Luonnollisesti sieltä aina joku mullahi löytyy edellisen tilalle. Onhan niitä fanaatikkoja nyt kuitenkin miljoonia siellä. Se, että onko tilalle astuva mullahi oikeasti kykenevä johtamaan mitään on ihan toinen asia. Maan alla bunkkerissa kökkimistä ja odottamista että tuleeko ohjus päähän vai ei se johtaminen tässä tilanteessa kuitenkin vain on.
Trump esikuntineen totesi jo sodan ensimmäisenä päivänä että todellinen hallinnon vaihto on edessä vasta sitten kun pommitukset on saatu päätökseen ja kaikki sotilasinfra on tuhottu. Siihen voi mennä vielä useampi viikko. Niin kauan kuin pommeja sataa taivaalta oppositionkaan ei kannata lähteä kaduille eli mitään vallankumousta ei edes odoteta tapahtuvan nyt.
Khameinin tappaminen oli psykologinen ja poliittinen virhe, se sai kansan kääntymään täysin USA:ta vastaan, eikä pelkästään Iranissa, vaan ympäri Lähi-Itää.
(
https://x.com/InaHassan3/status/2028643764680446320?s=20)
Rezan tiedetään Iranissakin olevan täysin USA:n sätkyukko, joten hänen häviävän pienet mahdollisuutensa putosivat myös nollaan. Oppostitio kääntyi myös USA:ta vastaan, siksi USA yrittääkin nyt eåtoivoissaan saada palkattua kurdeja maahyöhhäykseen Irania vastaan.
Aikaisemmin esitit valheellisia väitteitä koskien Irakia, Libyaa, ja Syyriaa, todellisuudessa ko. valtiot olivat, vaikka niitä johti diktaattori, vakaita,, niissä oli ihmisillä hyvä elintaso, kuten myös koulutustaso yms, kunnes USA kävi jakamassa sinne "demokratiaa"
Jos USA onnistuisi Iranissa täysin sama tuho odottaisi sitä. Jos Iran siis sortuisi, pakolaisten määrä nousisi vähintään kymmeneen miljoonaan, USA ei heitä vastaanota, joten valtaosa heistä päätyy Eurooppaan, suomeen useita satojatuhansia. Hämmentävää, kuinka vaikeaa ihmisten on nähdä suurta kuvaa, ja varsinkaan seurauksia.
Voi myös ihan oikeasti miettiä hetken aikaa, miksi Trumpia ei huolestuta esim liittolaistensa Saudien ja Qatarin naisten asema ja kohtelu?
Tiedän, ei voi miettiä, koska joutuisi myöntämään sen tosiasian, että Trumpia ei oikeasti paskaakaan kiinnosta naisten asema! Öljy ja Petrodollari, siinä ne taikasanat.
Loppuun vielä AI:n kooste siitä, miten hirvittävä paikka Libya oli asua, ennenkuin US sen kävi tuhoamassa, nyt siellä on ihan varmasti myös naisten asema paljon parempi
Muammar Gaddafin 42 vuotta kestäneen hallituskautensa (1969–2011) aikana Libyan hallinto hyödynsi maan öljyvaroja sosialistisen hyvinvointivaltion toteuttamiseen tavoitteenaan varmistaa kansalaisten korkea elintaso ja turvallisuus.
Keskeiset lupaukset ja hyödyt Libyan kansalle:
- Maksuton koulutus ja terveydenhuolto: Koulutus oli ilmaista, ja lukutaito nousi 25 prosentista ennen vuotta 1969 83–87 prosenttiin. Lääketieteellinen hoito oli ilmaista, ja valtio rahoitti usein sairaanhoitoa ulkomailla, mukaan lukien 2 300 dollarin kuukausikorvaus majoitus- ja autokuluihin.
- Asunto-oikeus: Gaddafi edisti ajatusta, että koti on perusihmisoikeus, ja investoi merkittävästi julkiseen asuntotuotantoon.
- Taloudelliset kannustimet perheille: Vastavihityt saivat 60 000 dinaaria (noin 50 000 dollaria) ensimmäisen asuntonsa ostamiseen. Äidit saivat 5 000 dollaria lapsen synnyttyä.
- Subventoidut elinkustannukset: Bensiinin hintaa tuettiin voimakkaasti 0,14 dollarilla litralta. Hallitus tuki 50 % auton hinnasta.
- Nollakorkoiset pankki- ja yleishyödylliset palvelut: Sähkö oli ilmaista kaikille kansalaisille. Pankit olivat valtion omistuksessa ja tarjosivat korottomia lainoja.
- Maatalouden kehittäminen: Hallitus tuki maatalousalan ammatteja tarjoamalla ilmaista maata, maalaistalon, laitteita, siemeniä ja karjaa.
- Suora varallisuuden jakautuminen: Osa öljyn myynnistä hyvitettiin suoraan Libyan kansalaisten pankkitileille.
- Ympäristön muutos: Gaddafi väitti muuttaneensa aavikon "metsäksi", jossa kaikki voi kasvaa, viitaten massiivisiin infrastruktuurihankkeisiin.
Kontekstuaaliset tekijät:
- Taloudellinen vakaus: Ennen vuotta 2011 Libyalla ei ollut ulkomaanvelkaa ja merkittäviä rahoitusvaroja.
- Naisten oikeudet: Hallinto avasi naisille koulutus- ja työmahdollisuuksia.
- Viimeiset varoitukset: Viimeisinä päivinään Gaddafi väitti, että länsimaiden väliintulo uhkasi näitä etuja ja että kansalaiset menettäisivät ilmaisen asunnon, lääkkeet ja ruoan, jos hänen hallintonsa kaatuisi.
Nämä edut olivat keskeisiä Jamahiriyan tarjoamalle yhteiskuntasopimukselle, vaikka niihin liittyikin tiukka poliittinen valvonta ja rajoitetut kansalaisoikeudet.