Fiksasin mopon takajarruja. Nyt ne laahaa entistä enemmän. Great success.
Jälleen,
If ain't broken, don't fix it.
Muistuu mieleen eräs opettavainen tapaus, kun ääs kolmosen jarrut fiksailin. Ajattelin, että vaikka ei mitään ongelmaa ole, niin puretaan joka satula, hiekkapuhallus, maalaus ja jokaiseen uusi täydellinen orkkistiivistesarja. Muuten meni hyvin, mutta takaa mäntä jumitti. Noh, voimalla pikku vääntöä ja sekin meni pillun päreiksi. Lopputulema oli se, että koska männän sisällä on romut, jotka ohjaa käsijarrun toimintaa mekaanisesti, niin toisen puolen käsijarru lopetti pelittämisen. Onneksi nelikko, niin ei ajettu jarrupenkkiin.
Tuon saatanan keksinnön jälkeen kun eräällä kerralla mäntään nyt sattui sulamaan reikä matka-ajossa, tulin tulokseen että ostan kahden tonnin romun ja sen saa vaikka polttaa vastaavassa tapauksessa.
Vastaavia tapauksia moottoriajoneuvouraltani, monta.
Ai niin, sitten ostin mopon. Totesin että tätä saa räplätä istualtaan, kun jotain kuitenkin on räpellettävä.