Oli ihan kohtuullinen Tuska tänä vuonna. Periaatteessa lopputulemana oli +-0, joten ei rahat hukkaan menneet. Perjantaina kaikilta kiireltäni ehdin katsomaan kuusi keikkaa, joista Bolt Thrower oli parasta settiä. En juurikaan tunne yhtyettä muuta kuin nimeltä, joten siksi ansaitsee yllätysmaininnan. Eniten vitutti se, että ne soitti päällekkäin Kuolemanlaakson kanssa. Nooh... laskin, että todennäköisemmin näen jälkimmäisen livenä vielä tulevaisuudessa, joten Boltin keikalla oltiin. Myös Wintersun yllätti, koska en erityisemmin pidä heidän levyistään. Se mua vähän häiritsi, että paikoitellen bassot oli miksattu liian ylös ja laulut liian alas - mikä oli harmi, koska mielestäni yhtyeessä hallitaan hyvin sekä puhdas laulu että kurnutusosasto. Torture Killerin keikka oli kans tosi jees, aika vähän olen sitäkin orkesteria kuunnellut. Nyt on pakko ottaa vahinko takaisin. Amorphiksen keikan aikana keksin, että mikä mua nyky-Amossa eniten vaivaa. Monta, aivan vitun monta vuotta oon funtsinut asiaa! Eniten mua vaivaa se, että yrittääkö ne soittaa raskasta kamaa vai vetää jotakin saatanan äidiltä tyttärelle -pianonpimputusta, josta kaikille tulisi hyvä oli. Tuollakin keikalla oli muutama hetki, jolloin biisit alkoi tosi rouheilla soundeilla. Kun Joutsen rupesi kurnuttamaan, niin meikä alkoi jo olemaan fiiliksissä että hittolainen, nyt kuulostaa komealta. Fiilis loppuu ku seinään silloin, kun Joutsen avaa suunsa voidakseen piipittää jotakin saatanan puhdasta laulua! (ei saa käsittää väärin, Joutsen on IMO yksi tämän maan parhaimpia laulajia, jotka vetää hyvin sekä puhtaasti että öristen). Kinkun keikkaa jaksoin katsella puolisen tuntia. Tosi komeat puitteet ja näyttävää esiintymistä, mutta siitä kiljukaulasta en oo koskaan erikoisemmin pitänyt.
Lauantaina oli sitten rässipäivä! Päivän polkaisi käyntiin Lost Society. Hittolainen, että pojilla on skillejä! Nuoria kundeja, mutta vetää silti aivan vitun tiukkaa rässiä! Menkää hyvät ihmiset tsekkaamaan niiden livekunto. Toimii! Seuraavaksi tsekkailin Ratfacen, aika perus HC-punkkivaikutteista metallia Hatebreedin hengessä. Notkea rotta kävi muuten fiittaamassa keikalla. Bloodred Hourglass oli mulle lauantain positiivisin ylläri, kunnon kiukkuista pörinää! Samoilla linjoilla jatkoi myös De Lirium`s Order, mutta ei ihan samalla tasolle yltänyt edeltäjäänsä verrattuna. Sitten meikä keräilikin anniskelualueella voimia melkoisen kauan Kreatorin keikkaa varten. Noin klo 18.50 pärähti Phantom Antichrist soimaan, ja seuraavat 55 minsaa menikin tukkaa ja nyrkkiä heilutellessa. Pirun kovaa menoa, mutta ei yltänyt mun top5-keikkojeni joukkoon. Meinasin tosin laueta housuihin, kun Enemy of god räjähti soimaan. Hienoa suomi-saksa -yhteistyötä

Kreatorin jälkeen evästauko, jonka aikana tsekkailin vanhan liiton suomipunkkarit (Lama). Ei oikeastaan mitään erikoista sanottavaa, mutta ihan hienolla asenteella ukot veivasi menemään. Lauantain pääesiintyjänä olikin Testament. Rutiinikeikka, ei hyvä eikä huonokaan. Paras keikka bändiltä tähän mennessä (vertailupohjana Tuskat 2005 ja 2010).