Niin, sä tosiaan taidat vilpittömästi uskoa, että olet kaiken asenteellisuuden ulkopuolella ja kirjoitat vain tiukkaa asiaa. Vähän niin kuin jumalan asialla ei voi olla väärässä. Tuollainen asenne uskovissa on jokseenkin häiritsevää.
Miten olisi jos jättäisit aiheen "Malloyn persoona" (josta et juuri mitään tiedä) ruotimatta ja keskittyisit vaikkapa maailmankatsomuksiin? Junou, ketjun aiheeseen.
Tuossa kun tuli niin hienoja sanoja taas, niin piti kysymäni, että miten määrittelet materiaalisen maailman?
Materia ja energia spatiaalisessa avaruudessa.
Onko tyhjiö materiaalista maailmaa? (Tyhjö/tyhjiö erottelu jääköön tässä yhdeydessä pois sotkemasta pakkaa).
Joo. Se ei kuulu esimerkiksi matematiikan, uskonnon tai taiteen puolelle.
Mutta edellisiin linkkeihin viitaten: mitä jos kaikki on alkanutkin tyhjästä - joka ei olekaan ollut tyhjää?
Sikäli kun tyhjää ei ole ollut, sitä ei ole ollut, jolloin siitä ei ole mikään voinut alkaa. Tyhjästä, sanan varsinaisessa merkityksessä, on harvinaisen paha nyhjästä.
edit. nuo tahtoi sanoa siis sitä, että niin kauan kuin maailmankaikkeuden olemusta ei ymmärretä nykyistä paremmin, on minusta melkoinen hätäratkaisu tuoda mukaan mitään luojaa tai yliluonnollista jumalolentoa selittämään maailman syntyä tai muitakaan asioita.
Sikäli kun kausaaliketju on olemassa, on alkusyyn oltava yhtä lailla olemassa.
Ramatussa mainitaan jumalan olevan kaikkivaltias 59 jakeessa. Kaikkitietävä sanan tarkalleen ilmenee ainakin parissa kohtaa, eivätkä kumpikaan ole virheellisestä väittämästäsi poiketen runoja (1. Sam. 2:3, Job 37:16 ).
Yksikään englanninkielinen raamatunkäännös ei ilmaise 1. Sam 2:3ssa mitään kaiken tietämisestä, joten on pääteltävä, että suomennos ei ole tarkka. Jobin kirjassa kaverinsa Elihu viittaa Jumalan ja Jobin ymmärryksen määrän eroon, ja vaikka käyttääkin joissain käännöksissä ilmaisua, en näe syytä ottaa sitä vakavasti. Viittasin psalmiin 139.
Mitä taas tarkoitetaan kaikkivaltiaalla, lienee sama kuin kaikkitietävä, kaikkivoipa what ever. Mutta jos sovitaan, että jumala ei olekaan vastoin kristinuskon oppeja kaikkitietävä, niin kuka on luonut jumalan?
Jotkut kirkot opettavat Jumalan olevan kaikkitietävä, mutta näkemykselle löytyy Raamatusta erittäin vähän tukea ja sen sijaan paljon todisteita sitä vastaan. Miten niin kuka on luonut Jumalan? Millä logiikalla voliskientiasta seuraa se, että on jonkin muun tahon luoma? Kerro ihan askel askeleelta, minä kun en pirullakaan pääse tuohon päätelmään.
Miten kukaan voi sanoa, että jumala on ollut aina kun tämä itsekään ei sitä välttämättä osaa kertoa, jumalahan nyt ei olekaan enää kaikkitietävä.
Voliskientti tietää kyllä kertoa kaiken, minkä haluaakin. Et näy tajuavan mitä tarkoittaa "tietää halutessaan".
Kaikkitietävyys tuo toki isommat ongelmat kuin myöntäisi jumalan olevan jonkun luoma. Kaikkitietävyys tuo esim käytännössä uskovaiselle pointin, miksi rukoilla kun jumala kuitenkin tietää mitä ajattelet. Tämä tekee kaikesta jumalanpalvonnasta täysin turhaa. Miksi mennä kirkkoon kun jumala kuitenkin tietää tunteesi ja että aiot sinne mennä.
Koska kristinusko ei ole gnostilaisuutta, jossa pelkästään päänsisäisellä olisi merkitystä. Vastaavasti aikomus mennä kirkkoon ei toteudu, jos sinne ei mene. Se ei tällöin ole enää sama asia, vaan valhe. Sillä taas on harvinaisen lyhyet jäljet.
Ei ole joo kun et oikein vastaa mihinkään, vaan kiertelet aika lahjakkaasti. Mutta jos vastaisit yksinkertaisesti kyllä tai ei tähän simppeliin kysymykseen.
Jos minulle esittää kysymyksen, joka sisältää väärät lähtöoletukset, tapaan kertoa mikä kyseisissä lähtöoletuksissa mättää vastaamisen sijaan. Samaan tapaan "oletko jo lakannut lyömästä vaimoasi?" on kysymys, joka sisältää premissin "hakkaa/on hakannut vaimoaan", jonka kysymykseen vastaava myöntäisi.
Onko jumala kaikkitietävä?
Halutessaan.
No, jos näin haluat ajatella. Tuntui vain jotenkin oudolta, että selvästi kovalla kiihkolla uskoaan puolustava aseistautuu rinnastamalla kaikkivoipaisena, ikuisena ja materiaalisen maailman yläpuolella olevan luojansa kaljuuntuvaan maalliseen pelintekijään.
Jos tarkkaan luet, rinnastin kyseisten luovien tahojen suhteen luomuksiinsa. Se ei ole sama asia kuin sanoisin Jumalaa kaljuuntuvaksi pelintekijäksi.
Vai "puppaa". Mielenkiintoinen sana. Mistä tulee sinun varmuutesi siitä, että jumalan luonne on aina sama?
Raamatusta (esim. Heprealaiskirje 13:8).
Minua kiinnostaa lähinnä se, että vaikka sinä tai muut jumalaan uskovat uskotte jumalan olevan luonteeltaan hyvä ja rakastava juuri nyt, niin mistä tulee syvä usko siihen, että hän on sitä myös huomenna?
Vaikkapa siitä, että kyseinen taho määrittelee hyvän, ja se määritelmä on varsin tarkkaan "Jumalan tahdon noudattaminen".
Jos itsekin hyväksyt sen, että jumalan mielentila voi muuttua "luomisen innostuksesta" katumukseen, niin eikö se voi aivan hyvin muuttua rakkaudesta vihaan.
Totta mooses voi - Raamattu on täynnä esimerkkejä Herran vihasta syntiä kohtaan. Kyseisestä kirjasta kuitenkin käy ilmi, että Jumala ei ole sattuman hallitsema ajopuu, joka vihaa yhtenä päivänä yhtä asiaa ja seuraavana toista.
Tai vastaavasti jos haluat raamatusta puhua, niin eikö raamatun voida ajatella olevan jumalan yhden mielentilan tuotos, joka voi muuttua seuraavassa hetkessä.
Ei, sillä Jumala ei kirjoittanut Raamattua.
Ja toisaalta jos jumala tekee jotain hetkessä a ja katuu sitä hetkellä b, niin eikö hän ole tällöin ajalle alisteinen joko omasta tahdostaan tai jostain muusta syystä (muotoilen tämän näin, koska en jaksa väitellä kaikkivoipaisuusparadokseista tässä yhteydessä)?
Toimiessaan fyysisessä maailmassa, kyllä.
Eikä sen puoleen jumalan luotettavuudesta, koska kaikki "tieto" hänestä on peräisin ihmisten kirjoituksista ja uskomuksista sekä luotosta jumalan luonteen pysyvyyteen. Rivien välistä voi kuitenkin lukea, kuten itsekin myönnät, että jumalan mielentila muuttuu (ja mahdollisesti myös hänen luonteensakin). Tästä kumpuaakin aikaisemmin esittämäni retorinen kysymys: tänään pelastaja, huomenna rankaisija?
Hyvä on tänään sama kuin eilenkin eikä pahakaan siitä muuksi muutu - fysiikan ulkopuoliset käsitteet eivät ole ajalle alisteisia. Käsitykselle näiden muuttumisesta sen kuluessa ei ole mitään näyttöä tai edes kuviteltavissa olevaa potentiaalia.
