Ammattimies kun ei tee itselleen niin mitä väliä. Siihen perustuukin monen mielipide, myös omani, että ensirakentajakin tekee, ainakin tietyt asiat, huomattavasti ammattimiestä paremmin.
a) hän on tarkka, koska ei osaa mitään ja joutuu selvittämään jokaisen kohdan että miten se pitää tehdä, mielellään toki valmistajan avulla
b) hän on nuori ja tietoinen uusista määräyksistä ja asioista, esim. Radonista. Ei ole vanhan kansan "viisaudet" tai isän opit takaraivossa vaan pystytään omaksumaan/oppimaan uutta. "näin se on ennenkin tehty perkele"
c) hän tekee itselleen, eli tahtoo saada parasta.
- Sitten se missä ensirakentajan työnjälki saattaa ehkä näkyä on kokemuksen tuoman ammattitaidon puuttuminen, esim. kaikenlaiset jiirikulmat ja muut eivät onnistu aivan niin hienosti kuin 35 vuotta niitä tehneellä. Mielestäni tuo on kuitenkin pieni miinus siihen kuin että esimerkiksi ammattimies sanoisi: "Radonit on helsingin herrojen haihatteluja" ja katkaistaan radonputki lattiavaluun. Noinkin on kuulemma tehty. Itsellenikin on naurettu ammattimiesten toimesta kun tahdoin radonimurin putken päähän, täällä, Radon-alueella.
Tämän allekirjoitan itsekin suurimmilta osin.
Tämä yleistynyt "mitään väliä"- asenne on todella yleinen näiden ns. ammattilaisten keskuudessa. Aiheeseen liittyy hyvin usein työmaalla kuullut lentävät lauseet:
-"Ei ole niin tarkkaa, ei tällä ammuta."
-" Eihän tällä nyt kuuhun lennetä."
- "Ei nää ole niin justiinsa, pankin talohan se tämäkin."
Nyt voi tulla joillain timpureilla paha mieli, sanon kuitenkin. Ammatikseen työskentelevien kirvesmiesten ammattiylpeys on lähes kokonaan kadonnut.
Sillä on juurikin tämä suora vaikutus työn laatuun. Poikkeuksia on, mutta harvemmassa.
Tähän kehitykseen on todennäköisesti ollut useitakin syitä, toivottavasti tilanne paranisi.
Tässä vaiheessa kyllä korostaisin entisestään hyvän mestarin ja suunnittelijoiden merkitystä omatoimirakentajalle.
Siis sellaiselle, joka todellakin haluaa saada itselleen hyvää laatua. Halvimman mahdollisen tavoittelijat, tai myyntitalon tekijät, ovat yleensä ryhmä erikseen.
On myös usein nähty, miten muuten käsistään kätevä "siviili" saa aikaan huomattavasti siistimmät jiiritkin, mitä vanha konkari. Aikaa saattaa kulua enemmän, mutta lopputulos ratkaisee.
Ikää en ole koskaan pitänyt ammattitaidon takeena tai edellytyksenä. Kokemus tosin karttuu, mutta roheltaja on usein roheltaja eläkeiässäkin.
Hyvin, hyvin mielenkiintoisia, joskin kovaäänisiä keskusteluja on joskus saatu aikaan, kun n. 50v timpuria kehotetaan tekemään jokin työsuorite uusiksi ja oikein,
tai, mikäli urakassa niin mainittu, siivoamaan omat jälkensä ennen seuraavaa urakoitsijaa.
Ja juurikin edelläkuvatun kaltaisia radon-keskusteluja...
Kuka muuten keksii syyn, miksi se voi olla välillä niin vaikeaa, tehdä työ suunnitelmien mukaan?
Älkää kysykö kuinka pahasti noi huurtuu, en edes halua tietää.
