Jengi sanoo, ettei mun tarvi pyydellä anteeks.... mä pyydän kuitenkin anteeks sitä, että tuotin pettymyksen, pyydän anteeks sitä että pilasin todella monen päivän. Ja annoin perheeni katsoa 15min kun mua lyötiin. Eihän fyysisesti muhun sattunu, oikeastaan nautin pienestä kivusta. Jenkki oli kovempi ja vaikka luut paukkuivat hänen nilkassa niin hän ei taputtanut vaan taisteli loppuun asti... hatun nostot siitä hänelle!
Ei se oli kivaa hävitä varsinkaan kotiyleisön edessä. Tiedän, että moni ihminen nauttii häviöstäni... se on ehkä se suurin syy miks mä haluaisin tulla kerran vielä kahta kovempana takaisin ja näyttää mihin musta oikeesti on. En kadu edelleenkään show meininkiä, koska moni ihminen maksoi siitä touhusta mitä loin logomoon. Halusin voittaa isänpäivän kunniaksi ja olla se poika kenestä läheiset ja fanit on ylpeitä. Annan häviölle aikaa ja katon mitä sydämmeni sanoo... olen monelle nuorelle marakatille esikuva ja en halua olla se esikuva joka luovuttaa. Kuten paras kaverini Bujar sanoi "ne ihmiset nauttii kun sä lopetat niin älä anna niille sitä ilonaihetta".
Todella iso kiitos kaikille jotka on tukenu mua ennen matsia ja matsin jälkeen! Kyyneleet mitkä on valunu eilisestä asti tähän hetkeen saakka on osoitus siitä, että mä en oo syntyny häviämään. Multa on viety paljon ja haluan osan elämältä takaisin!