Mä tiedän, mitä toi on, kun ei pysty juoksemaan. Kun ei *tu vaan pysty. Ja mulla on varmaan kohtalainen referenssi kommentoida juuri tätä nimenomaista asiaa.
Mulla on sama tilanne, en ole koskaan ala-asteesta lähtien pystynyt juoksemaan mitään kuntotestejä kunnolla. Cooperissa meni 2000 ja tein kuolemaa sen jälkeen.
Mä pidin itseäni kovakuntoisena, pystyinhän mä vemputtamaan crosstraineria puolituntia helposti tai kuntopyörää veivaamaan vaikka koko illan. Ajattelin, et onhan mulla nyt sen verran kova kunto, että kyllä mä pystyn juoksumatolla kevyesti hölkkäämään jonkun aikaa. Hyppäsin matolle ja 3 minuutin jälkeen tuntu että nyt lähtee henki. Nopeutta oli juuri sen verran, että reipas kävely ei riittänyt, vaan piti olla molemmat jalat ilmassa samaan aikaan.
Koska punnusten nostelussa ei juuri ollut enää mitään saavutettavaa, ja motivaatiokaan touhuun ei ollut paljon hämähäkin seittiä paksumpi nii juoksu tarjosi sopivan haasteen. Päätin, että mä pystyn kertavedolla ilman taukoa juoksemaan 5(!) kilometriä. Marssin kauppaan ja ostin juoksutennarit. Aloitin juoksemaan tunnin pätkissä. Pystyin juoksemaan 1-3 minuuttia ja tauko, niin pitkään, että vähintään tunti tulee täyteen. Opettelin juoksutekniikkaa netistä ja katsomalla juoksuvideoita. Muistan edelleen elävästi sen hetken, kun ensimmäisen kerran juoksin 7 minuuttia yhtä kyytiä., n. 3 kk aloituksen jälkeen. Vähän sen jälkeen meni 15 minuuttia. Tosin loput pätkät oli sitten 3-5 minuuttia. Kun loppujen lopuksi sain 5 kilometriä täyteen, nostin tavoitteen kymppiin. Nyt paras veto on ollut hieman alle tuntiin kymppi ilman yhtään pysähdystä.
On ihmisiä, jotka imee juoksutaidon äidin tissistä pienenä ja pystyy vetämään sen kympin heittämällä ekalla kerralla kun vaan juoksee. Mutta, mä ymmärrän D.vitamiinin asian ihan hyvin. Uskokaa tai älkää, ei se ole vammainen tai trolli. On vain ihmisiä, jotka ei PYSTY juoksemaan. Se määrä, minkä joutuu opiskelemaan asioita, aina hengitystekniikasta, jalan putomaisesta maahan, jalkojen asennosta yms. puhumattakaan siitä työstä, että kaikki juoksussa tarvittavat lihakset, tukikudokset ja luusto kehittyy. Kun potku ei lähde pakaralla, niin ei lähde. Kun jalkapohjan lihakset ei toimi niin ei toimi. Se, että pystyy kävelemään reipasta vauhtia vaikka miten pitkään, on täysin eri maailma kun noustaan sen noupeuden yli, että molemmat jalat on ilmassa samaan aikaan. Ja sitä ei usko sellainen, joka pystyy nyt heittämällä vetämään sen 5 kilometriä. Laittakaa kumisaappaat jalkaan ja kaatakaa ne täyteen vettä ja juoskaa sitten niin tiedätte miltä se tuntuu. Tämä olisi paras kuvaus näin jälkeen päin, miten sen tunteen voi kuvailla.
Teetätti töitä, mutta silti yksi parhaita päätöksiä. Nykyään viikkorutiiniin kuuluu vähintään yksi, mielummin kaksi vähintään 5 kilometrin yhtämittaista lenkkiä. Se kehittää ja ylläpitää sellaisia lihaksia, joita tarvitsee ihan arkirutiineissa. Sillä ei ole mitään väliä, jos pystyy tekemään 300:lla kilolla sarjaa hackissa. Näin jälkeenpäin melkein huvittaa se, miten sitä ennen ajatteli olevansa kovassa kunnossa, kun "nostelenhan mä punnuksia ja veivaan tunnin crossaria".