militantteja ryhmiä, jotka haluavat kaapata vallan tuoreelta ja "heikolta" hallitukselta. Mikäli demokraattinen hallitus saa tämän uhan torjuttua, niin hiljalleen systeemi lujittaa itsensä, mutta ensimmäiset vuodet voivat olla vaikeita. Joka tapauksessa tämä on ehdottomasti sellainen arpa, joka kannattaa raaputtaa. Tilanne on iranilaisten kannalta todella huono ja hyviin skenaarioihin liittyy paljon riskejä, mutta eihän iranilaisten tilanne ole näyttänyt näin hyvältä varmaan kymmeniin vuosiin. Nyt on ihan oikeasti mahdollisuus päästä eteenpäin niin, että jatkossa olisi vapaus ja sen tuoma hyvinvointi ja vielä siten, että tulevaisuudessa resursseja voitaisiin käyttää ihmisten hyvinvointiin, eikä tuhoamiseen, sotimiseen ja terrorismin tukemiseen.