Virallinen känni, krapula ja ryyppytredi
- Keskustelun aloittaja 8Balls
- Aloitettu
- Liittynyt
- 11.8.2009
- Viestejä
- 955
Silloin ku leguana-lonkku maistuu hyvältä, on oltava jo melkoisessa humalassa. Käsittämättömän pahaa litkua.
- Liittynyt
- 6.2.2003
- Viestejä
- 13 613
Ei sssaatana mikä vapinakrapula. Järkyttävän paha olo. Mukava olla appiukkoa moikkaamassa tässä kunnossa.
- Liittynyt
- 19.12.2007
- Viestejä
- 1 140
Miksenhän mä oo käyny pitkään aikaan kirjottelemas täälä. Se ei tarkota sitä et olisin edes vähentäny mun juomista, päinvastoin. Täs on taas kaikki kesän viikonloput varmaa aikamoista känniä + extempore terassisotkut ja muut päiväkännihäröilyt keskellä viikkoa. Kesä se on hienoa aikaa! 
- Liittynyt
- 19.10.2010
- Viestejä
- 539
- Liittynyt
- 11.4.2011
- Viestejä
- 3 385
Mäkin huomasin että löytyy pari viinipulloa, kirkasta pari pulloa ja konjakkia.. Kaikki siis juomattomia pulloja! :D Miten tässä näin on päässy käymään..
Sinusta on tullut bodari :D
- Liittynyt
- 23.8.2005
- Viestejä
- 455
Vituttaa maaliman meno ja avauduin pienissä päissäni. Rommikin loppu, taijan ottaa vodaa
Oodi nuorten ahdistukselle
Heräsin juuri ennen kellonsoittoa kahta minuuttia vaille seitsemän, kuten aina ennenkin. Könysin sängystä ylös, kävelin naapureiden iloksi munasillani keittiöön ja nappasin kahvinkeittimen päälle. Pinttynyt Bosch lähti turisemaan iloisesti köhittyään ensin kalkit sisuskaluistaan pannuun. Kahvinkeittimen lorina sai minut muistamaan akuutin vessahätäni, jota pidättelin lähes koko yön, koska muuten kuusisilmäiset ja limaiset Nimettömät olisivat napanneet minut sängyn alle ja syöneet luuttomiin. Tai näin uskoin pienenä. Nyt kusellakäymättömyyden syynä oli lähinnä ääretön väsymys ja virtsarakon koeponnistus. Ei fuskausta, venttiilit pitävät. Käpöstelin vessaan, heitin ainakin litran mittaisen kepillisen ja huokaisin helpotuksesta. Vilkaisin itseäni peilistä ja ihmettelin naamakarvojen sinnikkyyttä, vasta eilen höyläsin kokonaisen armeijan sileäksi ja taas ne puskevat uutta pinnalle. Paskat, rehottakoon. Sopii hyvin yleisimagooni, pitkätukkainen, risupartainen pummi, joka kyllästi aivosolunsa psykoaktiivisilla aineilla ja selvitti niitä liian pitkään palmun alla merituulen huminassa. Nyt soluja on jäljellä kaksi ja nekin ovat tipahtaneet haaroväliin. Otin kaapista puhtaat bokserit, vetäisin ne jalkaan, nappasin keittimestä kupin kahvia ja siirryin parvekkeelle höyryttelemään.
Järvenrannalla ensimmäiset parikymmentä vuotta asuneena, kerrostaloasunto järvimaisemalla varustettuna lähes keskellä kaupunkia pistää vähemmänkin vilkkaan mielikuvituksen lentämään. Eihän se tietenkään vedä vertoja hevonkuusessa sijaitsevalle mökille, jonka lähin naapuri on kiväärinkantaman päässä, mutta paremmin se rauhoittaa hermonystyrät kuin vastapäisen betonibunkkerin seinän katselu. Sitäkin kyllä hetken kestää, mutta pidemmän päälle maalaispojan nuppi leviää, ellei peräti ota rokulipäivää, lähde kävelemään harteilta ja täyttämään itseään viinalla. Työnjohtajan valitukset otetaan vastaan valkoisen posliinipuhelimen kautta norjankieliseen puhelinvaihteeseen, joka kiertää jätevedenpuhdistamon kautta kaikuen kuuroille korville. Nykyisellään tällaisille nupinturvotustuokioille on vähemmän tarvetta ja kaljanhimon saa usein tyydytettyä parilla tuontioluella, tosin joskus homma lähtee käsistä ja tulee uiskenneltua suihkulähteessä yön pimeinä tunteina.
Heitin vaatteet niskaan, puraisin sillileipää ja kävelin hissiin. Alakerrassa tyrmäsin melkein naapuriasunnon mummon hissinovella kääkän odotellessa kissanhiekkapussinsa kanssa aivan liian lähellä. Hihnassa itseään riuhtova takkuinen rotta, jota kai puudeliksikin kutsutaan, alkoi räkyttämään ja mekastuksen desibelit nousivat vähintään kuuteenkymmeneen. Mummo muuttui kaksoisleukaansa myöten punaiseksi ja alkoi jäkättämään jotain toisten huomioonottamisesta, käski siivota järkyttyneen Fifin hätäpaskat käytävältä ja mainitsi samaan hengenvetoon kuinka jumalattomaksi tämä maailma on menossa, kun vanhuksiakaan ei kukaan enää kunnioita ja maitokin maksaa euron kun sen ennen sai markalla.
”Hyvää huomenta vaan teillekkin” sanoin ja painelin autohalliin kylmän viileästi jättäen akan siivoamaan koiransa jätöksiä. Kävelin Mazdani luokse starttasin sen ja ajoin hallista pihalle.
Aamu oli aurinkoinen muutamia horisontissa lipuvia pilviä lukuunottamatta, tästä tulisi vielä kuuma päivä. ”SUPERHELLE” Keltaisen lehdistön lööpit kailottaisivat. Keltainen lehdistö. Pöh. Keltaisen lehdistön ainoa konkreettinen hyöty, on jatkuva sananvapauden rajojen puskeminen. Se sanoo kenestä tahansa mitä tahansa, eikä kukaan ole turvassa tältä koneistolta. Se suoltaa enemmän paskaa pihalle päivässä, kuin maajussit lannoittavat peltojaan vuodessa. Ja jotkut paskamaakarit vielä nauttivat tästä julkisuudesta. Nykäset, Tukiaiset, BB-”julkkikset” ja kumppanit avautuvat elämästään näiden lehtien sivuilla pikkurahaa vastaan. Ja jotkut ihmiset vielä jaksavat lukea näitä juttuja. Ketä kiinnostaa jonkun nevöhööd Big Brother -tyypin viikonloppu/parisuhteet/dieettivinkit tahi elämänfilosofiat, jotka usein ovat tasoa ”Kävin paskalla ja se tuntui hyvältä. Katso kuvat!” En tiedä pitäisikö olla huolissaan lehtien journalistisesta tasosta, vaiko ihmisistä, jotka ostavat näitä lööppilehtiä. Kumminko päin se oli, kysyntä määrää tarjonnan vai?
Ajelin tuttua reittiä töitä kohti, vaikka tiesin jo mitä sen tien päässä odottaa. Vittuilevia asiakkaita, myyntipaineita, epäinhimillisiä työaikoja, paskaa palkkaa, munattomia pomoja... Olin katsellut tätä samaa paskaa jo useamman vuoden, ollut hetken iloinen töistä, turtunut siihen, vittuuntunut ja valunut pikkuhiljaa raivon partaalla. Jatkuva asiakaspalvelu ei sovi ihmiselle, jonka tekisi mieli sanoa suorat sanat törpöille, tunkea ne kurkusta alas ja repiä heidän oma mielipiteensä perseestä pihalle. Mutta kun ei voi, ei, ei, asiakasta täytyy miellyttää. Toki, suurin osa ihmisistä on mukavaa sakkia, mutta jos idiootteja joutuu palvelemaan keskimäärin kerran päivässä, se tarkoittaa että tapaan n.200 törppöä vuodessa. Viiden vuoden asiakaspalvelukokemuksella varustettuna olen siis palvellut noin tuhatta tollukkaa. Kenen tahansa usko ihmiskuntaan järkkyy, jos joutuu olemaan niin monen urpon kanssa tekemisissä. Meillä ei ole tulevaisuutta. Minulla ei ole tulevaisuutta. Ei ainakaan sellaista, jota jaksaisin itse katsoa loppuun asti. Jumissa paskaduunissa ilman pakoreittiä.
Ystävät ovat valmistuneet ja löytäneet töitä, he ostavat asuntoja, rakentavat taloja, alkavat perustaa perheitä. Itse maksan puolet palkastani vuokraa ja kalleimmat omistukseni löytyvät baarikaapista. Nekin on Virosta tuotuja ja puoliksi juotuja. Mitä helvettiä teen elämälläni? Jatkan samaa rataa ja kuolen tylsyyteen? Juon itseäni hengiltä? Survon maalipöntön jonkun kurkkuun ja saan linnatuomion? Raiskaan puistossa oravan ja pääsen Niuvaan? Viimeinen ei kuulosta yhtään pahemmalta, serkku on jo siellä, töissä tosin, mutta eipähän jutut loppuisi kesken. ”Muistatko ne ihmisten ilmeet siellä puistossa, kun jahtasit sitä kurrea? Priceless! Niin ja sitten tuli piipaa-auto hakemaan, isot valkotakkiset miehet yritti ottaa sinua kiinni, sinä vaan juoksit alasti ja huusit:
”En minä minnekkään kotiin lähde, minä menen avantoon!... Enterprise! Täällä Kirk, natiivit hostiileja, sädettäkää minut ylös!... Ei! EI!! Hirveä dildo!!... Vie se paita pois! Ei se ole tämän kevään muotia, liikaa remmejä!””
Jos kerta kilahtaa, kannattaa kilahtaa tyylillä. Joukkomurhat on OUT, oravien raiskaus on IN!
Hyvinkääläinen kaveri ei ollut vielä ihan muodissa mukana. Mutta toisaalta, viaton orava säilytti neitsyytensä. Yllätys ei ollut suuri, että syitä alettiin etsiä aivan muualta, kuin sieltä mistä pitäisi. Syytetään aseita, väkivaltaviihdettä ja viimeisimpänä Päivi ”Jumala olkoon kanssasi” Räsänen syytti suomalaisia jumalattomuudesta. Kyllä, Jumalaan kun uskoo, niin ikinä ei mitään pahuuksia tehdä. En edes aloita ristiretkistä, enkä jenkkien fundamentaaleista, enkä terroristeista, jotka uskovat samaan jumalaan kuin sisäministerimekin. Rouva on hyvä vaan kiitos nam. Joka tapauksessa... Mitä minä meinasin?
Havahduin faktaan, että en ollutkaan työpaikan pihassa, vaan matkalla kotipaikkaa kohti. Minun olisi pitänyt olla töissä jo tunti sitten, mutta olinkin alitajuisesti lähtenyt ajelemaan maalle. Vilkaisin kännykkääni ja näin siinä kolme vastaamatonta puhelua. Ajanko takaisin ja selitän että nukuin pommiin? Kerronko, että vaivuin ajatuksiini ja lähdin ajelemaan minne sattuu? Vai jatkanko vain matkaani? Oikea jalkani ilmoitti päätöksensä painamalla lisää kaasua kahden litran dieselkoneen purputtaessa kuin traktori. Paskat töistä, olkoon tämä eroanomukseni.
Farkkuvolvo hurautti ohitseni reilua ylinopeutta ja näin takavalojen alla nököttävän kalamerkin. Mitä! Uskovainen päräyttelee ylinopeutta! Saatana. Minä kerron jumalallesi, ootas kun rukoilen vastaajaan, kyllä se Jesse vielä kuulee, minulla on sinun rekisterinumero! Saatanan uskovaiset. Joku fiksumpi sanoi joskus jossain, että uskovaisten kanssa väittely on kuin pelaisi pulun kanssa shakkia. Se kaataa kaikki nappulat ja paskoo sitten pöydälle. Tähän lauseeseen on kiteytynyt enemmän totuutta, kuin Mattiesko Hytösen kaikkiin blogivuodatuksiin yhteensä. Älkää ymmärtäkö väärin, minulla ei ole mitään Hytöstä vastaan, hän on muuten vaan aivan raivostuttava tyyppi. Jos Hytösen kanssa pelaa shakkia, hän syö kaikki nappulat ja valittaa blogissaan kuinka en uskaltanut pelata. Mutta ne uskovaiset. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, pelastaisin Jessen ristiltä kertomalla Pontiukselle millaisia törppöjä maailma on täynnä vielä parintuhannen vuoden päästä yhden marttyyrin takia. Kertoisin ristiretkistä, jeesusleireistä ja kastajaisista. Kuorruttaisin jutun vielä George W. Bushin ”In god we trust” heitoilla ennen sodan aloittamista. Vähemmästäkin saisi Pilatuksen kyynelehtimään ja ottamaan osaa surkeasta kohtalosta. Mahtava suunnitelma, nyt vaan pitää hommata aikakone jostain...
Mutta jos jumala on todella olemassa, hän on sairas paska... Ei, ei napsahtanut salama kirkkaalta taivaalta päähän. Ai niin joo, se olikin Ukko ylijumala, joka hallitsi salamoita. Salamia lentää taivaalta ”BONK!”, viiden kilon pötkö. Ja päiväys meni eilen, voi perkele. Kalamerkki puskurissa saa joka tapauksessa vitutuskäyrän pyörähtämään punaiselle. Painan kaasua, ajan mahdollisimman lähellä Volvoa ja sopivassa rotkomutkakohdassa vedän volvon vierelle ja täräytän niin paljon kylkeen kuin mazdasta lähtee. RYTS, volkkari tippuu sata metriä, räjähtää ja syttyy tuleen. Poliisit tulevat paikalle ja kysyvät:
”Mitäs älämölöä täältä kuuluu!?”
”Sillä oli kalamerkki herra konstaapeli”
”Vai niin vai niin. Ja se ohitti teidät? Kyllä kyllä. No, sehän oli sitten jumalan rangaistus eikö vain. Olisko sulla norttia tarjota?”
It aint a perfect world.
http://dreamsofinsanity.blogspot.com/2012/05/oodi-nuorten-ahdistukselle.html
Oodi nuorten ahdistukselle
Heräsin juuri ennen kellonsoittoa kahta minuuttia vaille seitsemän, kuten aina ennenkin. Könysin sängystä ylös, kävelin naapureiden iloksi munasillani keittiöön ja nappasin kahvinkeittimen päälle. Pinttynyt Bosch lähti turisemaan iloisesti köhittyään ensin kalkit sisuskaluistaan pannuun. Kahvinkeittimen lorina sai minut muistamaan akuutin vessahätäni, jota pidättelin lähes koko yön, koska muuten kuusisilmäiset ja limaiset Nimettömät olisivat napanneet minut sängyn alle ja syöneet luuttomiin. Tai näin uskoin pienenä. Nyt kusellakäymättömyyden syynä oli lähinnä ääretön väsymys ja virtsarakon koeponnistus. Ei fuskausta, venttiilit pitävät. Käpöstelin vessaan, heitin ainakin litran mittaisen kepillisen ja huokaisin helpotuksesta. Vilkaisin itseäni peilistä ja ihmettelin naamakarvojen sinnikkyyttä, vasta eilen höyläsin kokonaisen armeijan sileäksi ja taas ne puskevat uutta pinnalle. Paskat, rehottakoon. Sopii hyvin yleisimagooni, pitkätukkainen, risupartainen pummi, joka kyllästi aivosolunsa psykoaktiivisilla aineilla ja selvitti niitä liian pitkään palmun alla merituulen huminassa. Nyt soluja on jäljellä kaksi ja nekin ovat tipahtaneet haaroväliin. Otin kaapista puhtaat bokserit, vetäisin ne jalkaan, nappasin keittimestä kupin kahvia ja siirryin parvekkeelle höyryttelemään.
Järvenrannalla ensimmäiset parikymmentä vuotta asuneena, kerrostaloasunto järvimaisemalla varustettuna lähes keskellä kaupunkia pistää vähemmänkin vilkkaan mielikuvituksen lentämään. Eihän se tietenkään vedä vertoja hevonkuusessa sijaitsevalle mökille, jonka lähin naapuri on kiväärinkantaman päässä, mutta paremmin se rauhoittaa hermonystyrät kuin vastapäisen betonibunkkerin seinän katselu. Sitäkin kyllä hetken kestää, mutta pidemmän päälle maalaispojan nuppi leviää, ellei peräti ota rokulipäivää, lähde kävelemään harteilta ja täyttämään itseään viinalla. Työnjohtajan valitukset otetaan vastaan valkoisen posliinipuhelimen kautta norjankieliseen puhelinvaihteeseen, joka kiertää jätevedenpuhdistamon kautta kaikuen kuuroille korville. Nykyisellään tällaisille nupinturvotustuokioille on vähemmän tarvetta ja kaljanhimon saa usein tyydytettyä parilla tuontioluella, tosin joskus homma lähtee käsistä ja tulee uiskenneltua suihkulähteessä yön pimeinä tunteina.
Heitin vaatteet niskaan, puraisin sillileipää ja kävelin hissiin. Alakerrassa tyrmäsin melkein naapuriasunnon mummon hissinovella kääkän odotellessa kissanhiekkapussinsa kanssa aivan liian lähellä. Hihnassa itseään riuhtova takkuinen rotta, jota kai puudeliksikin kutsutaan, alkoi räkyttämään ja mekastuksen desibelit nousivat vähintään kuuteenkymmeneen. Mummo muuttui kaksoisleukaansa myöten punaiseksi ja alkoi jäkättämään jotain toisten huomioonottamisesta, käski siivota järkyttyneen Fifin hätäpaskat käytävältä ja mainitsi samaan hengenvetoon kuinka jumalattomaksi tämä maailma on menossa, kun vanhuksiakaan ei kukaan enää kunnioita ja maitokin maksaa euron kun sen ennen sai markalla.
”Hyvää huomenta vaan teillekkin” sanoin ja painelin autohalliin kylmän viileästi jättäen akan siivoamaan koiransa jätöksiä. Kävelin Mazdani luokse starttasin sen ja ajoin hallista pihalle.
Aamu oli aurinkoinen muutamia horisontissa lipuvia pilviä lukuunottamatta, tästä tulisi vielä kuuma päivä. ”SUPERHELLE” Keltaisen lehdistön lööpit kailottaisivat. Keltainen lehdistö. Pöh. Keltaisen lehdistön ainoa konkreettinen hyöty, on jatkuva sananvapauden rajojen puskeminen. Se sanoo kenestä tahansa mitä tahansa, eikä kukaan ole turvassa tältä koneistolta. Se suoltaa enemmän paskaa pihalle päivässä, kuin maajussit lannoittavat peltojaan vuodessa. Ja jotkut paskamaakarit vielä nauttivat tästä julkisuudesta. Nykäset, Tukiaiset, BB-”julkkikset” ja kumppanit avautuvat elämästään näiden lehtien sivuilla pikkurahaa vastaan. Ja jotkut ihmiset vielä jaksavat lukea näitä juttuja. Ketä kiinnostaa jonkun nevöhööd Big Brother -tyypin viikonloppu/parisuhteet/dieettivinkit tahi elämänfilosofiat, jotka usein ovat tasoa ”Kävin paskalla ja se tuntui hyvältä. Katso kuvat!” En tiedä pitäisikö olla huolissaan lehtien journalistisesta tasosta, vaiko ihmisistä, jotka ostavat näitä lööppilehtiä. Kumminko päin se oli, kysyntä määrää tarjonnan vai?
Ajelin tuttua reittiä töitä kohti, vaikka tiesin jo mitä sen tien päässä odottaa. Vittuilevia asiakkaita, myyntipaineita, epäinhimillisiä työaikoja, paskaa palkkaa, munattomia pomoja... Olin katsellut tätä samaa paskaa jo useamman vuoden, ollut hetken iloinen töistä, turtunut siihen, vittuuntunut ja valunut pikkuhiljaa raivon partaalla. Jatkuva asiakaspalvelu ei sovi ihmiselle, jonka tekisi mieli sanoa suorat sanat törpöille, tunkea ne kurkusta alas ja repiä heidän oma mielipiteensä perseestä pihalle. Mutta kun ei voi, ei, ei, asiakasta täytyy miellyttää. Toki, suurin osa ihmisistä on mukavaa sakkia, mutta jos idiootteja joutuu palvelemaan keskimäärin kerran päivässä, se tarkoittaa että tapaan n.200 törppöä vuodessa. Viiden vuoden asiakaspalvelukokemuksella varustettuna olen siis palvellut noin tuhatta tollukkaa. Kenen tahansa usko ihmiskuntaan järkkyy, jos joutuu olemaan niin monen urpon kanssa tekemisissä. Meillä ei ole tulevaisuutta. Minulla ei ole tulevaisuutta. Ei ainakaan sellaista, jota jaksaisin itse katsoa loppuun asti. Jumissa paskaduunissa ilman pakoreittiä.
Ystävät ovat valmistuneet ja löytäneet töitä, he ostavat asuntoja, rakentavat taloja, alkavat perustaa perheitä. Itse maksan puolet palkastani vuokraa ja kalleimmat omistukseni löytyvät baarikaapista. Nekin on Virosta tuotuja ja puoliksi juotuja. Mitä helvettiä teen elämälläni? Jatkan samaa rataa ja kuolen tylsyyteen? Juon itseäni hengiltä? Survon maalipöntön jonkun kurkkuun ja saan linnatuomion? Raiskaan puistossa oravan ja pääsen Niuvaan? Viimeinen ei kuulosta yhtään pahemmalta, serkku on jo siellä, töissä tosin, mutta eipähän jutut loppuisi kesken. ”Muistatko ne ihmisten ilmeet siellä puistossa, kun jahtasit sitä kurrea? Priceless! Niin ja sitten tuli piipaa-auto hakemaan, isot valkotakkiset miehet yritti ottaa sinua kiinni, sinä vaan juoksit alasti ja huusit:
”En minä minnekkään kotiin lähde, minä menen avantoon!... Enterprise! Täällä Kirk, natiivit hostiileja, sädettäkää minut ylös!... Ei! EI!! Hirveä dildo!!... Vie se paita pois! Ei se ole tämän kevään muotia, liikaa remmejä!””
Jos kerta kilahtaa, kannattaa kilahtaa tyylillä. Joukkomurhat on OUT, oravien raiskaus on IN!
Hyvinkääläinen kaveri ei ollut vielä ihan muodissa mukana. Mutta toisaalta, viaton orava säilytti neitsyytensä. Yllätys ei ollut suuri, että syitä alettiin etsiä aivan muualta, kuin sieltä mistä pitäisi. Syytetään aseita, väkivaltaviihdettä ja viimeisimpänä Päivi ”Jumala olkoon kanssasi” Räsänen syytti suomalaisia jumalattomuudesta. Kyllä, Jumalaan kun uskoo, niin ikinä ei mitään pahuuksia tehdä. En edes aloita ristiretkistä, enkä jenkkien fundamentaaleista, enkä terroristeista, jotka uskovat samaan jumalaan kuin sisäministerimekin. Rouva on hyvä vaan kiitos nam. Joka tapauksessa... Mitä minä meinasin?
Havahduin faktaan, että en ollutkaan työpaikan pihassa, vaan matkalla kotipaikkaa kohti. Minun olisi pitänyt olla töissä jo tunti sitten, mutta olinkin alitajuisesti lähtenyt ajelemaan maalle. Vilkaisin kännykkääni ja näin siinä kolme vastaamatonta puhelua. Ajanko takaisin ja selitän että nukuin pommiin? Kerronko, että vaivuin ajatuksiini ja lähdin ajelemaan minne sattuu? Vai jatkanko vain matkaani? Oikea jalkani ilmoitti päätöksensä painamalla lisää kaasua kahden litran dieselkoneen purputtaessa kuin traktori. Paskat töistä, olkoon tämä eroanomukseni.
Farkkuvolvo hurautti ohitseni reilua ylinopeutta ja näin takavalojen alla nököttävän kalamerkin. Mitä! Uskovainen päräyttelee ylinopeutta! Saatana. Minä kerron jumalallesi, ootas kun rukoilen vastaajaan, kyllä se Jesse vielä kuulee, minulla on sinun rekisterinumero! Saatanan uskovaiset. Joku fiksumpi sanoi joskus jossain, että uskovaisten kanssa väittely on kuin pelaisi pulun kanssa shakkia. Se kaataa kaikki nappulat ja paskoo sitten pöydälle. Tähän lauseeseen on kiteytynyt enemmän totuutta, kuin Mattiesko Hytösen kaikkiin blogivuodatuksiin yhteensä. Älkää ymmärtäkö väärin, minulla ei ole mitään Hytöstä vastaan, hän on muuten vaan aivan raivostuttava tyyppi. Jos Hytösen kanssa pelaa shakkia, hän syö kaikki nappulat ja valittaa blogissaan kuinka en uskaltanut pelata. Mutta ne uskovaiset. Jos voisin palata ajassa taaksepäin, pelastaisin Jessen ristiltä kertomalla Pontiukselle millaisia törppöjä maailma on täynnä vielä parintuhannen vuoden päästä yhden marttyyrin takia. Kertoisin ristiretkistä, jeesusleireistä ja kastajaisista. Kuorruttaisin jutun vielä George W. Bushin ”In god we trust” heitoilla ennen sodan aloittamista. Vähemmästäkin saisi Pilatuksen kyynelehtimään ja ottamaan osaa surkeasta kohtalosta. Mahtava suunnitelma, nyt vaan pitää hommata aikakone jostain...
Mutta jos jumala on todella olemassa, hän on sairas paska... Ei, ei napsahtanut salama kirkkaalta taivaalta päähän. Ai niin joo, se olikin Ukko ylijumala, joka hallitsi salamoita. Salamia lentää taivaalta ”BONK!”, viiden kilon pötkö. Ja päiväys meni eilen, voi perkele. Kalamerkki puskurissa saa joka tapauksessa vitutuskäyrän pyörähtämään punaiselle. Painan kaasua, ajan mahdollisimman lähellä Volvoa ja sopivassa rotkomutkakohdassa vedän volvon vierelle ja täräytän niin paljon kylkeen kuin mazdasta lähtee. RYTS, volkkari tippuu sata metriä, räjähtää ja syttyy tuleen. Poliisit tulevat paikalle ja kysyvät:
”Mitäs älämölöä täältä kuuluu!?”
”Sillä oli kalamerkki herra konstaapeli”
”Vai niin vai niin. Ja se ohitti teidät? Kyllä kyllä. No, sehän oli sitten jumalan rangaistus eikö vain. Olisko sulla norttia tarjota?”
It aint a perfect world.
http://dreamsofinsanity.blogspot.com/2012/05/oodi-nuorten-ahdistukselle.html
- Liittynyt
- 23.2.2005
- Viestejä
- 8 821
Mäkin huomasin että löytyy pari viinipulloa, kirkasta pari pulloa ja konjakkia.. Kaikki siis juomattomia pulloja! :D Miten tässä näin on päässy käymään..
Tuo on jo häpeä:D Nyt korkkia äkkiä auki:kippis1:
- Liittynyt
- 17.4.2009
- Viestejä
- 2 937
- Liittynyt
- 17.4.2009
- Viestejä
- 2 937
17,30 €
Olisin ostanu coronalaatikon mut ei se niin paljo solii parempaa oo et olis viittiny maksaa sen 7e lisää per laatikko.