Miten vauhtia aineenvaihtuntaan (paino jojoilee eikä laske)?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Hippa
  • Aloitettu Aloitettu

Hippa

Okkapukku.
VIP
Liittynyt
28.10.2002
Viestejä
8 217
Searchia on käytetty, mutta en löytänyt etsimääni.

Tilanteeni on semmoinen, että synnytin kesäkuussa. Raskaudesta kertyi (normaalilla ruokavaliolla) 20kg, josta synnytyssalille jäi 5kg.6kg oli kauheaa nestepöhöä, joka lähti noin 6 viikkoa synnytyksestä. Jäljelle jäi ylipainoa, tarkemmin ottaen pitäisi saada 10kg pois. Osittaisimetin 3kk ajan, joten senkään varaan ei voi enää laskea :D

Raskauden aikana kävin spinningissä ja salilla yhteensä 1-2 kertaa viikossa aina maaliskuuhun asti, jolloin anemia (hb 90) vei voimat niin täydellisesti, että jumpat jäi. Päivittäin kuitenkin kävelin raskauden loppuun asti.

Nyt olen semmoiset 10 viikkoa koittanut laihtua tuloksetta. Paino ei ole tippunut lainkaan. Sen sijaan paino jojoilee. Joka toinen viikko tippuu 2kg ja joka toinen viikko tulee 2kg takaisin. Syön koko ajan suunnilleen samalla tavalla (ei suuria muutoksia). Salilla olen käynyt kerran viikossa, ja tarkoitus on lisätä liikunnan määrää. Vatsalihasten erkaantuman takia aika moni juttu on vielä kiellettyjen listalla, joten maltilla pitää mennä. Eikä tässä ole kiirekään, mutta jotain tulosta toivon.

Syön noin 1500kcal päivässä. Joskus enemmän, joskus vähemmän. 3-4 tunnin välein. Rahkaa, raejuustoa, kaurapuuroa, rehuja, ruisnäkkileipää, kanaa, riisiä... Peruskotiruokaakin (tyyliin makaronilaatikko, uunimakkaraa, kasvissosekeittoa yms), mutta en välttämättä edes joka päivä. Vehnää koitan vältellä, joten makaroni ja leipä eivät ole ruokalistallani. Mitään isoja ylilyöntejä ei ole. Viikonloppuisin on lupa syödä vapaammin, mutta mitään mässäilysessioita ei ole silloinkaan.

Aineenvaihdunta tuntuu olevan jumissa/sekaisin. Tulosta ei tule, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi jotain tapahtua. Tai tapahtuuhan sitä, tuo jojoilu.

Ajattelin itse, että en vaan syö tarpeeksi vähän, mutta tuo painon jojoilu hämää. Ja se, että liikunnan mukaan ottaminen ei vaikuttanut painoon millään tavalla (no onhan kerta viikkoon vähän). Ekat viikot pelkästään menin siistityllä ruokavaliolla ja sitten vasta tuli liikunta mukaan.

Mitenköhän tästä eteenpäin? Mitähän kannattaisi tehdä? Lisäänkö liikunnan määrää merkittävästi? Söisinkö enemmän tai vähemmän?

Olisko kellään ideaa, mitä tämä painon jojoilu on? Taas äsken punnitsin ja viime maanantaihin nähden (sama kellonaika, samat olosuhteet, samat vaatteet) paino tippunut 1,8kg.

Lähinnä tässä mietin, lisäänkö eka liikuntaa vai vähennänkö syömisiä. Ja mitä tuo jojoilu on.
 
Viimeksi muokattu:
Sanoisin, että elä nyt kaloreita ainakaan vähentämään rupea, varsinkin kun lihaskuntoharjoitukset ovat täysin minimisä.

Tuo kerta viikossa ei oikeasti hirveästi vaikuta kulutukseen juuri ollenkaan, varsinkaan jos kyseessä ei ole mikään pitkäkestoinen aerobinen suoritus. Esim. 1h todella kovalla sykkeellä suoritettu juoksu kuluttaa n. 600-700kcal joka tarkoittaisi, että viikossa tuo lisäisi päiväkulutusta n. 100kcal.
Joten edes 15-30min kävelyt/hölkät/venyttelyt päivässä voisivat tuoda tuolle boostia.

Sanoisin myös, että tuo jatkuva painon seuraaminen aiheuttaa myös jatkuvaa stressiä sinulle, joka itsessään jo saa aineenvaihdunnan kuralle. Suoraan sanottuna laittaisin itse vaa'an sängynalle vaikka kuukaudeksi, söisin yleisesti terveellisesti, lisäisin liikuntaa ja erityisesti kiinnittäisin huomiota hyötyliikuntaan.
 
Mikset imettänyt pidempään ja enemmän? Useimpia se laihduttaa todella tehokkaasti. (Älä ota syyllistämisestä, kunhan kysyn!) No, joka tapauksessa palautuminen kestää kai useimmilla kauemmin kuin muutaman kuukauden, unohda tosiaan painon kyttääminen ja tarkista tilanne vaikka ensi keväänä. Ja syö rasvaa niin sen ansiosta tehokkaampi hormonitoiminta vauhdittaa sitä aineenvaihduntaakin.

E. Niin ja tietysti lisäät liikuntaa - ja syömistä myös. Miten edes jaksat hoitaa vauvaa vähäkalorisella dieetillä?
 
Heti joutaisi lisätä 500kcal joka päivälle ja pari liikuntasessiota per viikko myös. Ei ole mikään ihme, jos lapsiperheen äiti on heikkona 1500kcal/vrk kalorimäärällä. Lisäksi komppaan lepsusteen päivittäisen pienen lenkkeilyn vinkkiä. Rivakka kävely on ihan jees, ehkä oheen askelkyykkysarjoja ja jos/kun se on liian kevyttä, niin 5kg lisäpainoa reppuun tai vyötärölle ja kun sekin on liian kevyttä, niin voisi olla hölkkäämisen aika. Talvi on kumminkin tulossa ja jos ei ole kunnollisia nastalenkkareita, niin en riskeeraisi. Juostessa nimittäin pienikin liukkaalla sutiminen ja normaalista poikkeava askellus, mihin liukkaus pakottaa, voi tuoda polvikipuja tai muualle kipuja ja venähdyksiä. Kaatumiset ja niiden tuomat vammat sitten toki vielä asia erikseen.
 
Samassa veneessä ollaan ja mun kalorit ovat 2000 paikkeilla, alkuun söin 2500/pv. Sun aineenvaihduntasi ei toimi kunnolla jos se ei saa polttoainetta vaan pitää kiinni kaikesta vähästä mitä saa. Sinun nostaisin kaloreita reippaasti ja söisin ainakin 1kk siten. Kuukauden päästä voisi tiputtaa muutaman sata kaloria. Alkuun paino voi jooa nousta mutta kun kroppa saadaan käyntiin,alkaa myös paino pikkuhiljaa laskea. Miten voisit edes noista kaloreista jatkossa tiputtaa, kun ne ovat nytkin niin alhaiset? Lisäksi painonpudotus on pitkäjänteistä hommaa, esim. itse tiputin 16kg 9kk aikana ja samalla sain kivasti muotoa olkapäihin ja reisiin. Tsemppiä!
 
Kiitos vastauksista!

Mikset imettänyt pidempään ja enemmän? - - Miten edes jaksat hoitaa vauvaa vähäkalorisella dieetillä?

Lapsi kieltäytyi täysin rintamaidosta, joten jäi sitten siihen, mutta eipä se 3 kuukaudenkaan imetys vaikuttanut painoon millään tapaa. Tilanne nyt on se, että olen painoindeksin mukaan ylipainoinen, ja se ylipaino on pääosin läskiä, joka ei todennäköisesti lähde pois odottelemalla. Siksi en aio odotella, vaan haluan ryhtyä toimeen (toki kehon ehdoilla). 1500kcal ei ole mulle vähäkalorinen ruokavalio. Tämän painotilanteeni valossa se vaikuttaisi olevan just tasan sen, mitä kulutankin (koska paino ei ole laskenut yhtään 10 viikon aikana). Rasvasta ei ole pulaa. Lotraan ruoanlaitossa rohkeasti oliiviöljyllä ja voilla (ja olen laskenut myös paistinrasvat energiansaantiin).

Sanoisin, että elä nyt kaloreita ainakaan vähentämään rupea, varsinkin kun lihaskuntoharjoitukset ovat täysin minimisä. - - Sanoisin myös, että tuo jatkuva painon seuraaminen aiheuttaa myös jatkuvaa stressiä sinulle, joka itsessään jo saa aineenvaihdunnan kuralle. Suoraan sanottuna laittaisin itse vaa'an sängynalle vaikka kuukaudeksi, söisin yleisesti terveellisesti, lisäisin liikuntaa ja erityisesti kiinnittäisin huomiota hyötyliikuntaan.

Sehän se, kun ei tuo kerta liikuntaan salitreeni hirveästi kokonaiskuvaa muuta. Hyötyliikuntaa on päivittäin enemmän tai vähemmän. Riippuu hyvin pitkälti päivästä. Tänään en ole jaksanut hirveästi evääni liikauttaa, koska vauva on valvottanut yön.

Painojutuista en stressaa. Punnitsen itseni kerran viikossa. Totean tuloksen ja jatkan elämääni. Mistään painon vahtaamisesta ei ole kyse. Enemmän tuota peilikuvaa vahtaan. Tuppaa ottamaan vahvasti kupoliin. Aiemmin olen vastaavilla pienillä muutoksilla saanut hyviä tuloksia, vaikka käytössä on ollut auto.


Heti joutaisi lisätä 500kcal joka päivälle ja pari liikuntasessiota per viikko myös. Ei ole mikään ihme, jos lapsiperheen äiti on heikkona 1500kcal/vrk kalorimäärällä. Lisäksi komppaan lepsusteen päivittäisen pienen lenkkeilyn vinkkiä. Rivakka kävely on ihan jees, ehkä oheen askelkyykkysarjoja ja jos/kun se on liian kevyttä, niin 5kg lisäpainoa reppuun tai vyötärölle ja kun sekin on liian kevyttä, niin voisi olla hölkkäämisen aika. Talvi on kumminkin tulossa ja jos ei ole kunnollisia nastalenkkareita, niin en riskeeraisi. Juostessa nimittäin pienikin liukkaalla sutiminen ja normaalista poikkeava askellus, mihin liukkaus pakottaa, voi tuoda polvikipuja tai muualle kipuja ja venähdyksiä. Kaatumiset ja niiden tuomat vammat sitten toki vielä asia erikseen.

Eihän tuo 1500kcal nyt niin vähän ole :) Olen 155cm pitkä ja liikunnallinen kuormittavuus päivittäin pientä. Ei siinä kauheasti tule kulutettua. Vatsalihasten erkaantuman takia kaikki keskivartaloa kuormittava ja ponnistamista vaativa liikunta on kiellettyä. Kevyillä painoilla teen kyykkyä. Juokseminen/hölkkäily on nivelrikon takia kiellettyä, mutta enpä muutenkaan sitä harrastaisi, kun inhoan lenkkeilyä. Sen sijaan spinning toimii hyvänä ja polviystävällisenä korvikkeena. Tiedän myös, ettei saisi kyykätä, mutta niin pitkään, kun se ei tee kipeää ja liike on hallittu, en halua sitä lopettaakaan.

Mutta juu. Oliskohan summa summarum se, että lisää liikuntaa ja lisää ruokaa?

Samassa veneessä ollaan ja mun kalorit ovat 2000 paikkeilla, alkuun söin 2500/pv. Sun aineenvaihduntasi ei toimi kunnolla jos se ei saa polttoainetta vaan pitää kiinni kaikesta vähästä mitä saa. Sinun nostaisin kaloreita reippaasti ja söisin ainakin 1kk siten. Kuukauden päästä voisi tiputtaa muutaman sata kaloria. Alkuun paino voi jooa nousta mutta kun kroppa saadaan käyntiin,alkaa myös paino pikkuhiljaa laskea. Miten voisit edes noista kaloreista jatkossa tiputtaa, kun ne ovat nytkin niin alhaiset? Lisäksi painonpudotus on pitkäjänteistä hommaa, esim. itse tiputin 16kg 9kk aikana ja samalla sain kivasti muotoa olkapäihin ja reisiin. Tsemppiä!

Kiirehän ei ole. Kunhan ensi kesäkuussa olisi se 10kg tiputettuna, olisin tyytyväinen. Olisi vaan kiva, jos se tippuisi edes vähän koko ajan. Nythän se 10 viikon tulos on nolla.

Olisko kellään hyviä ideoita, mitä tuo jojoilu on?

Mutta joo lähden siitä, että lisää liikuntaa ja lisää ruokaa. Jos se vaikka siitä lähtisi. Joku muutos on tehtävä, koska nykyisellään ei toimi.
 
Olisi vaan kiva, jos se tippuisi edes vähän koko ajan

Realiteetti on se, että et voi saavuttaa samaan aikaan aineenvaihdunnan parantamis- ja painonpudotustavoitteitasi. Vasta kun aineenvaihdunta on saatu takaisin isommalle vaihteelle/normaalitilaan, voi painon pudottaminen tulla kyseeseen. Tai ainakin jos painon on tarkoitus lähteä lähinnä rasvana. Vielä ikävämpi tosiasia on, että aineenvaihdunnan palautumisvaiheessa painoa ja rasvaa tulee luultavasti lisää ja kosmeettinen olemus menee huonompaan suuntaan. Mitään aikatauluja ei myöskään ole hyvä asettaa.
 
"Nyt olen semmoiset 10 viikkoa koittanut laihtua tuloksetta. Paino ei ole tippunut lainkaan. Sen sijaan paino jojoilee. Joka toinen viikko tippuu 2kg ja joka toinen viikko tulee 2kg takaisin"

" Syön noin 1500kcal päivässä. Joskus enemmän, joskus vähemmän."

" Olisko kellään ideaa, mitä tämä painon jojoilu on?"

Jos joskus syöt vähemmän, joskus enemmän niinkuin tossa lukee, niin ei kai sitä tarvii sit arvuutella mistä jojoilu johtuu.
 
Jos joskus syöt vähemmän, joskus enemmän niinkuin tossa lukee, niin ei kai sitä tarvii sit arvuutella mistä jojoilu johtuu.

Se enemmän ja vähemmän ei ole 1000kcal enemmän tai vähemmän, vaan syömiset on noin keskimäärin sen 1500kcal päivässä (en laske orjallisesti kaloreita, mutta syön about samalla tavalla joka päivä). Joskus saatan juoda puoli litraa pullon kokista tai syödä suklaapatukan, mutta näitä ei ole välttämättä edes kerran viikossa. Kokis on suurin pahe, jota olen vähentänyt joka viikonloppuisesta käytöstä pois suhteellisen onnistuneesti. Liikunta kerran viikossa ei vaikuta painonkehitykseen, joten ei satunnaiset energiansaannin pienet vaihtelutkaan vaikuta.
 
Realiteetti on se, että et voi saavuttaa samaan aikaan aineenvaihdunnan parantamis- ja painonpudotustavoitteitasi. Vasta kun aineenvaihdunta on saatu takaisin isommalle vaihteelle/normaalitilaan, voi painon pudottaminen tulla kyseeseen. Tai ainakin jos painon on tarkoitus lähteä lähinnä rasvana. Vielä ikävämpi tosiasia on, että aineenvaihdunnan palautumisvaiheessa painoa ja rasvaa tulee luultavasti lisää ja kosmeettinen olemus menee huonompaan suuntaan. Mitään aikatauluja ei myöskään ole hyvä asettaa.

Aikataulua on pakko olla, koska muuten se menee siihen "sitten joskus kyllä olen taas hoikka" eli pysyn läskinä.

Mutta lähden vauhdittamaan aineenvaihduntaa nyt eka, kun se nyt vaikuttaisi olevan osa ongelmaa.
 
Aikataulua on pakko olla, koska muuten se menee siihen "sitten joskus kyllä olen taas hoikka" eli pysyn läskinä.

Mutta lähden vauhdittamaan aineenvaihduntaa nyt eka, kun se nyt vaikuttaisi olevan osa ongelmaa.

Aineenvaihdunta on liki koko ongelma. Jos sen saa parsittua kasaan niin painon pudotus ei ole ongelma. Aikatauluttaminen on hankalaa, koska toipumisprosessi on epälineaarinen ja vaikeasti ennustettavissa. Mutta toisaalta hyvin pörräävän metabolian aikanaan vallitessa painonpudotus on nopeaa ja jopa ennakoitavissa.
 
Aineenvaihdunta on liki koko ongelma. Jos sen saa parsittua kasaan niin painon pudotus ei ole ongelma. Aikatauluttaminen on hankalaa, koska toipumisprosessi on epälineaarinen ja vaikeasti ennustettavissa. Mutta toisaalta hyvin pörräävän metabolian aikanaan vallitessa painonpudotus on nopeaa ja jopa ennakoitavissa.

Olisko sulla antaa vinkkejä, miten tilanne korjataan?
 
Olisko sulla antaa vinkkejä, miten tilanne korjataan?
Layne Norton on julkaissut aineenvaihdunnan häiriöistä useammankin videon. Se kyllä käsittelee monia asioita ihan kisaajan vinkkelistä, mutta peruspakkislainen voi kyllä soveltaa niitä omiin tarkoitusperiinsä.

 
Olisko sulla antaa vinkkejä, miten tilanne korjataan?

Enemmän liikuntaa ja ruokaa, sekä riittävästi unta. Siitä ei kuitenkaan saisi ottaa ylimääräistä stressiä, vaan pitäisi saada hivutettua elämistä pikkuhiljaa urheilullisempaan suuntaan.

Aineenvaihdunnan hidastuminen ei itsessään vielä tarkoita, että se olisi pidemmän päälle vahingoittunut.
 
Saattaa olla sitten hyvin haastavaa ja stressaavaa yrittää saada riittävästi unta vauvan äitinä. Koska katkonainen uni on aina huonolaatuista ja sellaisena se saattaa pysyä parikin vuotta jos huono säkä käy.
 
Saattaa olla sitten hyvin haastavaa ja stressaavaa yrittää saada riittävästi unta vauvan äitinä. Koska katkonainen uni on aina huonolaatuista ja sellaisena se saattaa pysyä parikin vuotta jos huono säkä käy.

Aivan varmasti on. Siksi siitä ei pidä ottaa enää ylimääräistä stressiä, saati että alkaisi kerryttämään lisästressiä ja univelkaa yliampuvalla treeni- ja ravinto-ohjelmalla. Eli pikkuhiljaa olosuhteiden parantuessa asioita oikeaan suuntaan. Tässä tullaan taas siihen, miksi "ensi kesäksi kuntoon" -tyyppinen tavoitteenasettelu ei oikein toimi.
 
Aivan varmasti on. Siksi siitä ei pidä ottaa enää ylimääräistä stressiä, saati että alkaisi kerryttämään lisästressiä ja univelkaa yliampuvalla treeni- ja ravinto-ohjelmalla. Eli pikkuhiljaa olosuhteiden parantuessa asioita oikeaan suuntaan. Tässä tullaan taas siihen, miksi "ensi kesäksi kuntoon" -tyyppinen tavoitteenasettelu ei oikein toimi.
Näin. Tähän liittyi kerran kysy mieheltä - ketjuun heittämäni kysymys, onko lapset lieventävä asianhaara kun arvioi naisen kroppaa. Kun on se helvetinpaljon vaikeampaa yrittää mitään jos ei saa edes nukkua.
 
Mulla on kohta 7 vuotta täyttävä tytär, joka 5,5-vuotiaaksi asti valvotti öisin (sitten löytyi sopiva lääkitys). Valvominen on tuttua. Ja olen silti onnistunut saamaan itseni ihan kelpoiseen kuntoon sekä esikoisen että toisen lapseni jälkeen :) Jos mä upean odottelemaan hyvää elämäntilannetta, voin joutua odottelemaan lopun ikääni. Elämä on nyt. En mä kiirettä pidä, mutta joku tavoite pitää olla.
 
Back
Ylös Bottom