Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Saattasko olla myös syy/seuraussauhteen paikkailuista johtuvaa turhautumistaOlen kuullut termin "motorisesti tyhmä" Kuka arvaa kyseisen termin käyttäjän erikoisalan?![]()

Aaaahh, huomenna perjantai!
Odotan tiistaita.Kunpa olisi ensi viikon perjantai. Lomalomaloma!
Asiallista! Eihän tässä nyt mitään induktioo tarvita.tunnelmakuva
. Ei pahvi! Kun nyt kuvataan onko sinulla aivoja ollenkaan, jotta voidaan suorittaa lobotomia!! 
Gastrokirralla sanoivat, että jos haluan aamupalaa nii senkus kävelen syömään toisena aamuna leikkauksen jälkeen. Kipeetä teki, mutta ei siinä muu auttanu. Kävin myös tekemässä kyssin portaikossa porrastreeniä. Ihan vaan, että joskus kuntoutuis. Viimeisimmän reissun jälkeen 6 päivää leikkauksesta 3h kävely + puijon portaat. Ja joka päivä pari tuntia kävelyä seuraavan kk ajan, koska aattelin sen auttavan kiinnikkeidenkin kanssa.En jaksa tätä asiakaspalvelua!! Tai siis niitä asiakkaita. Kun käy noutamassa useamman potilaan röntgeniin kuvattavaksi traumalta/ortopedialta ja jokainen potilas päätyy ihmettelemään kovaan ääneen, kuinka nyt taas kuvataan kun vastahan sitä eilen kuvattiin ja taasko tätä samaa (operoitua ruumiinosaa). Ei pahvi! Kun nyt kuvataan onko sinulla aivoja ollenkaan, jotta voidaan suorittaa lobotomia!!
Ja jos sinulla on kanyyli käsivarressa, niin se ei tarkoita, että koko käsi on halvaantunut vaan sillä voi hyvin haparoida ihan itse kännykän/ puhelimen/nenäliinan näprättäväksi!! Aaaargh.
Olen niin rikki.
Kun nyt kuvataan onko sinulla aivoja ollenkaan, jotta voidaan suorittaa lobotomia!!
Toiset voi aidosti pelätä että jotain repeää tjsp.Gastrokirralla sanoivat, että jos haluan aamupalaa nii senkus kävelen syömään toisena aamuna leikkauksen jälkeen. Kipeetä teki, mutta ei siinä muu auttanu. Kävin myös tekemässä kyssin portaikossa porrastreeniä. Ihan vaan, että joskus kuntoutuis. Viimeisimmän reissun jälkeen 6 päivää leikkauksesta 3h kävely + puijon portaat. Ja joka päivä pari tuntia kävelyä seuraavan kk ajan, koska aattelin sen auttavan kiinnikkeidenkin kanssa.
Onhan se kivaa, kun sairaalassa saa apuja, mutta kun pitäs kotonakin pärjätä.
Äiti vähän ihmetteli, kun on kolmeen kertaan nähny mun toipumisen vatsan leikkauksesta, kun sen työkaverin mies oli aivan rampa ja avuton. Mitään ei pystynyt tekemää kuukauteen ja työkaverin piti töistäkin käydä kesken päivän laittamassa ruoat jne.
E: Onhan tuossa ikäerot jne., mutta jo se asenne, että mitään en voi/pysty tekemään, koska vähän tuntuu jonnekin.
Silloin kun on viimoisen päälle kusessa niin tietää elävänsä.Onkohan projekti silloin riittävän suuri, kun epäilyttää, että siihen menee kaikki rahat ja mielenterveys? Sulaa hulluutta.
Äiti vähän ihmetteli, kun on kolmeen kertaan nähny mun toipumisen vatsan leikkauksesta, kun sen työkaverin mies oli aivan rampa ja avuton. Mitään ei pystynyt tekemää kuukauteen ja työkaverin piti töistäkin käydä kesken päivän laittamassa ruoat...
Isommat onneksi ommellaan tukevasti kiinni. Normaalissakin toipumisessa on kipua jossakin määrin. Hyvä ollakin, että muistaa, ettei kaikki ole vielä kunnossa.Toiset voi aidosti pelätä että jotain repeää tjsp.
Minä olen ainakin sellainen, ei yhtään auta asiaa että jos on vähänkin pienempi vamma mikä on tikattu niin lähes aina repeää jollain tapaa kun ei malta olla paikallaan. Onneksi ei ole koskaan ollut mitään sisäisiä tikkauksia koska pelkäisin aivan sairaasti kokoajan että milloin aukeaa.