Miten maamme talous oikein saadaan kuriin?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Timba79
  • Aloitettu Aloitettu
Meta title: Miten maamme talous saadaan kuriin?

Meta description: Ketju Suomen talouden tasapainottamisesta: menoleikkaukset, verotus, velka, rakenneuudistukset, poliittiset linjat ja omat ratkaisuideat.


Nokun käytännössä perustulo on jo nyt, montako kertaa se pitää sanoa. Se vain on moninkertaisen virkakoneiston takana, monella eri tukiaisnimellä ja monen eri lain säätämänä sekä juuri yksinyrittäjien kohdalla epätasa-arvoisesti, etteivät sitä nykymuodossaan saa. Jos kiinnostaa, niin monellakin puolueella (ainakin kepulla ja vihreillä, taitaa olla kokoomuksella ja vasureillakin) on perustulosta oma mallinsa kotisivuillaan, eikun tutustelemaan. Sillä korvattaisiin aika monta muuta tukimuotoa ja lisäksi se olisi osa palkkaa, eli siihen ei ainakaan tietääkseni ja suurimman osasta ehdotuksista mukaan menisi yhtään enempää verorahoja kuin nykyisiin työttömyystukiin ja sosiaalitukiin, vaan se korvaisi ne ja pistäisi kaikki tukiaisten suhteen samalle viivalle. Säästöä tulisi hieman, kun byrokratia vähenisi ja virkamiehiä voitaisiin edes jonkun verran vähentää. Perustulon myötä ehkä työmarkkinoiden joustavuus lisisi, koska olisi helpompi ryhtyä yrittäjäksi ja perustulo mielestäni myös mahdollistaisi nollatuntisopimusten pitämisen voimassa ja aiempaakin laajemman käytön, eli toisi sitä kautta työnantajille joustoa myös. Väki jumittaa perustulon suhteen ihan liikaa edelleen teollisen ajan vanhoihin kaavoihin ja "Niimmutku otsasi hiessä pitää sinun leipäsi ansaitseman!" luterilaisiin hokemiin, eikä muista, että (kuten linkitin eräs kerta) jo perustuslain mukaan valtion pitää jonkunlainen perustulo jo nyt kansalaisille järjestää. Sanamuodon voinee jokainen Finlexistä tarkastaa. Ei, siellä ei käytetä sanaa perustulo.

Oma pointtinsa on edelleen se, että koska automaatio vie vaikka miten monen pätevän ennusteen mukaan jo 10-50v sisällä länsimaissa ja Japanissa jopa puolet palkallisista töistä, niin mikä on työn ja palkan rooli? Vieläkö vain hoetaan "Työtä! Työllä selvitään! Työ tuo talouskasvua!", kun ei se ainakaan ole ihmistyö, mikä talouskasvun sitten tuo. Ihminen ei ikinä voi pärjätä 24/7 palkatta, saikuitta, vakuutuksitta ja veroitta raatavalle robotille, joka vielä on etukäteen suunniteltu mahd. huoltovapaaksi ja vielä niin, että sen huollon tekee joko toinen robotti tai matalasti koulutettu ja matalapalkkainen ihminen nopsasti, että saadaan kulut alas.

Oletteko yleensä ajatelleet sitä, että nykyisen talousjärjestelmän ydin on korkoa korolle rakenne ja se, että uutta rahaa luodaan lähes pelkästään velan kautta ja että juuri se vaatii kasvua? Entä miten tuo talouden perusrakenne suhtautuu siihen, kun nyt 70-luvun YK:n pahimmat väestönkasvuennusteet eivät enää pidäkään paikkaansa mm. Kiinan, Intian, Brasilian, Etelä-Korean jne. alueiden vaurastumisen myötä, kun väki ei enää nussi eikä lisäänny entiseen ja vielä 30-40v sitten ennustettuun tahtiin? Viittaan siis siihen, että muutamatkin talousekspertit ovat sanoneet, että yksi länsimaiden ja Japanin taloustaantumien perussyistä on se, ettei väestö kasva. Nykyisen talousjärjestelmän pahin kriisi on deflaatio ja se, ettei ole kasvua. Enempi = parempi, niin rahan, tuotannon kuin velankin suhteen. Mutta jos kuluttajien määrä laskee paitsi väestön vähentyessä (tai ainakin väestönkasvun pysähtyessä) ja robottien/tekoälyn korvatessa ihmistyöläisiä, niin mistä kasvua? Toistaiseksi perustulon on ajateltu lähinnä korvaavan sosiaali- ja työttömyystuet, mutta jatkossa pitää miettiä sitäkin, pitäisikö sen riittää myös jonkunlaiseen kulutukseen ja jos kyllä, niin millaiseen.
 
Ei ne turhia ole, mutta ei niihin turhia odotuksia kannata laittaa. Yksi firma on yksi firma ja kansantalouden kehitys riippuu pitkälti ihan muista asioista kuin yrittäjien määrästä.

Tämä on ihan totta. Vaikka pienet yritykset palkkaavatkin paljon väkeä, ovat hyviä veronmaksajia ja lojaalimpeja työnantajia, niin suuryritykset vastaavat suuresta osasta palvleujen ja tavaroiden tuotantoa. En silti väheksyisi yritysten määrääkään. Tutkitusti on nimittäin niin, että yrittäjät kokevat usein työnsä mielekkääksi ja ovat tyytyväisiä elämäänsä. Myöskin iso osa niistä, jotka ovat taloudellisissa vaikeuksissa. Yhtään tietenkään vähättelemättä traagisia tapauksia ja Niiden Hesarin toimittajien ahdistusta, joista on tehty "pakkoyrittäjiä".

Minun mielestäni on iso merkitys sillä, miltä ihmisistä tuntuu. Jos ihmisestä tuntuu hyvältä olla yrittäjä, niin siihen kannattaa ihmisiä kannustaa. Huomasittehan muuten, että nämä kaksi nuorta yrittäjää, joista Hesari kirjoitti vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä. Nuori sosiaalidemokraattinen politrukki halusi muistuttaa meille, että hän tietää paremmin, mikä näille nuorille on hyväksi, kuin nuoret itse. Hyvin oli tyttö puolueen perinteet imenyt.
 
laadukasta perus- ja soveltavaa tutkimusta, ammattitaitoista työväkeä ja kestäviä investointeja.

En ole noista eri mieltä, mutta kun ne eivät yksin riitä mihinkään. Investointeja ei maahan saada myöskään ilman, että investoitavalle pääomalle voi odottaa kunnon tuottoon suhteessa riskeihin. Yritysmyönteinen ilmapiiri ja toimintaympäristö ovat tässä avainasemassa. Soveltavan tutkimuksen lisäksi tarvitaan vielä varsinaista tuotekehitystä ja tuotteistamista, eikä se tule ikinä onnistumaan kuin yksityisiltä toimijoilta (ainakaan kilpailijoiden edellä pysyminen ei tule onnistumaan). Näiden asioiden ei pitäisi olla mitenkään ristiriidassa keskenään.

Edit: Yksi yritys on vain yksi yritys, ja sata yritystä on sata yritystä. Tuhat yritystä on muuten tuhat yritystä. Olisiko tuhannella menestyvällä uudella tai uuteen nousuun saadulla yrityksellä merkitystä Suomen kansantaloudelle?
 
En ole noista eri mieltä, mutta kun ne eivät yksin riitä mihinkään. Investointeja ei maahan saada myöskään ilman, että investoitavalle pääomalle voi odottaa kunnon tuottoon suhteessa riskeihin. Yritysmyönteinen ilmapiiri ja toimintaympäristö ovat tässä avainasemassa. Soveltavan tutkimuksen lisäksi tarvitaan vielä varsinaista tuotekehitystä ja tuotteistamista, eikä se tule ikinä onnistumaan kuin yksityisiltä toimijoilta (ainakaan kilpailijoiden edellä pysyminen ei tule onnistumaan). Näiden asioiden ei pitäisi olla mitenkään ristiriidassa keskenään.

Edit: Yksi yritys on vain yksi yritys, ja sata yritystä on sata yritystä. Tuhat yritystä on muuten tuhat yritystä.

Aika sanahelinäksi alkaa mennä. Tarkoitan näitä yritysmyönteisiä ilmapiirejä yms. jargonia. Valtiolla on kaksi keinoa vaikuttaa talouskehitykseen, finanssi ja rahapolitiikka. Kaikki muu on hienosäätöä. Toki toimiva markkinatalous on tärkeä, mutta Suomessa on jo toimivat markkinat. Sen totesi Borg-Vartiainen raporttikin. Heidän keinonsa käytännössä sellaisia millä pyritään kiertämään jotenkuten sitä, että Suomen rahapolitiikkaa ei ole ja finanssipolitiikkakin on kahlittua.
 
Niin se kertoo, että finanssi ja rahapolitiikka ei toimi.

Rahapolitiikassa ei liene paljoa liikkumisvaraa, ja se tuskin onkaan ongelmana, kun Saksalla samoilla ehdoilla toimiessa pyyhkii ihan kivasti. Ainoa keino mielestäsi on siis verotuksen keventäminen? En usko sen olevan ainoa keino, mutta toki se on toimiva keino houkutella yrityksiä takaisin.
 
Rahapolitiikassa ei liene paljoa liikkumisvaraa, ja se tuskin onkaan ongelmana, kun Saksalla samoilla ehdoilla toimiessa pyyhkii ihan kivasti. Ainoa keino mielestäsi on siis verotuksen keventäminen? En usko sen olevan ainoa keino, mutta toki se on toimiva keino houkutella yrityksiä takaisin.

Verotusta voidaan keventää joo. Suomen korkeahko veroaste on siitä hyvä, että siinä on tiputusvaraa. Toinen on julkiset investoinnit esim infraan yms.
 
Ei vastaväitteitä tällekään. Sikäli kun olen keskustelua seurannut, olet julkisten menojen kasvattamisen kannalla. Sikäli kun se tapahtuu infraan investointeina, tämä kelpaa kyllä minullekin tässä markkinatilanteessa. Jos vielä saataisiin karsittua hallinnollisia kustannuksia ja siirrettyä nekin infran parantamiseen, aina parempi.

Tuossa aikaisemmin mainitsit, että valtiolla on käytössä vain finanssi- ja rahapolitiikka, tai että muut keinot on pelkkää näpertelyä. Yksittäisinä asioina ne tosiaan ovatkin sitä näpertelyä, mutta merikin koostuu pisaroista. Aika harva yritys on maasta lähtenyt minkään yksittäisen epäkohdan takia, vaan kokonaisuus ratkaisee.
 
Korkeakoulussa jäi aikoinaan mieleen hyvä puheenvuoro yrittäjyydestä. Vierailuluennolla eräs pienyrittäjä sanoi, että hankkikaa tietotaito palkkatöissä ja perustakaa sitten yritys. Riskeistä lisäsi vielä, että hänen mielestään Suomessa ei voi edes ottaa kunnon riskejä. Ruokaa ja lämpöä riittää kävi miten kävi. Tuo pitää tällä tietoa hyvin paikkansa.
Lähdin vuosi sitten kaverin firmaan osakkaaksi. Kaverilla on hyvä idea, jonka sai palkkatöissä näkemänsä pohjalta. Samoin tukku kontakteja, joiden avulla pääsee vauhtiin. Itsellä myös näkemyksiä ja kontakteja työelämästä. Nyt kaveri on reilun vuoden koodannut. Muutamia kauppojakin on syntynyt tutun provikkamyyjän kautta. Rahaa ei kuitenkaan ole tarpeeksi palkanmaksuun. Kaveri sai aikoinaan vauhtia monopaketista ja starttirahasta, mutta elää nyt säästöillä ja vaimon palkalla. Mitään varsinaista riskiä ei ole, koska velkaakaan ei ole. Se menettää ainoastaan oletetun palkan tältä ajalta duuneista, joita sille on tarjottu. Ja minä oman pikku panostukseni.
Verkostossa olisi myös työttömiä koodaajia, joita periaatteessa kiinnostaisi osallistua, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että viitsisi heittää tuet syrjään ilman tietoa ekoista palkoista/osingoista. Minusta perustulo olisi hyvä ratkaisu. Sillon olis helppo toteuttaa tämänkaltaisia hankkeita. Pistäs porukan kasaan, tekis pari vuotta duunia ja kattos missä ollaan. Vois vaikka ottaa vakiduunista ja lainoista vapaata siksi aikaa. Jos näyttää hyvältä niin jatketaan ja ellei niin hajaannutaan uusiin hankkeisiin. Oman kokemuksen mukaan moni lahjakas tyyppi on äärimmäisen tympääntynyt palkkaduuneihin, joissa joutuu toteuttamaan tylsiä juttuja. Sikäli uskon että joustavalle tavalle koeponnistaa ideoita olisi kysyntää. Yhteiskunnan kannalta homma kannattaisi melko pienelläkin onnistumisprosentilla.
 
Kuvastaa hyvin Suomen yleista asennetta, etta uutiskynnyksen ylittaa aihe, jossa kyseenalaistetaan yrittaminen ja korostetaan niita negatiivisia puolia. Miksei kirjoiteta siita miten paljon nousupotentiaalia uusilla ideoilla voi olla? Ja kuten ylla mainittiin, yrittamisessa ei ole Suomessa edes kunnollista riskia. Lahestulkoon kaikkien vanhemmat ja sukulaiset asuu samassa kaupungissa tai ainakin maassa, sossusta saa ruokaa, asunnon ja rahaa. Mika vitun riski? Lahtekaa hyvat toverit ulkomaille maahan, jossa ei ole tukiverkkoa ja aloittakaa nollasta, huom aivan nollasta ilman ystavia, sukulaisia ja ainuttakaan kontaktia ja jarjestakaa asiat niin etta ne yritykset kasvaa siihen pisteeseen, jossa sen perheen pystyy ruokkimaan ja elattamaan. Sana riski alkaa saamaan eri mittasuhteet. Voi meinaan jossain vaiheessa nousta hiki otsalle kun iltaisin miettii mihin kaikkeen sita on ryhtynyt. Just saying...
 
Kuvastaa hyvin Suomen yleista asennetta, etta uutiskynnyksen ylittaa aihe, jossa kyseenalaistetaan yrittaminen ja korostetaan niita negatiivisia puolia. Miksei kirjoiteta siita miten paljon nousupotentiaalia uusilla ideoilla voi olla? Ja kuten ylla mainittiin, yrittamisessa ei ole Suomessa edes kunnollista riskia. Lahestulkoon kaikkien vanhemmat ja sukulaiset asuu samassa kaupungissa tai ainakin maassa, sossusta saa ruokaa, asunnon ja rahaa. Mika vitun riski? Lahtekaa hyvat toverit ulkomaille maahan, jossa ei ole tukiverkkoa ja aloittakaa nollasta, huom aivan nollasta ilman ystavia, sukulaisia ja ainuttakaan kontaktia ja jarjestakaa asiat niin etta ne yritykset kasvaa siihen pisteeseen, jossa sen perheen pystyy ruokkimaan ja elattamaan. Sana riski alkaa saamaan eri mittasuhteet. Voi meinaan jossain vaiheessa nousta hiki otsalle kun iltaisin miettii mihin kaikkeen sita on ryhtynyt. Just saying...

Suomessa se riski on menettää se keskituloinen 8-16 muurahaisen arki ja 3000€/kk palkka. Jos menee vituiksi niin joudut 15v ulosottokierteeseen jonka aikana joudut katsomaan katkerana vierestä kun naapurit käy thaikuissa, ostaa hienoja ja ylihintaisia bemareita 60kk osamaksulla, joudut käyttämään Visa Electronia koska muuta korttia ei myönnetä, et saa vakuutuksia vakuutusyhtiöstä, puhelin on 046-prepaid ja omat lapset ihmettelee miksi meillä ei ole iPhone 8:a ensimäisellä luokalla. Jossain Moldovassa epäonnistuminen tarkoittaa, että olet siellä samassa pisteessä viljelemässä kaalia ja porkkanoita mistä lähditkin.
 
Kuvastaa hyvin Suomen yleista asennetta, etta uutiskynnyksen ylittaa aihe, jossa kyseenalaistetaan yrittaminen ja korostetaan niita negatiivisia puolia. Miksei kirjoiteta siita miten paljon nousupotentiaalia uusilla ideoilla voi olla? Ja kuten ylla mainittiin, yrittamisessa ei ole Suomessa edes kunnollista riskia. Lahestulkoon kaikkien vanhemmat ja sukulaiset asuu samassa kaupungissa tai ainakin maassa, sossusta saa ruokaa, asunnon ja rahaa. Mika vitun riski? Lahtekaa hyvat toverit ulkomaille maahan, jossa ei ole tukiverkkoa ja aloittakaa nollasta, huom aivan nollasta ilman ystavia, sukulaisia ja ainuttakaan kontaktia ja jarjestakaa asiat niin etta ne yritykset kasvaa siihen pisteeseen, jossa sen perheen pystyy ruokkimaan ja elattamaan. Sana riski alkaa saamaan eri mittasuhteet. Voi meinaan jossain vaiheessa nousta hiki otsalle kun iltaisin miettii mihin kaikkeen sita on ryhtynyt. Just saying...
Koska hyvinvointiyhteiskunta > kaikkimuu. Riskiä kun ei juuri ole, ei menestymisen mahdollisuutta niin paljoa arvosteta, että sitä kannattaisi tavoitella. Sen sijaan niitä harvoja menestyjiä kadehditaan ja dissataan. Kyllähän sen nyt paatuneempikin vassari ennenpitkää ymmärtää, ettei tuollaisella asenteella maailmaa valloiteta, vaikka kuinka paljon rakennettaisi moottoritietä ja kehärataa velkarahalla.
 
Yhteiskunnan kannalta homma kannattaisi melko pienelläkin onnistumisprosentilla.
Ongelmana ideassasi on se, että tällä tavoin pyörivä yritystoiminta olisi ulkopuolella etenkin sosiaalidemokraattisten ja vasemmistolaisten poliitikkojen valtapiiriä ja käsityskykyä. Mitä helvettiä se sellainen yritystoiminta on, jota ei voida kunnolla säännöstellä ja kontrolloida?
 
Verkostossa olisi myös työttömiä koodaajia, joita periaatteessa kiinnostaisi osallistua, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että viitsisi heittää tuet syrjään ilman tietoa ekoista palkoista/osingoista.

Jos jotain rahaa on kuitenkin kassassa niin ottakaa osa-aikaiseksi (max 80% työaika) näitä koodareita jolloin ne saa soviteltua päivärahaa (eli tulot 300€ asti/kk ei vähennä ansiosidonnaista ja sen yli menevät vähentää 50snt per ansaittu euro) esim. kaveri jolla 2000€/kk ansiosidonnainen tekee 80h/kk eli 50% työaikaa 20€/h palkalla (yht 1600€/kk) saisi tuloja sovitellun päivärahan kanssa (1600-300)/2+2000+300 = 2950€/kk.

Toinen hieman orkesterointia vaativa, mutta halvempi vaihtoehto firmalle on ottaa näitä kavereita TE-toimiston työllistymisohjelmien (F.E.C) kautta 5-6kk ajaksi "töihin". Työpanos maksaa firmalle 6-7000€ sis alv (tämä siis kurssiohjelmamaksu tms.) ja työntekijä saa työllistymisohjelman ajalta korotettua ansiopäivärahaa + 9€/päivä verotonta kulukorvausta. Korotettu ansiopäiväraha on n. 40-50% suurempi kuin normaali ansiosidonnainen riippuen tuloista. Tämä on erittäin houkutteleva vaihtoehto esim. kavereille joilla on otettu eropaketti ja olisi muuten karenssilla, koska työllistymisohjelman ajalta saa tätä korotettua päivärahaa vaikka olisikin karenssi päällä.

Lopuksi palkkaa kaverin siten, että se saa palkkatukea joka kattaa palkkakustannuksista 40-50% 3-12kk ajan.

Vaatii hieman järjestelyä mutta onnistuu ilman mitään vilunkia.
 
Suomessa se riski on menettää se keskituloinen 8-16 muurahaisen arki ja 3000€/kk palkka. Jos menee vituiksi niin joudut 15v ulosottokierteeseen jonka aikana joudut katsomaan katkerana vierestä kun naapurit käy thaikuissa, ostaa hienoja ja ylihintaisia bemareita 60kk osamaksulla, joudut käyttämään Visa Electronia koska muuta korttia ei myönnetä, et saa vakuutuksia vakuutusyhtiöstä, puhelin on 046-prepaid ja omat lapset ihmettelee miksi meillä ei ole iPhone 8:a ensimäisellä luokalla. Jossain Moldovassa epäonnistuminen tarkoittaa, että olet siellä samassa pisteessä viljelemässä kaalia ja porkkanoita mistä lähditkin.

Niin olettaen, etta luovutat ekan epaonnistumisen jalkeen ja tyydyt seuraavat 15 vuotta taas jonkun palkollisena olemiseen ja oletat, ette koskaan tule menestymaan. Ei se konkurssi tai epaonnistumisen missaan pain maailmaa ole helppoa. Samalla tavalla ne luottotiedot menee. Tassa tulee just se homman ydin esille suomalaisten kesken. Jotkut voi jopa uskaltaa yrittaa, mutta missa on ne jotka ekan tai toisen failuren jalkeen nousee uudelleen ratsaille ja edelleen uskoo omaan tekemiseensa?? Saatanan harvassa sanon mina. Siis Suomessa.

Ja btw, ekassa esimerkissa ei ollut kyse Moldovasta tai muusta 3rd world maasta.
 
Suomessa se riski on menettää se keskituloinen 8-16 muurahaisen arki ja 3000€/kk palkka. Jos menee vituiksi niin joudut 15v ulosottokierteeseen jonka aikana joudut katsomaan katkerana vierestä kun naapurit käy thaikuissa, ostaa hienoja ja ylihintaisia bemareita 60kk osamaksulla, joudut käyttämään Visa Electronia koska muuta korttia ei myönnetä, et saa vakuutuksia vakuutusyhtiöstä, puhelin on 046-prepaid ja omat lapset ihmettelee miksi meillä ei ole iPhone 8:a ensimäisellä luokalla. Jossain Moldovassa epäonnistuminen tarkoittaa, että olet siellä samassa pisteessä viljelemässä kaalia ja porkkanoita mistä lähditkin.

Ymmärrän kyllä kirjoituksesi kärkevän pointin. Jotta nyt ei ihan fantasiaksi mene, niin todettakoon, että Suomessa ei kukaan joudu 15 vuoden ulosottokierteeseen sen takia, että rehellisesti yritti ja epäonnistui. Ne ajat ovat takanapäin. Henkilökohtaiseen velkajärjestelyyn voi myös yrittäjä päästä ja yritystoiminta voi tietyissä tapauksissa jatkaa jopa niin, että sekä omistaja että yritys ovat velkajärjestelyssä.

Kokonaan oma lukunsa Suomessa on aloittavan yrittäjän tuki. ELYstä saa starttirahaa ja kehittämistukea. Tekes antaa riskitöntä lainaa liikeidean kaupallistamiseen. Sitä ei peritä takaisin, mikäli liikeidea ei lennä. Finnverasta saa sekä yrittäjälainaa että pienyrityslainaa. Eikä pankinjohtajakaan ole kansantarujen kaltainen rosvo. Toki omaa rahaa pitää laittaa jonkin verran likoon. Ihan kokonaan yhteiskunnan riskillä ei voi yrittää.

En mitenkään haluaa vähätellä yrittämiseen liittyviä riskejä tai sanoa, että elämä yrittäjänä olisi helppoa ja auvoista. Sanon vaan, että Suomessa yrittäjäksi ryhtyvän taludellinen riski on painettu hyvin alas. Henkinen kynnys on vieläkin aika korkea. Yhteiskunnan turvaverkon ulkopuolelle hyppääminen on iso loikka.
 
Sanotaanko että yrittäjäriski on matala mutta suurempi harmi on palkansaajastatuksen menettäminen.

Serkku on satamassa ahtaajana jonkintyylisenä osa-aikaisena ja pyörittää yhden hengen urheiluhieroja yritystä. Yrittäjäriski on hyvin matala kun vuokrahuoneistossa toimii ja varmaan korkeintaan parilla tonnilla pitää olla jotain hierontakalusteita. Mutta kyllä se taloudellinen "riski" tai oikeastaan menetys tulee siitä että ei juokse ansiosidonnaiset lomautusajoilta. Nimittääkin tuota hierontayritystään kalliiksi harrastukseksi kun työkaverit kotona tienaavat enemmän kuin hän hierojana :)

Pitäisikö ansiosidonnaisen juosta osa-aika ahtaaja-hierojalle lomautuksella kun voi tehdä hieronta hommia. No ei pitäisi mutta kuvastaahan se maamme arvomaailmaa että osa-aikainenkin yrittäminen vie kaikki mahdollisuudet työttömyyskorvauksien saamiseen ja kaverit jotka ovat lomautus/työttömyysajat kotona tekemättä mitään repivät yhteiskunnalta paremmat rahat kuin kaveri joka tekee lomautusajat hommia omalle firmalleen.
 
Sanotaanko että yrittäjäriski on matala mutta suurempi harmi on palkansaajastatuksen menettäminen.

Tämä oli hyvin sanottu. Toisin sanoen riskittömyydestä luopuminen on suurempi kynnys kuin itse riskinotto.

Minusta tuntuu siltä, että yleensä ihmisillä on liian ruusuinen kuva yhteiskunnan tarjoamasta turvasta pahanpäivän tullen ja liian synkkä kuva yrittämiseen liittyvistä riskeistä. En ole kyllä varma, kun ei toisten päällä voi ajatella.
 
Back
Ylös Bottom