Kalle Aaltonen:
Jyväskylässä on ollut kolme samanlaista väkivaltaista ryöstöä torstaina, perjantaina ja lauantaina:
”Poliisi epäilee, että kaikkien tapausten takana on sama tai ainakin osittain sama ulkomaalaistaustaisista nuorista koostuva ryhmä.”
Perinteisesti tätä on Suomessa selitetty:
”Nuorukaisten virhearvioinnella.”
”Kaveriporukan toilailuilla.”
”Kulttuurieroilla.”
Ei. Tässä on kyse koko ajan lisääntyvästä ja hetken kuluttua täysin hallitsemattomaksi käyvästä katujengiväkivallasta, joka tekee julkisista paikoista turvattomia. Kyse ei ole yksittäistapauksista, ei vahingosta eikä poikien kolttosista. Tämä on nähty jo lukemattomissa muissa maissa ympäri Eurooppaa.
Kun meillä Suomessa ollaan yhä useammin tilanteessa, jossa etnisesti suomalainen alaikäinen lapsi/nuori joutuu juoksemaan henkensä edestä, koska lähinnä ulkomaalaisista nuorista koostuva rikollisporukka päättää väkivalloin ryöstää hänen tavaransa - on suomalainen yhteiskunta epäonnistunut pahasti tärkeimmässä perustehtävässään (joka ei muuten ole koko maailman pelastaminen).
Silti näissä on joka kerta sama laulu: rikoksen vähättelyä, rikollisten harkitun teon selittelyä ja ongelman maton alle lakaisemista. Ja samalla uhrien ääni hukkuu, eikä heidän kokemuksellaan ole mitään merkitystä, koska ilmiselvistä ongelmista ei voida puhua ääneen, ettei joku vaan pahoita mieltään.
Minua kiinnostaa suomalaisen lapsen turvallisuus enemmän kuin se, jos totuus kuulostaa jostain virallisesta tahosta tai sinitukkaisesta suvaitsevaisesta epämukavalta - näiden ennaltaehkäistävissä olevien rikoksen uhreista ja tulevista uhreista - tuntuu varmasti epämukavemmalta.
Jos ongelmaa ei myönnetä, sitä ei myöskään ratkaista.
Suomessa on aika lopettaa selittely ja palauttaa turvallisuus kaduille sekä varmistaa vaikka sitten kovemalla kurilla, ettei täällä ajauduta sille Ruotsin tielle, mille nyt ollaan kovaan vauhtia luisumassa.