Kyse on numeroista. Voi esimerkiksi helpohkosti laskea, että kuinka moni lukiolainen kirjoittaa pitkän matematiikan milläkin alueella ja kuinka monta aloituspaikkaa sen alueen yliopistossa on yhdistelmällä fysiikka, kemia, matematiikka ja teknilliset alat. Jos nyt vaikkapa otetaan kuvitteellinen esimerkki (ja luvut hatusta, mutta suuntaa antavia), että Oulun yliopistossa on aloituspaikkoja enemmän kuin Kokkolan pohjoispuolella pitkän matematiikan kirjoittajia, mutta taas Helsingin yliopistossa aloituspaikkoja vähemmän kuin Helsingin, Vantaan ja Espoon lukioissa pitkän matikan kirjoittajia, niin mihin tämä johtaa ja kumpaan suuntaan ihmisiä "pakotetaan" muuttamaan? Ja koska yliopistojen aloituspaikat määrätään käytännössä poliittisesti, niin kyse ei ole siitä, että näin nyt vain sattuu olemaan ja ihmisten pitäisi sopeutua.
Ok ihan hyvä pointti, mutta mikä on ongelma tässä? Toisaalta voi ajatella, että hyvä jos edes opiskeluaikansa osa asuu edullisemmilla kustannuksilla? Toisaalta esimerkisi Itä-Suomen teknologia yritykset saavat merkittävän osan korkeastikoulutetuista osaajista alueensa yliopistoista ja korkeakouluista, ja hankalaa tulee olemaan, jos yhä enemmän opiskelijoita on pääkaupunki seudulla.
Ja onko asia edes noin? En ainakaan äkkiseltään mitään tilastoa tuosta loytänyt, että noin olisi. (En siis väitä etteikö voisi olla) Kyllähän muualta maasta myos mennään opiskelemaan esimerkiksi Aalto-yliopistoon, joten ei se mitenkään voi mennä niin, että kaikille halukkaille loytyy opiskelupaikka juuri siitä lähimmästä yliopistosta.
Kyse ei ole siitä, että keskitettäisiin poliittisesti pk-seudulle, vaan nimenomaan päinvastoin, kuten yllä kirjoitin. Pk-seudulle keskittäminen olisi sitä, että muualla Suomessa aloituspaikkojen määrä olisi vähemmän kuin mitä alueelta tulee opiskelijoita ja pk-seudulla enemmän. Nyt tilanne on päinvastoin. En vastusta sitä, että korkeakouluja on muuallakin kuin kehä 3:n sisällä, mutta vastustan sitä, että niiden aloituspaikkojen määrät eivät vastaa vallitsevaa väestöjakaumaa. Tässä on lisäksi sellainenkin ongelma, että yliopistojen tärkein tehtävä pitäisi olla tutkimuksen tekeminen ja uuden tiedon löytäminen. Tässä taas tulee voimakkaan synergiaedut. Esimerkiksi Lapin yliopisto on minun ymmärtääkseni puhtaasti koulu, eli se ei kykene tekemään minkäänlaista tutkimusta. Toki sinne on valikoitunut aineita, joissa tutkimusta ei niinkään tehdä, mutta tämä on ongelma pienissä yliopistoissa. Eli ei riitä resurssit kalliisiin laitteisiin, eikä ole riittävän suurta opiskelijapoolia, mistä ammentaa tutkijoita. Suomen kokoisessa valtiossa ei ole mahdollista ylläpitää useampaa yliopistoa, joilla olisi mahdollista pärjätä kansainvälisesti, niin ei pitäisi erikseen koittaa ampua jalkaan itseään tässäkin asiassa.
Varmaan yhtä mieltä ollaan siitä, että resursseja pitäisi saada koulutukseen lisää. Sekään ei ole onglema, ettei tutkijoita riitä, vaan iso ongelma taitaa olla, että tutkijoita siirtyy rahakkaampiin hommiin joko yksityiselle sektorille tai ulkomaille yliopistoihin parempien resurssien perässä. Etenkin edellisen hallituksen leikkaukset oli paha isku ja toivottavasti tilanne paranee.
Ehkä sitten kaikkien yliopistojen ei pitäisi olla yliopistoja vaan keskittyä kouluttamaan osaavaa väkeä työelämän tarpeisiin? En vieläkään ymmärtanyt ongelmaa siinä, että joku asuu muutaman vuoden opiskellen esimerkiksi Rovaniemellä, Lappeenrannassa tai Oulussa ja muuttaa sitten sinne mihin ikinä haluakaan töihin. Ja miksi se on onglema, että pk-seudulta joudutaan muuttamaan muualle opiskelemaan? Kun taas suurimmasta osista Suomen kaupungeista/kunnista joutuu joka tapauksessa muuttamaan toiseen kaupunkiin opiskelemaan.
Itse näen, että maakunnille on enemmän hyötyä tästä kuin haittaa pääkaupunkiseudulle. Lisäksi mikäli keskitetään enemmän pk-seudulle uusia tiloja joudutaan rakentamaan, sekä paljon työpaikkoja siirtyy sinne, mikä taas kuihduttaa muita paikkakuntia ennestään. Myöskin asumistukikustannukset kasvavat tälloin.
Nuo synergiaedut toki varmasti tuovat tiettyjä etuja. Mutta en ainakaan itse usko, että parhaaseen lopputulokseen päästään sillä, että kaikki tutkija/opiskelijat ovat samassa yliopistossa. (Näin kärjistetysti) Vaan, että yliopistoihin tulee ihmisiä ympäri maata/maailmaa ja niillä on omat painopistealueensa. Rahoitustahan tämä vaatii eikä leikkauksia. Suomen pitäisi myos yrittää houkutella enemmän korkeakouluopiskelijoita ulkomailta, mutta ei taida olla tämän keskustelun aihe.
Alkuperäinen pointti keskittämisestä ei kuitenkaan koskenut korkeakouluja, vaan yleisesti kaikkia palveluja, tyopaikkoja, ihmisiä ja investointeja. Lisäksi nykyinen asumistukijärjestely suosii pk-seutua ja suurinosa niistäkin rahoista kuluu sinne. Ja kenen etua se palvelee?
Tokikin vain subjektiivinen kokemus (eikä tästä varmasti mitään tilastoa ole), mutta enemmän olen nähnyt sitä, että pakon takia on jouduttu muuttamaan pk-seudulle kuin toisinpäin.
Ja mitä tulee siihen, että muu maa kuihtuu. Niin se nyt vain on ollut suunta kaikkialla maailmassa Suomi mukaanlukien viimeiset n. 100 vuotta eikä varmaan ole miksikään muuttumassa, että väestö pakkautuu tietyille alueille. Suomessa on käytetty poikkeuksellisen paljon resursseja tämän kehityksen estämiseksi ja tämän takia Suomessa metropolisoituminen on tapahtumassa Suomessa vasta nyt, parikymmentä vuotta myöhemmin, kuin muualla maailmassa. Ja tästä pakkohajautuksesta huolimatta suurin osa Suomen kunnista on todella pahoissa ongelmissa ja suunta on vain alaspäin. Kyse ei ole siitä, että muuttotappiopaikkakunnat jotenkin virkoaisivat tästä, vaan kyse on parhaillaankin tekohengityksestä. Kuinka pitkään tätä halutaan jatkaa? Jos homma ei ole toiminut tähänkään mennessä, niin miksi se nyt yhtäkkiä alkaisi toimimaan, kun kehitys on vielä paljon pidemmällä kuin aiemmin?
Ei tule muuttumaan ei. Eikä varmaan pidäkkään. Kuitenkin niitä paikkoja voisi olla useampi kuin se yksi. Oma visioni olisi, että parasta olisi kun Suomessa olisi useita 100 000-250 000 tuhannen asukkaan kaupunkia/kasvukeskusta ympari maata pk-seudun metropolialueen lisäksi, jolloin palvelut, työpaikat yms. eivät olisi liian kaukana kenestäkään. Keskittämisessä on myoskin se onglema, että syntyy vaan suuria palveluitatuottavia yrityksiä, eikä pienillä paikallisilla yrityksillä ole mahdollisuutta pärjätä kilpailussa. Se taas johtaa monopolisoitumiseen ja monessa tapauksessa pääomat vielä valuu ulkomaille sekä kunnat menettävät verotuloja.
Eli lähinnä penään sitä, että kun luettelette ongelmia, niin miten nämä ongelmat ratkaistaan sillä, että heitellään virastoja ympäriinsä. Tämä on täsmälleen sitä samaa liturgiaa, että:
- Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, koska huoltosuhde.
- No mutta auttaako sellaiset maahanmuuttajat huoltosuhdetta, jotka eivät työllisty
- Mutta kun Suomi tarvitsee maahanmuuttajia, koska huoltosuhde!
- Muuttotappiokunnissa menee huonosti, joten pitää siirtää pk-seudulta toimintoja kuntiin
- Mutta virastojen siirtely ei ole auttanut tähänkään mennessä, mutta nyt vain heikennetään koko maan taloutta
- Mutta kun muuttotappiokunnissa menee huonosti!
En tiedä keihin teihin viittaat (en mm. kannata persuja), mutta tuo valtion työpaikkojen hajauttaminen oli vain yksi ajatus, miten saada lisää työpaikkoja pk-seudun ulkopuolelle. Jos se ei ole toimiva niin ei sitten ole. Suunta on mielestäni ollut kuitenkin enemmän se, julkisen sektorin työpaikkoja lakkautetaan ja ne keskitetään suuremmille paikkakunnille. Esim. sairaanhoito, koulutus yms. Eikä näillä toimilla yleensä ole saatu edes kustannuksia alemmas.
En minä ainakaan tiedä, onko asialle edes mitään tehtävissä. Mutta olisi hienoa, jos töita loytyisi jokaiselle sieltä, missä niitä haluaa tehdä. Vielä suurempi ongelma on kuitenkin korkeastikoulutetun väeston muuttaminen kokonaan pois Suomesta.
Mutta ihan hyviä ajatuksia sain sinulta tästä asiasta. Mutta miten sitten ratkaistaan näiden ongelmissa olevien kuntien tilanne ja ne kustannukset, syrjäytyminen ja tyottomyys niillä alueilla?
