Muutama kuuntelukerta takana ja aika sellainen levy mitä osasin odottaa. Ei mitään ihmeellisyyksiä vaikka eteenpäin ollaan aavistuksen verran menty. Satyriconilla on ihme tyyli pitkittää kappaleita puuduttavilla välikohdilla. Hyvä biisi voi muuttua täysin ja juuri kun biisi on pääsemässä vauhtiin niin alkaa "hitaat". Soundillisesti hyvää kamaa ja Satyr kähisee tuttuun tyyliin. Aika uskalias veto Phoenix-biisi.
Vähän ristiriitaiset tunnelmat tästä. Itselle ne parhaimmat levyt ovat neljä ensimmäistä. Volcano oli vielä erittäin hyvä, mutta erilainen.