Ihan just niinku ajattelinkin asian olevan.
"Sarjakuvataitelija Ville Ranta sohii pilapiirroksillaan ikäviä aiheita ja tabuja. Erityisen herkullinen kohde hänelle ovat perussuomalaiset."
Tabuja? Tuohan menee niin mainstream konsensuksen vahvistajana ja poliittisen järjestelmän suojelina kuin vaan ikinä voi mennä.
Kaikkein vähiten tabua on haukkua juurikin niitä "valtion vihollisisia" ja "tyhmiä persuja".
Katselin pilapiirroksia niin todella inhottaviksi kuvataan nämä Putinit ja Erdoganit ja persut. Siis niin peruskliseissä mennään asioissa joiden haukkuminen on niin valtavirrassa kuin mahdollista.
Ikävät aiheet ja tabut olisivat maahanmuuttajiin liittyvät ongelmat, Afrikan ongelmat, ilmastoasian ajamisen hölmöilyt, EU:n keskusvallan lisääntymisen kritisointi jne jne. Edes meidän poliitikkojen kömmähdyksille nauraminen. Mutta ei. Kaikki tehdään politisoituneesti.
Äijä on aivan 100% valtapolitiikan takuumies, niin kaukana ikävien asioiden käsittelystä kuin suinkin mahdollista.
Esimerkkinä pilapiirroksesta joka koskisi tabuun: näin sellaisen pilapiirroksen missä oli afrikkalaisia hukkumassa Välimereen. Pilapiirroksessa oli kartta ja siinä luki "Afrikka", "Välinpitämättömyyden meri" ja "Eurooppa". Jos tehtäisiin oikeasti tabuihin koskevaa ja uusia ajatuksia herättävä pilapiirros, niin kartassa pitäisi lukea: "Välinpitämättömyyden manner", "Välimeri" ja "Eurooppa".
Nyt Ville olisi osunut arkaan paikkaan, tabuun, asiaan jota pitäisi korjata jne.
Tuossa hyvä ja osuva kuvaus tästä "pilapiirtäjä" Ville Rannasta.
Jiri Keronen:
Yksi noloimmista kavereista, joita nykyisellä mediakentällä saa seurata, on Iltalehden ja Kirkko & Kaupungin "pilapiirtäjä" Ville Ranta. Nimittäin ensinnäkin hän on äärimmäisen surkea piirtäjä, mutta ennen kaikkea hän on äärimmäisen huono pilailija. Tämä johtuu siitä, että Ville ei osaa niinkään ajatella kuin vain tuntea, ja pitkälti nuo tunteet liikkuvat muutaman hyvin negatiivisen tuntemuksen ympärillä.
Ranta onkin erinomainen esimerkki psykologisesta ilmiöstä nimeltään projisointi. Projisointi tarkoittaa, että näkee muissa niitä negatiivisia ominaisuuksia, joita henkilössä itsessään on. Ranta oikein huokuu vihaa ja halveksuntaa piirrostensa kohteita vastaan. Sitten hän kuvittelee, että koska hän tärisee raivosta 247, niin myös muut tekisivät sitä. Vähintään joka toinen Villen "pilapiirroksista" kuvaa kaveria, joka naama punaisena ölisee vihaisena.
Todellisessa maailmassa näin ei tietenkään ole. Kun kepulainen sanoo "loiseläjät", hänellä tuskin nousee edes pulssi. Kyse on pelkästä retorisesta heitosta, jollaisia normaalit ihmiset voivat heitellä ilman minkäänlaista tunnekuohua. Villen maailmassa se kuitenkin on puhdasta vihaa.
Kun joku ministeri haluaa pitää rajoituksia, niin Villen maailmassa tämä ministeri vihaa kaikkia ja haluaa tapella. Oikeassa maailmassa ministeri on tehnyt omat päätelmänsä, jotka toki saattavat olla virheellisiä, ja sitten niiden pohjalta tekee ehdotuksen. Mitään vihaa ei tarvita.
Villen maailmassa kaikki on vihaa, raivoa, halveksuntaa ja inhoa. Jos et ole asioista samaa mieltä kuin Ville, niin ainoa selittävä tekijä on viha. Viha, viha ja viha. Ne eivät voi johtua analyyseistä, pohdinnasta, päätelmistä tai mistään muustakaan. Kaikki johtuu pelkästään vihasta. Ja tämä vihaisuuden näkeminen kaikkialla vie Villeltä yhden tärkeimmistä kyvyistä, joita pilapiirtäjällä tai satiirikolla voi olla: nimittäin kyvyn oivaltaa. Ville ei oivalla mitään koskaan, vaan ainoastaan piirtää poliitikon ja maalaa hänen naamansa punaiseksi.
Ja ilman oivallusta pilapiirtäjä ei voi onnistua. Ihmiset eivät niinkään naura Villen kanssa kuin Villelle. Onhan sekin parempi kuin ei mitään, mutta kaukana sellaisesta terävästä satiirista kuin joku Kari aikoinaan tykitteli joka suuntaan poliittista kenttää.
Toivottavasti Ville vielä joskus pääsee irti vihastaan. Sitten hän saattaisi vaikka oppia tuon ammatin, jota hänen on jostain kummallisesta syystä annettu harjoittaa jo vuosikausia. Siihen saakka hän on kuitenkin itse piirrostensa ainoa vitsi; Vihainen, katkera ja pikkusieluinen vitsi.
