Tämä vastaaminen on nyt vähän hölmöä, koska näkemyksesi eroaa niin paljon aapisen näkemyksestä. Mutta katsotaan, mitä saadaan pohdittua:
Hindut ovat mahdollisesti tuhon omia, toivottavasti eivät. Kuten sanottua, kymmenen käskyä on juutalaisille annettu, ja se koskee juutalaisia.
Noudattavatko juutalaiset siis tänä päivänä myös tuota lainkohtaa? Koska et usko, että edes Kymmenen Käskyä koskisi kristittyjä, niin pyydänkin sinua vielä hieman selvittämään, miten Jeesus muutti Lakia niin, että se ei koske nykypäivän kristittyjä. Luin kyllä viestisi nro. 8957, mutta se ei vielä oikein avannut tarpeeksi. Koska jos Jeesus sanoi, että laki ei tulisi katoamaan, niin miten se ei sitten koske nykypäivän kristittyjä? Uhrilain poistumisen ymmärrän ja se selitetään hyvin Raamatussa, mutta en näe, että muu osa Laista olisi Jeesuksen kuoleman johdosta kumoutunut.
Kyllä ja ei. Väärin vannominen on syntiä, mutta siitä ei tule kivittää ketään.
Mutta tuossa kohtaan sanotaan, että jos pilkkaa Herran nimeä, niin on kuoltava kivittämällä. Oliko oikein kivittää Herraa pilkkaava 2000 vuotta sitten?
Sapatti on ihmistä varten, ihminen ei ole sapattia varten. Jeesus väitti olevansa sapatin Herra, jolloin Hänellä olisi oikeus asettaa toimintatavat sapatille. Jeesus noudatti sapattia, omilla valtuuksillaan.
Alussa siis Jahve itse käski ensin tappamaan kaikki, jotka tekevät sapattina työtä. Sitten Jeesus tuli, ja muutti tämän käskyn. Miksei Jahve sanonut heti alussa, että "sapatti on ihmistä varten", vaan sen sijaan sanoi, että "
Kuutena päivänä viikossa tehtäköön työtä, mutta seitsemäs päivä on sapatti, Herran pyhä lepopäivä, ja jokaisen, joka tekee työtä seitsemäntenä päivänä, on kuoltava.".
Jeesus siis rikkoi omia sääntöjään, mikäli on kolminaisuuteen uskominen.
Pahoittelen, joudun taas osoittamaan käännöksiin. "Älä tapa" on tarkemmin "älä murhaa". Se on melko ilmiselvää, laki ei puhu sodasta tai itsepuolustuksesta, eikä uhrilaeista.
What's the difference? Murhaaminenko on kiellettyä, mutta tappaminen ei? Tappaminenko on siis joissakin oloissa OK?
Jos luet tarkemmin, niin juutalaiset eivät varastaneet mitään.
Ja israelilaiset olivat tehneet Mooseksen sanan mukaan: he olivat pyytäneet egyptiläisiltä hopea-ja kultakaluja sekä vaatteita. Ja Herra oli antanut kansan päästä egyptiläisten suosioon, niin että nämä suostuivat heidän pyyntöönsä; ja niin he veivät saalista egyptiläisiltä.
Omasta mielestäni tuossa sanotaan melko selvästi, että Jahve salli varastamisen egyptiläisiltä. Miten sinä sen luet?
Kiinostava kysymys totisesti. Sanoisin, että äärimmäisissä tilanteissa valehteleminen on oikein, ja Raamatussa on kohtia, joissa näin on toimittu
I agree. Ajatellaanpa kuitenkin tilannetta, että eletään aikaa, jolloin ihmiset noudattavat Lakia. Pelkästään Lakia katsomalla voitko sanoa, että rikotko kahdeksatta käskyä edellä mainitsemassani tilanteessa?
Orjuutta on monenlaista. Raamatun orjuus on lähempänä palvelemista, ihmisiä ei saa kidnapata ja myydä orjiksi, orjat ovat vapaaehtoisia, orjuus kestää kuusi vuotta, eikä orjaa saa kohdella kuin likapyykkiä.
Nyt olen kyllä erittäin kovasti eri mieltä:
2. Moos. 21:2 Kun
ostat heprealaisen orjan, hänen on oltava orjana kuusi vuotta. Seitsemäntenä vuotena hänet on päästettävä vapaaksi maksutta..
2. Moos. 21:7 Jos joku
myy tyttärensä orjattareksi, tyttö ei pääse vapaaksi niin kuin miesorjat.
2. Moos. 21:20-21 Jos joku lyö orjaansa tai orjatartaan kepillä ja tämä kuolee siihen paikkaan, lyöjä on ansainnut rangaistuksen. Mutta jos orja pysyy hengissä päivän tai kaksi, isäntää älköön rangaistako; onhan orja hänen omaisuuttaan.
2. Moos. 21:26-27 Jos joku lyö orjaltaan tai orjattareltaan silmän sokeaksi, hän päästäköön tämän vapauteen hyvitykseksi silmästä. Jos hän lyö orjaltaan tai orjattareltaan hampaan suusta, hän päästäköön tämän vapauteen hyvitykseksi hampaasta.
2. Moos. 21:2-6 Kun ostat heprealaisen orjan, hänen on oltava orjana
kuusi vuotta. Seitsemäntenä vuotena hänet on päästettävä vapaaksi maksutta. Jos hän on tullut yksinään, hän saakoon myös lähteä yksinään. Mutta jos hänellä jo tullessaan oli vaimo, vaimo saakoon lähteä hänen mukanaan. Jos hänen isäntänsä on antanut hänelle vaimon ja vaimo on synnyttänyt hänelle poikia tai tyttäriä, on vaimon ja lasten jäätävä isännälle, ja mies pääsköön vapaaksi yksinään.
Mutta jos orja vakuuttaa: 'Minä rakastan isäntääni, vaimoani ja lapsiani enkä halua vapaaksi', niin isäntä vieköön hänet Jumalan eteen ja asettakoon hänet sitten ovea tai ovenpieltä vasten ja lävistäköön hänen korvalehtensä naskalilla, ja hän jääköön ainiaaksi isäntänsä orjaksi.
2. Moos. 22:3 -- Varkaudesta kiinni joutunut maksakoon täyden korvauksen,
mutta jos hänellä ei ole millä maksaa, hänet myytäköön orjaksi varastetun omaisuuden korvaamiseksi.
Orjuus oli orjuutta. Pointti on tässä että Raamattu on orjuuden kannalla, ei sitä vastaan. Se kertoo, miten orjia voi käsitellä ja miten kauan he voivat olla jonkun orjia. Raamattu edustaa tässä moraalikäsitystä, että ihminen voi omistaa toisen ihmisen, ja se on väärin. On aivan sama, vaikka niitä orjia olisi käsitelty silkkihansikkain. Orjuus on silti väärin.