Toivottavasti kysymys sopii tänne, koska liittyy palautumiseen ja lepopäiviin. Ja yhtä oikeaa vastausta tuskin on, mutta jos jotain vinkkiä saisi.
"Ongelmana" on, että haluan harrastaa sekä salia että muuta liikuntaa. Esimerkki viikkosaldostani (ei sisällä melko päivittäisiä kävelyitä, niillä nyt kai ei ole väliä):
Sali 4 x vko
Hiihto 3 x vko, 30–120 min / kerta ja sykealue vaihtelee 55–85% välillä treenikohtaisesti
(Muu aerobinen 1 x vko)
Tästä tulee 7–8 x vko. Mukavinta olis hiihtää ei-salipäivinä, mutta silloin mulle ei tule teoriassa yhtään lepopäivää, jos kalenteria katsoo.
Toisaalta jos katsoo 24h syklejä, niin tulee: esim. sali on usein ti klo 08.30 ja seuraavana liikuntana hiihto ke klo 15. Ja
vielä toisaalta, jotenkin tuntuu hassulta ajatella että elimistö palautuisi tästä mun yhä suht vähäisestä liikuntamäärästä paremmin, jos ymppäisin aikataulussani väkisin hiihtoja salipäiville niin, että esim. keskiviikko olis liikunnaton päivä.
Eli: kuinka tärkeä tämä lepopäiväajattelu oikein on, tai kuinka hirmuisia liikuntamääriä tarvitaan, että siitä puhuminen alkaa ylipäänsä olla tarpeen? Ja onko tämä liikuntamäärä nyt joka tapauksessa niin pieni, ettei tässä vielä tarvi huolestua? Pitäisikö lepopäivissä katsoa viikonpäiviä vai 24 h ajanjaksoja muuten?
Ja vielä viimeisenä toisaaltana, missä se aktiivisen palautumisen liikunnan tehoraja mahtaa mennä, jos esimerkiksi sykealueesta puhutaan? Jos teen tuollaista kokokropan (lihasrasitukseltaan hyvin tasaisesti jakautuvaa) aerobista vaikka sykealueella 55–65 %, niin joko puhutaan palautumisesta vai vieläkö kyseessä on "erikseen palautumista vaativa liikunta"?
PS. Tiedän, että lihaskasvun maksimointia etsivät eivät harrastaisi aerobista lainkaan. Kyse ei siis ole nyt lihaskasvun optimoinnista, vaan siitä minkä verran elimistö muussa mielessä tarvii palautumista, ettei tarvi pelätä ylikuntoa. Ja toivottavasti kaikki ei ota tätä pilkunn***imisena, olen suht aloittelija mutta treenimäärä on ollut kasvamaan päin ja haluaisin löytää oikeat periaatteet jo alkuvaiheessa.
