Pointti onkin siinä, ovatko opetuslapset itse kirjoittaneet (synoptisia) evankeliumeja. Uuden testamentin eksegeetikoiden enemmistö on tietääkseni yksimielisiä siitä, että Markuksen evankeliumi on se vanhin (vaikka sekin on kirjoitettu kymmeniä vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen) ja Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit on osittain kopsattu siitä. Kaksilähdeteorian mukaan (oletetut) Matteus ja Luukas ovat myös käyttäneet mystistä Q-lähdettä omien tekstiensä pohjana. Heidät on mahdollisesti nimetty evankeliumien kirjoittajiksi vasta jälkeenpäin. Näin siis ainakin Åbo Akademin kansainvälisestikin arvostettu HJW-porukka kertoo. Kyse ei todellakaan ole ensi- eikä välttämättä ihan toisenkaan käden tiedosta.
Siis tarkkaan ottaen millä perusteella kyse ei ole ensi- eikä välttämättä ihan toisenkaan käden tiedosta? Silläkö, että sitä pidetään joissakin piireissä
teoriassa mahdollisena? Eikö esimerkiksi muistelmiensa kirjoittaja voi käyttää lähteenä elämäänsä koskevia tapahtumia käsittelevää tekstiä? Vetämällä liikaa johtopäätöksiä liian vähästä infosta sortuu sepittämään fiktiota.
Samoin. On jokseenkin typerää laukoa väitteitä porukasta, josta ei tiedä mitään. Juutalaiset noin yleensä ottaen eivät ole tunnettuja siitä, että heidän päätään olisi helppo kääntää.
Juutalaisuus on korkeakulttuuri, ja oli sitä jo 2000 vuotta sitten. Sen sijaan tämän päivän sekulaarin hedonismiin, kulutukseen ja narsismiin kannustavan "kulttuurin" primitivismin ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Teknologia saati ärsykkeiden perässä juokseminen ei ole kulttuuria. Haluaisitko tarkentaa, mikä asiassa on "hassua"?
Tarkoitin kuitenkin teknologisesti primitiivistä, jolloin jopa kirjoitustaito oli harvinaista.
Täysin irrelevanttia. Se voisi olla relevanttia, jos Jeesuksessa opetuksineen ja ihmeineen olisi kyse teknologiasta, mutta tietääkseni kukaan ei ole edes vihjannut mitään siihen suuntaan.
Eikä toinenkaan lauseesi vakuuta. Se, että myös sekulaari historiankirjoitus voi olla jälkeenpäin kirjoitettua, ei tee evankeliumeista yhtään historiallisesti luotettavampaa.
Sikäli kun pelkästään muutama vuosikymmen invalidoi evankeliumien luotettavuuden, on sen invalidoitava kaikki muukin niin vanha tai vanhempi historiankirjoitus. Onko kyseessä kaksoisstandardi vai nakkaatko samalla kriteerillä kaiken historiankirjoituksen mäkeen? Kysymys ei ole retorinen.
Rikkinäisen puhelimen lisäksi meidän on pohdittava, mikä oli evankelistojen motiivi tekstiensä kirjoittamiseksi. Viittaan jälleen eksegeetikoihin sanoessani että motiivi ei selvästikään ollut historiallisesti autenttisen ja tarkan tekstin tuottaminen, vaan oman uskonnon levittäminen. Tässäkään ei välttämättä tarvitse syyttää evankelistoja suoranaisesta valehtelusta vaan tiettyjen asioiden painottamisesta. Heidän oli tarkoitus levittää omaa kristologiaansa, joten teksti on sen mukaista. Vuosikymmenten saatossa tarinoihin on saattanut tarttua monenlaisia kuulopuheita ja ihmeellisiä tarinoita, jotka eivät välttämättä ole historiallisesti tarkkoja. Johanneksen evankeliumin lopusta löytyykin "Ja tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika" (Joh 20:31). Ei kuulosta puolueettoman historiankirjoittajan kannanotolta.
Ei tietenkään - eivät kristityt ole puolueettomia. Tämä ei tarkoita lupaa antaa väärää todistusta lähimmäisestä, ja kristitylle Jeesusta läheisempää on vaikea löytää. Jos siis otetaan todesta se, että evankeliumien kirjoittajat uskoivat, on myös otettava todesta se, että he kirjoittivat niin todenmukaisesti kuin mahdollista. Mitä puolueettomuuteen tulee, niin tietenkään eivät ole puolueettomia nekään, jotka uskovat Jeesuksen olleen jotain muuta kuin kuka tämä sanoi olevansa ja että evankeliumeissa valehdellaan - puolueettomuus on ainakin tässä asiassa illuusio. Sen sijaan mitään motiivia valehtelulle ei ole ihan helppo keksiä. Yksinkertaisin ja järkeenkäyvin motiivi olisi kirjoittaa ylös se, mitä on todeksi uskottu.
Epäiletkö, että nämä hindujen pyhimykset eivät olisikaan oikeasti pyhiä miehiä jotka kykenevät ihmeisiin?
Kysy jostakusta niin voin koettaa vastata.
Kyllä minä uskon että varsinkin Farisealaisille Jumalan pojan syntyminen on voinut olla tiukka paikka.
Kuten
kaikille muillekin juutalaisille.
Tässä on kuitenkin muistettava, etteivät tuon ajan juutalaiset oikeasti odottaneetkaan lihaksi tullutta Jumalaa, vaan messiasta. Ainakin Karen Armstrongin mukaan kyseessä olisi aivan hyvin voinut olla myös etuoikeutettu ihminen - ei Jumala.
Armstrongin näkemys edellyttää sitä, että Jeesus olisi valehdellut sanoessaan olevansa Jumalan poika.
Jeesuksen jumaluus oli kiistanalainen juttu ensimmäiset 300 vuotta kunnes Nikean kirkolliskokouksessa asiasta huutoäänestettiin.
Irrelevanttia. Sillä, onko hän jumala(lli)nen, ei ole mitään tekemistä sen kanssa, oliko hän Jumalan poika. Ensin mainittu on määrittelykysymys, jälkimmäinen ei.
Apostolit kehittelivät uskontoaan monia vuosia Jeesuksen kuoleman jälkeen ja ilmeisesti käsitys hänen jumaluudestaan muodostui vasta sitten. Se, että ihminen on valmis kuolemaan tällaisissa olosuhteissa (itse keksimänsä uskonnon puolesta) ei ole mitenkään ihmeellistä eikä mielestäni anna mitään lisäperustetta pitää heidän uskoaan historiallisiin tapahtumiin tarkasti pohjautuvana.
Sikäli kun kristinuskon joku "keksi", oli kyseinen keksijä Jeesus. Noin muuten saat toki antaa esimerkkejä tahoista, jotka kuolivat itse keksimänsä uskonnon puolesta (itsarikultit eivät käy esimerkeistä; niissä ei kuolla uskon puolesta vaan sen takia).
Maailma on täynnä erilaisia teorioita, joista toisille on tukea ja toisille ei. Mielestäni Uuden Testamentin historiallisuuteen liittyy niin paljon epävarmuutta ja spekulaatiota, etten näe mitään syytä pitää sitä totena. Tämä on eri asia kuin että uskoisin kristinuskon olevan väärässä.
Sikäli kun et usko Jeesuksen olleen Jumalan poika, on se
täsmälleen sama asia kuin
uskot kristinuskon olevan väärässä. Asian suhteen ei voi olla puolueeton.
Sovittaisko ihan vaikka näin joulun kunniaksi että et sitten silvo noita mun kappaleita tunnistamattomiksi irtosanoiksi?
Ainakin jos sen teet, voin todeta jo etukäteen että mun mielenkiinto loppuu siihen pisteeseen.
Vastaan jokaiseen kohtaan jossa esitetään kokonainen väite tai kysymys. Minulle on yhdentekevää käytätkö kappalejakoa lainkaan - löydän esitetyt väitteet varsin luotettavasti niin kauan kuin käytät kokonaisia lauseita. Sikäli kun saat näppylöitä asioihin vastaamisesta relevantissa kohdassa, niin kaiken kirjoittamani leikkaus ja liimaus vaikkapa wordiin yhdeksi pötköksi ei kuvittelisi ihan kamalan homman takana olevan.
