Mikä siinä oikeen on että mitä vähemmän tietää sitä enemmän luulee tietävänsä, mutta mitä enemmän tietää niin sitä paremmin tajuaa kuinka vähän tietääkään.
Tässähän siis on kyseessä mun näkemyksen mukaan muutama asia, jotka pitää ottaa huomioon:
a) elämänkokemus ja sitä myötä kasvava ymmärrys universumista - mahtipontisesti ilmaistuna
b) kyky arvioida analyyttisen objektiivisesti ympäristöä, muita ja itseään
c) kyky arvioida omaa itseään laajemmassa kontekstissa hukkumatta kuitenkaan eksistentiaaliseen ahdistukseen omasta paikallisesta ja ajallisesta rajallisesta olemassaolostaan universumissa
d) tiedon ja ns. "viisauden" suhde omassa mielessä ja pohdinta voiko ylipäätään olla viisas ihmisenä
Lapsilla tulee jossain vaiheessa ns. kaikkivoipaisuuden tunne tai se mahdollisesti onkin alunperin mielessä kunnes ihminen kokee ensimmäisiä vastoinkäymisiä elämässä ja kokee karvaasti todellisuuden, että ei todellisuudessa olekkaan kaikkivoiva tai elä ikuisesti. Tuo tunne ei juurikaan yleensä haittaa ihmisen elämää ja monesti vastaava tunne voidaan havainnoida juuri 18v täyttäneiden kännisten ihmisten, menestyneiden poliitikkojen tai johtajien keskuudessa. Käsitys omasta erinomaisuudesta, kyvyistä ja vallasta ylittää realismin käsityksen.
Suurin osa ihmisistä on täysin tyytyväisiä tähän tunteeseen varsikin jos kaikki menee hyvin ja meno jatkuu. Kyky ymmärtää tietonsa rajat tulee vasta eteen, kun esimerkiksi tapaa ihmisen, joka osaa kysyä niin vittumaisia kysymyksiä, ettei niihin osaa vastata esimerkiksi:
"Miten syvä on joki, jonka pohjaa et näe?" - muitakin toki on tai tilanteita. Jokainen ihminen voidaan viedä pisteeseen, jossa hänen ainoa tajuntansa tila on ajatuspuuroa, josta ei voi poimia erikseen mitään yksittäisiä ajatuksia tai vastauksia, koska niitä ei välttämättä edes ole. Jotkut kysymykset voivat olla myös mielettömiä tai sitten ihminen ymmärtää, ettei nykymaailmassa ole mahdollista saada vastauksia edes tarkkoihin ontologian analyyttisiin kysymyksiin - puhumattakaan kysymyksistä, joita ei voi edes pukea väitelauseiden muotoon.
Nämä ovat myös yleensä asioita, joita suurin osa ihmisistä ei tarvitse, tahdo pohtia tai kenties jopa kieltää mainitsemasi ristiriidan olemassaolon.